Lauantaina aloitettu itseni grillaamisoperaatio jatkui sunnuntaina hiekalla lekotellen. Ja samalla reissulla lähti talviturkin reuhka meren aaltoihin. Pojat oli niin nössöjä, etteivät uskaltaneet muuta kuin kastaa varpaan kärkeä, mutta me mimmit lilluttiin vaahtopäiden vietävänä senkin edestä. En tiedä oliko tuolla uimareissulla jotain tekemistä kipeytymiseni kanssa, mutta oli se kyllä kaiken kurkkukivun arvoista!

meri

Sinne se turkki jäi! Mutta ei hätää, ensi kesäksi kasvaa uusi.

biitsitukka

Onnellisen uimarin suolaveden ja merituulen muotoilema kampaus herätti seuralaisissa hilpeyttä. En tajua miks. Nätisti taipuu korsien kanssa samaan suuntaan.

tissit

Toimin rantareissulla myös plastiikkakirurgina. Ence sai uudet muodot.

biitsiasu

Ja tässä vielä todistusaineistoa siitä mitlalisella tolalla pukeutuminen on viime aikoina ollut. Kadehdin niitä ihmisiä, jotka jaksavat edustaa super-tyylikkäinä pahimmilla helteilläkin. Ne on niitä ihmisiä joiden meikki pysyy täydellisenä 30 asteen paahtavassa kuumudessakin ja joiden kasvoille ei ikinä nouse yhtäkään hikikarpaloa. Ei edes ylähuulelle. Niillä ihmisillä riittä pukeutumisinspiraatiota ja eri kuteet jokaiselle päivälle. Minä en vaan yksin kertaisesti kuulu heihin.

Mut ei sen väliä. Tyylikästä tai ei, kesä kuuluu kaikille!

Tänään olis päällä uusi paita ja uudet korvikset, joten asunkin vois pitkästä aikaa esitellä, mut ei oo kuvaajaa, joten unohdetaan sekin. 😛


Voin kuulkaa kertoo, että viime aikoina aivot on kiehuneet kuumuudessa siihen malliin, että en ole jaksanut uhrata montaakana ajatusta pukeutumiselle. Tai no, joka aamu sen yhden ajatuksen. ”Tahdon päälle jotain mukavaa ja avonaista.” Viikonlopun ainoat tavoitteet oli saada hieman väriä pintaan ja rentoutua. Tavoitteiden toteutumisesta en ole niin varma ainakana sen ruskettumisen osalta, mutta ainakin mä yritin. Lauantaina retkotettiin Encen kanssa aurinkoa palvoen Eurajoen Kelorockissa peräti kolme miestä seuranamme. Eipäs kun kolme + mielikuvituspoikakaverit.

kelo40

Ence on aikeissa karata sirkuksen matkaan ja harjoittelee tässä huikeaa ohjelmanumeroaan. Tämä nainen on selvä viihdyttäjä!

lakataan

Jos ei sirkushommat ota tulta alleen, voi E pistää pystyyn kynsienlakkauskojun torille. Ence pisti väkipakolla lakata myös varpaankynsiini jotka ovat ehkä maailman surkeimmat ja naurettavimmat kynsiyksilöt maailmassa. En edes tajua kuinka se osui sudilla niihin olemattomiin otuksiin.

vauva

Yritin jonottaa puhelimeen soittaakseni pizzataksiin, mut babyllä oli meneillään maratonpuhelu ja se puhui koko päivän.

kelo24

Muita miehiä ei täällä blogissa tällä ketaa julkaista, mutta tässä paparazzin salaotoksessa suuteloitsen kiihkeästi mielikuvituspoikakaverini kanssa sillä välin kun meidän verta ja lihaa olevat miekkoset olivat pubissa katsomassa potkupalloa ja kiskomassa parit terävät.

kelo8

Ennen matkaan lähtöä mun piti kiireesti käydä hankkimassa uusi lierihattu mun entisen kadonneen tilalle. Pelastus löytyi 8,90 € hintaan Glitteristä. Ihan must juttu tällaisella helteellä ja onnistuin sen ja aurinkorasvan yhteistyön tuloksena välttämään hartioideni palamisen. Rasti seinään!!

