Sellaiset terveiset tähän väliin, että nyt se koko syksyn höyrytty kouluhomma on hoidettu alta pois. Viimeisen näytön arviointi oli tänään ja sain aivan henkeä salpaavaan ihanaa palautetta ja sain paremman arvosanan kuin aiemmista näytöistä. 3 siis rapsahti ja rutkasti hyvää mieltä päälle. Itkeminen ja stressaaminen ei oo ollu turhaa. Kehitystä on tapahtunut sen huomasi arvioijat ja minä itsekin.

1_print

2_print

3_print

Kiitos kaikille mua tsempanneille! Ja tietenkin ihanalle mallilleni Hannalle. Jospa tästä taas pian ehtisi takaisin bloginkin pariin. Ensin kuitenkin vähän hurvittelua; huomenna Amorphis, viikonloppuna Manchester!


Kävelin tuossa yksi päivä Lindroosin kultakaupan näyteikkunoiden ohi ja minun oli ihan pakko kipaista sisään ihailemaan lähempää näitä Lapponian 50-vuotisjuhlavuoden mallistoon kuuluvia upeita koruja.

Lapponialle ominaiseen tapaan näihinkin luomuksiin on haettu inspiraatiota suomalaisesta luonnosta ja taulumaisessa riipuksessa kerrotaankin olevan vangittuna ”Lapin tunturipurojen tyrskyt,karun tunturin rinteillä kasvavat jäkälät sekä lumisten ja jäisten pintojen hehku”. En väitä vastaan, sillä juuri noita tunnelmia koru ehdottomasti minunkin mielestäni kuvastaa.

lapponia

Yllätys ei ollut suuri, kun kävi ilmi, että Lapland Silver Inspiro -korujen suunnitelija on Björn Weckström. Minun kaikkien aikojen suosikkikoruni nimittäin ovat samaisen suunnittelijan Lapponialle loihtimat avaruushopeat, joiden ajatonta kauneutta en koskaan väsy  ihastelemaan. Onnekseni upeudet löytyvät omasta korulippaastani saatuani ne aikoinaan äidiltä ylioppilaslahjaksi.

Ajattomia, kauniita ja monikäyttöisiä koruja ei kuitenkaan koskaan voi olla liikaa, joten kelpuuttaisin koska tahansa itselleni nuo kuvassa näkyvät taideteokset. Rannekorun hintaa en hoksannut tarkastaa, mutta nahkanauhassa roikkuvan riipuksen hinta oli melko maltilliset 210 €. Pitäisiköhän sijoittaa veronpalautukset kotimaiseen designiin?