Manchesteristä kertyi kuvamateriaalia siinä määrin, että pitää jakaa useampaan erään. Nyt olisi vuorossa Veera the Paparazzin suttuiset salakuvat Mansen vilkkailta kaduilta. Valitettavasti niitä uskomattomimpia tapauksia en ikinä ehtinyt taltioimaan, vaan kortille tarttui vaan sekalainen otos sitä sun tätä.

Suomalaisten sanotaan aina olevan niin kovin tyylitöntä ja tylsää kansaa kaikkiin muihin eurooppalaisiin verrattuna, mutta mun täytyy kyllä omien matkailujeni perusteella sanoa, että samanlaista mukavuudenhaluista peruspukeutumista löytyy silmiinpistävät määrät myös monesta muusta paikasta. Ei minun henkeni ainakaan ihastuksesta salpautunut tuolla Manchesterissä yhtään sen useammin kuin täällä kotimaassakaan.

Vaatteiden vähyys sen sijaan sai kyllä meidät molemmat Nelliinan kanssa haukkomaan henkeämme. Muutama hassu lämpöaste ja tyyppejä tuli vastaan paljain säärin, t-paidoissa, balleeriinoissa ja jopa varvassandaaleissa.

Kevyiten pukeutuneet tyypit hiihtivät siis sellaisissa asuissa joissa täällä Suomessa kuljetaan korkeintaan elokuulle saakka. Hulluja nuo britit!

Melkein aloin epäilemään onko omassa kylmänkestävyydessäni jotain häikkää, kun villakangastakki, hansikkaat, kaulaliina ja pipo eivät tuntuneet yhtään liioittelulta.

asut_3

Punainen huulipuna piristää aina asun kuin asun!

asut_1

Kivasti näyttää niin kuin toi ruutupaitahemmo olis lenkillä! 😀

asut10

Tuolla seassa joku hullu t-paidalla! Ja vastapainona häntä vastaa sitten kävelee tyyppi pitkässä toppatakissa… Hmm.. joku on nyt kyllä pielessä..

asut9

Jees jees, pelkkä kaulaliinakin näköjään käy sitten takin korvikkeesta..

asut_2

Turisti pohjolasta puolestaan luottaa neulemekkoon, sukkahousuihin, pitkiin saappaisiin, karvareuhkaan ja huppuhuiviin. Eikä ollut tippaakaan kuuma.

asut8

Oli siellä jollain sentään lapasetkin!

asut7

Kaikki nuoret naiset kulki legginseissä tai sukkahousuissa ja paidoissa. Siis ei missään tunikoissa, vaan käsittämättömän lyhyissä yläosissa. Nämä kuvan naiset ovat vielä ihan siveellisestä päästä pukeutujia. Ihan vähän väliä jäätiin aina molemmat tuijottamaan monttu auki epäuskoisina jonkun vastaan kävelleen tytön perään, kun ei voitu käsittää sitä vilauttelua. :0

asut4

Reissukaverillani näkyy mekon helmat takin alta, siitä ja hanskoista tunnistaa, että se on turisti. 😀

asut6

Perus…

asut5

Villakangastakki ja ballerinat.. Miksi mä vaan en keksi sellaista sääolosuhdetta, jossa tuo tuntuisi normaalilta yhdistelmältä?

Suurinta ihmetystä kuitenkin aiheutti ne baarireissuilla heiluneet känniset mimmit pikku minimekoissan ilman takkeja ja usein ilman kenkiäkin. Luulis, että nollakeli on nollakeli myös siellä päin. 😛

Vai oonko musta vaan tullut vanha kukkahattutäti, kun mä en tajuu?

PS. Tajusin sit vihdoin reilun viikon myöhässä vaihtaa tohon esittelytekstiini iäkseni 29 v. En kestä!!!!


Huhuu! Onko siellä ketään? Mietin vaan, että onko blogilla enää yhtään lukijaa jäljellä, kun olen ollut niin kovin hiljaa viime aikoina. Pientä vieraantumista on kyllä itselläkin tapahtunut enkä tiedä osaanko enää lainkaan kirjoittaa tänne mitään. En ole vieläkään oikein toipunut siitä koulun aiheuttamasta stressistä enkä ole ymmärtänyt, että homma on nyt purkissa ainakin hetkeksi. Käyn jollain ihme ylikierroksilla ja mietin vaan kaikkia niitä hommia jotka ovat jääneet koulun takia viime aikoina hoitamatta. Mutta kai se pää tästä pikku hiljaa selkenee ja alkaa normi arki taas rullaamaan.

