Olen nyt jo aika monta päivää pohtinut pitäisikö minun lainkaan raottaa sanaista arkkuani mieltäni painavasta asiasta vai olisinko vain hiljaa ja odottelisin parempaa päivää. Nyt kuitenkin päätin availla ”ääntäni” siinä toivossa, että tämä nillittäminen osoittautuu jo muutaman päivän kuluessa täysin turhaksi, jälleen kerran.

Lyhyestä virsi kaunis. Minua vaivaa mitä pahin blogi-kriisi, -laiskuus, -tympeys, you name it. Tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa yhtään mistään. Tai olisi oikestaan paljonkin sanottavaa (mm. tissiliiveistä, ihmetyksestäni läskimakkaroiden väliin vaatteiden päälle kiskottavista vöistä, minua vaivaavasta akuutista housuhimosta, hääangstista, kasvavasta rakkaudestani valkoisia Vagabondejani kohtaan jne jne) mutta en osaa pukea niitä kiinnostaviksi sanoiksi.

Keskittymiskykyni ei vaan riitä tuottamaan hyvää ja mielenkiintoista tekstiä. Ja mitään hauskaa nyt ei ainakaan näppikseltä irtoa. Ja minä kun kuitenkin haluaisin kirjoittaa sellaisia postauksia joista löytyisi aina edes jokin pieni pointti ja jotka edes silloin tällöin hymyilyttäisivät niin minua kuin lukijoitakin.

Blogitympeys on ulottanut lonkeronsa myös tunteisiini muita blogeja kohtaan, muutamia livenäkin tuttujen ihmisten blogeja lukuunottamatta oikein mikään ei jaksa nyt innostaa.En halua syventyä tähän tylsistymiseen sen enempää, mutta tyydyn vain ihmettelemään, että miksi niin blogi tuntuu liukuvan entistä enemmän sellaiselle ”mitä tein ja söin tänään” -linjalle joka ei valitettavasti kiinnosta minua. Mutta ilmeisesti sitten aika monia kiinnostaa.

Tahtoisinkin löytää jotain uutta mielenkiintoista luettavaa. Nimenomaan luettavaa, ei pelkkiä random-kuvia kahden lauseen kera. Haluaisin luettavaksi jonkin tyyli-/lifestyle-blogin josta voisin tuntea saavani inspiraatiota ja jonka kirjoittajaan voisin kiinnostuksenkohteiltani samaistua. (kellään hyviä vinkkejä?!) Ja ennen kaikkea olisi todella hienoa jos kykenisin itse kirjoittamaan edes hieman haavekuvieni suuntaista blogia, mutta just nyt ei oikein irtoa. On vähän niin kuin fokus hukassa.

Miksi siis tämä vinkuna? Siksi, että luotan siihen, että sanomalla tympäytymiseni ääneen, saan joa muutaman päivän sisään huomata olleeni väärässä ja purkaukseni olleen täysin turha ja blogi-innoituksen jälleen salakavalasti palanneen. Näin on käynyt joskus aiemminkin. Parin viikon hiljaisuuden ja siitä mainitsemisen jälkeen runosuoni onkin jälleen pulpunnut hetken aikaa melko vuolaasti. Siihen en sentään usko, että kehittyisin yhtään taitavammaksi kirjoittajaksi, mutta jos nyt toivotaan, että näppis  joskus laulaisi jos ei nyt ihan nerokkaita aarioita niin edes keveitä pop-säkeitä.

Ehkäpä siis jo tänä iltana näpyttelen taas entisellä innolla jotakin uutta postausta ja tunnen suurta noloutta katsellessani tätä avautumista. Tai sitten en. En osaa sanoa. Ehkä. Toivottavasti. Nolon vinkumisen hetken päästä täysin turhaksi huomaaminen kun on aina yhtä kirvelevää ja ah niin ihanaa.

Tämä helpotti.


Vierailtuani tammikuussa H&M:n showroomilla katselemassa kevät-uutuuksia, vinkkasin teille myös nettikauppaan tulossa olevasta Inclusive-mallistosta, jonka kaikki 20 vaatetta ovat saatavilla kokoskaalalla 32-54. Tuolloin osasin sanoa aikataulusta vain ympäripyöreän ”maaliskuun alussa”, mutta otin asiasta tarkemmin selvää ja ajankohta onkin jo varsin lähellä.

Naisellinen ja 50-lukua henkivä erikoismallisto tulee myyntiin H&M Onlineen 10.3. eli tämän viikon torstaina!

