Eilen oli vallan ihana päivä! Lähdin töistä jo aikaisin iltapäivällä ja illalla oli vuorossa maagiset illallistreffit oman herra komistukseni kanssa. Ensin siis kolmen ruokalajin syöpöttelyä ja sen jälkeen käytiin katsomassa taikuri Robert Jägerhornin taikuutta, stand uppia ja teatteria yhdistellyt esitys nimeltä Magic!, jonka on ohjannut Neil Hardwick. Esitys oli vallan mainio ja nauruhermoja kutkutteleva.

Päivän loistavuutta lisäsi myös loistava vaatelöytö. Minulla ei ollut vielä kolme varttia ennen syömään lähtöä aavistustakaan mitä kiskoisin päälleni, ja juuri silloin muru kiikutti minulle H&M:n paketin jonka hän kävi pyynnöstäni noutamassa käydessään asioilla. Ja mitä paketista paljastuikaan? Mahtavat farkut! Tilasin nämä yksilöt 99% varmana siitä, että eivät mahdu tai ovat ainakin ihan surkean malliset, mutta kuin ihmeen kaupalla ostokseni olikin vallan passeli.

Minulla on lähipäivinä luvassa vielä hieman lisäkuvia ja infoa noista farkuista, mutta nyt pitkästä aikaa asukuvaa eilisten treffivaatteiden muodossa.

180311_2b

Korvissa tämän hetken lempparikorvikset. Näyttävät killuttimet löytyivät viime vuonna kirpputorilta muistaakseni eurolla. Täydelliset lyhyen tukan korvakorut. Ranteessa puolestaan on viime aikoina roikkunut lähes tilanteessa kuin tilanteessa edesmenneen ukkini ikivanha miehekäs Seiko. Se tuntuu passaavan yhteen ihan kaiken kanssa. Ja jos ei kello meinaa passata asuun, niin helposti käy niin, että menee asu vaihtoon. Niin rakkaaksi tuo kello on minulle käynyt enkä malttaisi olla siitä juurikaan erossa.

180311b

Uudet pöksyt saivat kaverikseen Monkin läpikuultavan huitulapuseron jonka farkkupepustani innostuneena sidoin edestä rennosti solmuun. Ei sillä, että seitsemän leivän uunin levyinen peräni olisi mitenkään erityisen herkullinen näky, mutta kivaa vaihtelua välillä hieman tuulettaa takamustaan sen sijaan, että hautoisi sitä kolmen pitkän paitakerroksen alla. Ja itselleni ainakin on ilahduttava uusi kokemus tällainen profiililtaan lyhyempi yläosa. Tuli jotenkin ihmeen ryhdikäs fiilis.

Ryhtiä toivat toki myös huikeat rakkauskorkkarini jotka ovat kuin tehty farkkujen kaveriksi. Hieman nuo hiekoitetut kadut olivat hankalan tuntoisia kävellä piikkikoroilla, mutta onneksi matkaa oli varsin vähän ja käsipuolessa rakas taluttaja.

180311_takkib

Evansin leikkilammastakki on siitä mahtava, että se tuntuu passavan loistavasti niin fiinimpään korkokenkäpukeutumiseen kuin löysempään buutsirenttuiluunkin. Tavarat kulkivat mukana viime kuussa hankkimassani Dieselin niitticlutchissa josta on tullut ihan ykkössuosikkini. Kannisekelen tuota kainaloista mukanani monesti ihan arkimenoissakin.

Nyt mä taidan kiskaista nuo farkut takaisin jalkaan kera bikereiden ja kipaista 20 minuutin päästä alkavaan näytökseen katsomaan Black Swania!


Viholliset ovat suunnitelleet salaliiton pääni menoksi ja minua ahdistellaan mm. kaihtimien raosta tunkeutuvilla valon säteillä, vaatekauppoihin hiipivillä kevätmallistoilla, räystäästä tippuvilla vesipisaroilla ja lämpötilalukeman edessä välillä vierailevalla plussamerkillä.