sit vähän nillitystä loppuun. Mä oon ollut jo kolme päivää kipeenä, mut pomon loman vuoksi töitä on painettava vaikka pää kainalossa. Kurjan olon ja sunnuntaina alkavan viikon loman vuoksi tällä viikolla aika kuluu ihan ennätyshitaasti. En kestä! Vielä hiton monta kuvausta ja sata rästihommaa ja äääh ja kaikki ärsyttää ja kuumottaa ja ahdistaa ja ihan varmasti sitten ensi viikolla makaan vielä pahemmin sairaana jaksamatta edes kättä liikauttaa ja siinäpä se sitten olikin tämän tytön ainoo loma koko vuonna. Mua ärsyttää jo valmiiksi. Fiilikset on tällä hetkellä siis kaikkea muuta kuin korkealla. Voi siis olla, että hetkeen ei täällä blogissakaan näy mitään tämänkertaista järkevämpää sisältöä. Oikeastaan tuntuu koko bloggaaminenkin tällä hetkellä ihan maailman turhimmalta ja typerimmältä puuhalta. Vaikka just pari viikkoo sitten oli kauhee into päällä. 😛 Saa nähdä mihin päin tää tästä lähtee. Toivottavasti teillä muilla on mukavampaa. Kiitos ja anteeksi.


Kuten jo eilisessä postauksessa kerroin, oli Rauman Busstop kohtalokas lompakolleni. Heti sisälle päästyäni silmäni nauliutuivat rekin päässä uljaana roikkuneeseen veskaan. Enää piti näytellä se pakollinen ”no mut voinko mä ostaa yli satasen laukkua.. Tää on kyllä ihan just sellanen kun oon ettinyt, ja vielä ihanampikin..”  Ja kaveri vakuuttelee vieressä meidän olevan kuin luodut toisillemme ja varoittaa siitä kuinka paljon katuisin jos nyt jättäisin täydellisyyden ostamatta. Sitten peilataan edestä ja takaa, pidennetään hihnaa ja lyhennetään hihnaa. Silitellään laukun pintaa ja huokaillaan. Käydään mielessä läpi tilin saldoa ja tulossa olevia menoeriä sekä muistellaan luottokortin limittiä. Ja kaiken tämän ajan pelaamisen takana on jo varma tieto siitä, että tulemme poistumaan liikkeestä yhdessä.

No että millainen se nyt sitten on? Se on musta, pieni, yksinkertainen ja tyylikäs. Ihan juuri minun näköinen.

tiger2

tiger

tiger3

tiger5

tiger4

Olen elänyt symbioosissa helmikuussa ostamani Marc O’Polon säkin kanssa, mutta joinakin päivinä se vain tuntuu turhan suurelta. Monesti on eteisessä lähtöä tehdessä kaivannut pientö mustaa laukkua joka juuri hotkaisee sisäänsä lompakon, puhelimen, avaiomet ja huulikiillon. Tuon kokoisia laukkuja minulla on tietenkin useitakin, mutta ne on kaikki malliltaan clutcheja ja tyyliltään enemmän hippakamaa kuin arkikäyttöön taipuvia. Vielä joskus pari vuotta sitten kammosin tuollaisia pikkulaukkuja joiden hihna kulkee rintojen välistä, eivätkä ne tuntuneet oikein koskaan asettuvan kunnolla ryntäideni kanssa. Pikku hiljaa kuitenkin mieli on muuttunut ja olen tajunnut, että joskus vaan on suunnattoman ihanaa kulkea kädet vapaana.  Niinpä olinkin yrittänyt vilkuilla juuri tällaisen loistavan yksilön perään jo hetken aikaa. Ja nyt se löytyi.

Hintaa Tiger Of Swedeninveskalla oli 129 € eikä se tietenkään minun tuurillani ollut missään alennuksessa. Mutta myyjä-setä oli kovin ystävällinen ja antoi minulle 9 € alennusta! Satakakskymppiä laadukkaasta nahkalaukusta ei ole suinkaan paha! Laukussa yhdistyy ihanalla tavalla tavattoman yksinkertainen muoto ja mielenkiintoinen pinta. Juuri sopivan eleetön ja kuitenkin sopiva määrä rosoa.

Kohta kotiin ja murun kanssa syömään. Mun uusi tiikeri taitaa päästä ekaa kertaa ulos!

PS. Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n Kuukauden kuvaaja-palstalta luettavissa minun esittelyni! Tsekatkaa jos kiinnostaa! Etusivulla myös yksi mun ottama kuva.