Viikonloppuna pyörähdettiin Nelliinan kanssa Easyjetin sponssaamalla pikavisitiillä Manchesterissa ja se jos mikä oli mukava reissu. Kuvat on purettu koneelle, mutta blogiin pääsevät yksilöt odottavat vielä valintaansa, joten postaan niitä hieman myöhemmin. Kaksi kolmesta tekemästäni vaateostoksesta voin kuitenkin jo esitellä lauantai-iltaisten asukuvien muodossa.

Kuvat otettu hotellimme pierunhajuisella käytävällä minun kohinaisella pokkarillani, joten jälki on kaikin puolin riemastuttavan korkealuokkaista. 😀

20101211_1

Urban Outfittersin alerekistä löytyi kymmenellä punnalla hieman a-linjainen meshpaita. Koska alaspäin levenevä helma ei kuitenkaan imartele itseäni ihan parhaalla tavalla, niin ajattelin käyttää sitä enimmäkseen kuvan mukaisesti helmasta solmittuna, jolloin paita muuttuu ehkä astetta mielenkiintoisemmaksi + istuu paremmin.

20101211_2

”Läskikauppa” Evansissakin iskin näppini aletuotteeseen ja maksoin tuosta leikkilammasloimesta 40 £. Minulla on ollut eteisen naulakossa mustan valuvalinjaisen talvitakin mentävä aukko, joten pehmoinen leikkilammas paikkaa vajeen loistavasti. Takissa ei kylläkään ole minkäänmoista kiinnitysmekanismia, mutta lämpimän villapaidan kera se toimii varsin mainiona citytakkina shoppaillessa ja baareillessa. Pidemmille ulkoilureissuille on sitten omat lämmikkeensä.

Olen uutukaiseen reuhkaani kovin ihastunut siitäkin huolimatta, että huomasin vasta jälkeenpäin, että tuo karva on käsitelty jollain ihme kimaltavalla keijupölyllä, jota sitten mukavasti tarttuu takin alla oleviin vaatteisiin. Mutta, ei kai se pieni bling bling ole pahitteeksi. 😀

Noissa isojen tyttöjen puljuissa on kyllä se riemastuttava puoli, että nissä saattaa yllättyä positiivisesti kun saakin ottaa pienempää kokoa kuin tavallisesti. Oma kokoni kun on yleensä noissa brittipuljuissa 16 tai 18, niin Evansissa pienin koko 14 oli tuosta takista varsin passeli. Mikä pieni ja mitätön ilon tunne!

Mikäli joku sattuu leikkilampaastani tykkäämään, niin vinkattakoon, että samaa takkia on saatavilla myös Evansin nettikaupasta sekä mustana, että beigenä. Normihinta 69,50 £, mutta ainakin toistaiseksi nettikaupassa on -30% alennus kaikista takeista.


Juna lähtee vajaan kahden tunnin päästä ja matkalaukun sisällöstä ei ole vielä tietoakaan, niin mitä tekee hän.. No istuu koneella ja bloggaa tietenkin!

Koska aikaa ei kuitenkaan ole kirjoittaa romaania, eikä edes pikkuista novellia, niin tyydyn vain linkkaamaan teille eräässä toisessa yhteydessä julkaistun tekstini.

Porin vanhan puuvillatehtaan tiloissa toimii paljon erilaisia yrityksiä ja sinne ollaan nyt aloitettu rakentamaan uutta kauppakeskusta. Vaikka itse kauppakeskus valmistuukin vasta jokusen vuoden päästä, niin rakennuttaja Renorin julkaiseman Puuvilla -asiakaslehden ensimmäinen  numero on jo ilmestynyt. Minä sain tietää asiasta kaiken kiireen keskellä, kun lukijani Maria kertoi bonganneensa tekstini, itse kun en ollut julkaisuajankohdasta lainkaan kärryillä.

toivotaab

Fyysistä lehteä en ole ehtinyt käsiini saada, mutta aviisi löytyy pdf-muodossa täältä verkosta, joten voitte halutessanne lukea sieltä vaatekaapin siivoilusta alkunsa saaneen kolumnini  Toivotaan, toivotaan. Lehteen pääset TÄSTÄ ja kolumnin löydät sivulta 40.

Lehdestä löytyy myös aukeaman verran minun kuvaamia paikallisia syyspukeutujia ja muutaman aukeaman verran ottamiani kuvia Satakunnan Kansa toimituksen arjesta kertovassa jutussa.

Nyt seuraavaksi minä toivon keksiväni mitä haluan pukea reissussa päälleni ja ehtiväni sen jälkeen vielä junaankin!