Kuten jo aiemmin totesin, niin kukkia, pilkkuja, röyhelöitä ja hempeitä värejä sisältävä mallisto ei tyyliltään ole minua varten, mutta täytyy sanoa, että ihan mielenkiinnosta tekisi mieli päästä sovittelemaan muutamia malliston vaatteita jotta selviäisi minkä mallisille tyypeille vaatteet on tehty. Toimiiko tuollainen mallisto oikeasti monessa koossa?

Inclusive_08

Inclusive_06

Mallisto sisältää myös alusvaatteita ja lupasinkin selvitellä, että millaisia kokoja rintaliiveistä on saatavilla. H&M:n markkinointi- ja viestintäosastolta vastattiinkin sähköpostiini pikaisesti ja vastaus oli ihan sitä mitä epäilinkin. Eli muun malliston laajasta kokoskaalasta huolimatta rintaliiveissä mennään melko perusmeiningillä. Inclusive-malliston rintaliivikoot kun näyttävät tältä: 70 ABCD, 75-ABCD, 80-ABCD, 85-BCD, 90-B, 95-B.Että ihan hyvä, ettei alusvaatteetkaan innostaneet minua sillä ihan vaan sellaiset + 3-4 kuppikokoa uupuu valikoimista. 😀

Itse siis jätän väliin tämän malliston, mutta kaikki mallistosta kiinnostuneet lähes kokoon katsomatta ylihuomenna nettikauppaan väijymään!


Viikonloppuna vietettiin hilpeää tyttöjeniltaa missikisakatsomon Singstarin parissa. Porukassa oli myös yksi kampaamoalan ammattilainen ja osa meistä saikin sitten nauttia hänen osaamisestaan.

Minä valittelin, että haluaisin pitää hiuksiani useammin poissa kasvoilta ylöspäin nostettuna, mutta olen kokenut tupeeraushommat todella työläiksi enkä ole kokenut saaneeni kovin hyviä tuloksia aikaiseksi. Ihana Virpi sitten avasi silmäni ihan uudelle jutulle, nimittäin kihartamiselle!

kiharrettu_tukka1

Olin pistänyt pohjalle vain hieman hiuspuuteria jonka jälkeen loistava kampaajamme otti suoristusraudan käteensä ja kohotti tukkani kohti taivasta kihartamalla pieniä osioita kerrallaan. Sen jälkeen kiharoita harottiin auki ja kampaus viimeisteltiin lakalla. Ja voi vitsi miten mä tykkäsinkään! Ihan mahtavaa, kun uuden ihmisen käsittelyssä saattaa joskus saada tällaisia  yllättäviä uusia näkökulmia omiin rutiineihin.

kiharrettu_tukka3

Minä urpo en jotenkin ollut ikinä edes osannut ajatella, että suoristusrautaa voisi minun lyhyessä tukassakin käyttää muuhunkin kuin suoristamiseen. Tuollainen kihartamalla hiusten kohottaminen ei todellakaan ollut edes käynyt mielessäni. Tämä ehkä kertonee karua kieltään mun melko onnetomista tukanlaittotaidoista. Se on yleensä pesu, kuivaus ja ravistus tai jotain sinne päin..

Suoristusraudan monipuolisempi käyttö menee nyt ehdottomasti harjoiteltavien asioiden listalle. Harjoituskappaleiden kuvia nähdään kenties täälläkin.

Toinen mahtava uusi tuttavuus oli kakkoskuvassa kanssani poseeraavalta ihanalta blondilta lainattu Rimmelin infinite colour huulipuna + kiilto -kombo. Ei jumalauta ikinä ole mikään väri pysynyt huulissa yhtä tiukasti kuin tämä. Puna kesti siiderin lipityksen lisäksi melko hienosti myös meikinpoistoliinan ja 12 h unetkin. Ja tuo sävykin oli juurikin sopivan raikas kirkas punainen.

Mitään käsitystä ei ole onko kyseistä tuotetta vielä saatavilla, mutta aion kyllä koittaa metsästää. Mä nimittäin tahdon huulipunan joka pysyy kuin tauti ja tässä se nyt olisi. Peukut pystyyn, että löytyy vielä.

Ja kun nyt tuli baarireissun ja 12 h unet kestävistä asioista puhetta, niin mainittakoon, että myös kampaus kesti saman setin. Toisin kuin omaat tukkaviritelmäni, jotka yleensä valuvat ryhdittöminä pitkin päätä viimeistään korttelin päässä kotoa ellei tehnyt niin jo lähtiessä. Minulla on siis vielä runsaasti opittavaa.