06.03.2011 Loput Vagabond-tunnustukset

No niin.. Edellisessä postauksessa oli siis Vagabond-tunnustukset osa 1/2 ja nyt on vuorossa ne loput.

Tammi-helmikuun vaihteeseen ajoittuneella muotiviikko-reissulla Tukholmassakin ehdittiin kiireisestä näytösaikataulusta huolimatta juosta Nelliinan kanssa muutamat kaupat läpi. Omat ostokseni rajoittuvat yhden Benettonin ale-huivin lisäksi ainoastaan Vagabondin alehyllylle. Soviteltiin Nelliinan kanssa samoja ruskeita mokkasaappaita minä hieman lyhyemmällä varrella ja matkakumppanini piirun pidemmällä varrella ja ihastuttiin molemmat. Ensimmäisestä kaupasta löytyi oikea koko Nelliinalle ja minun 37 perässä kiidettiin myyjän opastamana sitten toiseen Vagabond-storeen. Puoleen hintaan tarjolla olleet saappat kustansivat n. 60 €.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut löysä- ja pehmeävartisista bikersaappaista joten nämä Nelliinan värinsä vuoksi myyräsaappaiksi nimeämät ihanuudet täyttivät sen toiveen enemmän kuin mainiosti etenkin kun värikin oli hyvällä tavalla jotakin muuta kuin mustaa. N’mä kuuluvat jälleen siihen sarjaan kenkiä jotka saavat olon tuntumaan jotenkin reteältä ja itsevarmalta. Niissä on juuri sellaista huolettomuutta ja rähjäisyyttä mitä rakastan yli kaiken.

Hyvin erilaisista tyyleistämme huolimatta minä ja Nelliina jaamme monia samoja intohimoja kenkien ja vaatteiden suhteen ja meidän yhteiset shoppailureissut sujuvatkin sen vuoksi loistavassa yhteisymmärryksessä. Ruskeat tiimisaappaat eivät suinkaan jääneet ainoiksi samis-ostoksiksimme, vaan Vagabondilla ihasteltiin muitakin samanoloisia kenkiä ja sen lisäksi kotona odottaneet miekkoset saivat tuliaisiksi samoja boksereita. 😀

Toisia tasan samoja kenkiä ei sentään matkalaukuistamme paluumatkalla löytynyt, mutta western-hengessä sentään mentiin molemmat. Nelliina vei ihastui palavasti pienellä korolla varustettuihin ketjukoristeisiin  varrettomiin buutseihin (jotka saattoi bongata Tukholmasta tekemästäni kenkäpaparazzi-postauksesta), kun taas minä kuljetin kassan kautta jo viime syksynä sovittelemani tylppäkärkiset nilkkabuutsit. Täydellä hinnalla en näitä lännensankarin jalkineita raskinut hankka vaikka kovasti houkuttivatkin, joten nyt -50% lapulla varustettuna olivatkin todella mieluinen löytö. Hintaa buutseille jäi siis vajaat kuuskymppiä.

Koska reissuun oli jo kotoa pakattu vähän useammat kuin yhdet kengät, niin voin sanoa, että pienoista paniikkia oli ilmassa, kun laukun pakkaamisen aika koitti ennen kotiin lähtöä. Ehdin jo kysellä Mintulta josko hän voisi postittaa mulle kengät tai parit, jos en saisi kaikkea mahtumaan matkatavaroihini. Hilkulla oli, mutta postittamiseen ei sentään tarvinnut ryhtyä, mutta voin kertoa, että ikinä en ole matkalaukkua pakannut yhtä hartaasti pala palalta. Joka ikisen sukan paikka piti tarkasti miettiä jotta kaikki kengät saatiin mahtumaan. Mutta kyllä kannatti! 🙂

Puuh! Olipa melkoinen homma tunnustaa tämä kaikki. Olen siis syntinen, viidet Vagabondit neljässä viikossa.. että semmosta. Mitäpä siihen sit lisäämään. Nyt on mimmillä muutamat kengät. (ihan niin kuin ei olis ennen ollut..)

Montako Ave Mariaa sitä pitäis lausua, että sais kaiken tämän sovitettua?

05.03.2011 Rippituolissa

Tyyliä metsästämässä -blogin kuulumisia Facebookissa seuraavat saattoivatkin jo aiemmin tänään lukea, että viikonlopun aikana olisi luvassa hieman synnintunnustuksia aiheesta kengät. Ja nyt olisi sitten sen aika. Onko rippituoli vapaana? Varautukaa pitkään postaukseen..

Puolustuksekseni voin sanoa vain, että olen intohimoinen Vagabond-tyttö, joten jos lempikenkiäni on tarjolla naurettavilla hinnoilla, niin sekoan eikä tyhjin käsin liikkeestä poistuminen ole vain millään muotoa mahdollista. Nyt alkuvuoden (tai no, helmikuun) aikana tuollaisia pakottavia tilanteita on sitten sattunut eteen hieman useampikin.

Nämä vetoketjukoristeiset huippumukavat Lou-nilkkurit ehdinkin esitellä jo aiemmin. Nämä siis kotiutuivat Andiamon ”3 kengät 1 hinnalla” -tarjouksen myötä. Maksoin satsista siis kalleimpien kenkien, eli näiden nilkkureiden mukaan 129 €. Ja samaan hintaan irtosivat mm. jo aiemmin nähdyt pitkät nahkasaappaat (ovh 119 €) sekä nuo seuraavassa kuvassa esiintyvät Vagabondit (ovh 99 €).

Nämä itselleni hieman kaunoluistimet mieleen tuovat nilkkurit ovat kaikista tässä postauksessa esiintyvistä kengistä ainoat joiden kohdalla en heti kaupassa voinut vannoa niiden olevan ihan varma tapaus. Kengät hurmasivat ensin lähinnä mahtavan tuntoisella lestillään ja harmittelinkin, että mikseivät ne voi olla jonkin muun väriset. Samaista Grace-malliahan on saatavilla myöskin mustana, mutta oi kuinka mahtavat nämä olisivatkaan punaisena! Nämä olivat kuitenkin ihan vihoviimeinen pari kengästä ylipäätäänkin ja loppujen lopuksi mustiin en olisi ehkä silmiäni edes pahemmin naulinnut.

Pieni epävarmuus siitä että valittako nämä mukaan siihen kolmen satsiin vai ei, syntyi lähinnä siitä, että kengät ovat juuri valkoiset ja ehdin jo hetken aikaa miettiä onnistuisiko kenkien värjääminen jollakin illveellä. Mutta nyt hetken aikaa jalkineita katseltuani ja asujen kanssa soviteltuani olen todennut, että oikeastaan ne on just metkat mun kokomustien asujen kanssa. Ja oikeastaan on ihana saada hieman vaihtelua melko mustaan kenkäkokoelmaani. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, nyt olen oikeastaan jo melkoisen ihastunut. Meinaan kuitenkin odotella pahimman loskapaskakelin yli ennen kuin lähden niitä ulkoiluttamaan sen verran skeptisesti suhtaudun omaan kykyyni pitää kengät jotakuinkin fiksun näköisenä tähän aikaan vuodesta.

Punaiset karvavuorella varustetut nyörisaappaat hyppäsivät syliini myöskin Andiamossa, mutta eri vierailukerralla, kuin muut. Olimme pomoni kanssa yhdessä liikeellä vähän niin kuin työasioissa ja kenkäkauppavierailun lopputulos oli se, että minä sain pomon ostamaan itselleen kahdet korkkarit (ja se oli just kaksi minuuttia aiemmin sanonut, että ”nuo korot ei oo oikein mun juttu”) siitä ”3 paria 1 hinnalla” tarjouksesta ja nuo minun punaiset olivat sitten ne satsin kolmannet kengät.

Ja arvatkaa kuka maksoi koko lystin? No mun maailman paras pomo!!! Se kutsui tätä ”työntekijän sitouttamiseksi” ja oikeessa se on, enhän mä voi ikinä lähteä firmasta, jossa työnantaja tarjoutuu ostamaan mulle kenkiä. 😀 Parasta.

Apua.. tiedättekö mitä. Mulla oli oikeesti ensin kaikki loputkin tunnustukset tähän samaan syssyyn, mutta postaus olisi ollut pitkä kuin nälkövuosi, joten pistän homman poikki tästä kohti ja laitan loppuosan eetteriin huomenna. 😀

PS:  Koska synnit ei tunnu yhtään niin suurilta, jos joku muukin lankeaa niihin, niin pakko vinkata teille yksi ihan loistava Vagabond-tarjous niiden nettikaupasta:

Ramonat irtoaa hintaan 32,50 €!! (ovh 109 €)  Mustista jäljellä kokoja 36-39 ja  muita värejä, kuten denim ja beige. tarjolla hajakokoja. Itselläni on kolmella soljella koristetut Ramonat ja voin kertoa, että malli on todella mukava. Tässä kuitenkin kysessä ihan koristelematon hieman länkkärihenkinen malli. Tsekkaa ite!