Ei auta vaikka kuinka yritän tapella vastaan ja kiskoa päivästä toiseen päälleni tuttua kokomustaa. Aivopesu alkaa tuottaa tuloksia ja huomaan takaraivossani jyskyttävän paljon pelottavia ajatuksia, kuten ”pakko saada pinkit tennarit!”  ja ”no mut toi haaleenvaaleenpunainen huivihan ois oikeestaan aika kiva.”

Tuosta jälkimmäisestä ajatuksesta onneksi pääsin eroon ihan vaan testaamalla kyseistä puuteripastellia kasvojeni lähelle. Yksi syy miksi mä käytän mustaa, on se, että siitä mun kalpea valkonaamani ihan varmasti erottuu. Toisin oli sen hattarahuivin kanssa. Huivi sulautui nätisti kaikkien leukojeni jatkoksi.

Mutta nuo mainitsemani pinkit tennarit eivät jätä minua rauhaan vaan ajatus pyörii päässäni mantran lailla.

adidas_pink

Kuvan Adidaksia saatavilla ainakin Ellokselta. Hinta 69,90 € ja pinkin lisäksi tarjolla ainakin keltaista ja violettia.

Onkohan nuo kolme raitaa mulle vähän liian sporttiset? Jätän tämän päällekäyneen  kevään päähäni istuttaneen ajatuksen vielä hautumaan ja katson millaisia vaihtoehtoja tulee  vastaan siihen mennessä, kun kadut alkavat olla oikeasti kuivassa tennarikunnossa.

Todettakoon tähän vielä, että pinkki nyt sentään on ihan turvallinen ja jo usein aiemminkin päälläni nähty väri, mutta sitten jos mä taas alan katselemaan jotain keltaista, niin olkaa kilttejä ja karjukaa määrätietoisesti minulle STOP!

Joka ikinen auringonvalon sekoittamassa mielentilassa ostamani keltainen asia on aina päätynyt kirpputorille hyvin hyvin vähänkäytettynä. En tajua mihin transsiin mä aina vaivun, kun lähes joka vuosi sorrun siihen ”onpas tää aurinkoinen, jos nyt vaan ihan tällaisen perustopin ostais vaatekaappia piristämään”. Ei,ei ja vielä kerran ei! Luvatkaa pitää musta huoli.


Sain tänään kesken työpäivän isoimmalta siskoltani seuravanlaisen tekstiviestin:

”Kentällä. Ostin 590 € käsilaukun. Rupesi niin pyörryttämään, että tulin drinkille.”

Luettuani viestin innoissani ääneen työkavereilleni  totesi pomoni, että ”no huomaa kyllä, että ootte siskokset”. 😀

Ennen kuin ehdin vastata iso-kiskolle (kyllä se on nimenomaan iso-Kisko) mitään onnitteluja ja vaatimuksia kuvasta piippasi puhelin jo jatkoa.

”Ai niin, Raisun (auto) remontti maksoi saman verran ja arvaa kummasta tuli parempi mieli! Näin meni asiat tärkeysjärjestykseen. :)”

kate_moss

Kate Moss for Longchamp

Illalla tätä suurta tapausta puitiin tietenkin Facebookin puolella lisää.

Sisko: Ei ollu mikään heräteostos, tuo on ollu mun läppärin näytössä kuukausia…, Tuli oikeesti joku efedriinipiikki kun  tein ostopäätöksen. verrattivissa johonkin TOSI onnistumiseen. Outoa..

Minä: Se on tietenkin osto-orgasmi!

Sisko: Ai niin! Juuri näin! nyt tiedän mitä se on.Hui, en tahdo enää! vaarallista!

Minä:  onko siinä hyvät sisukset? siis hyvin jaoteltu ja erilaisia taskuja? Eli onko se myös käytännöllinen vai pelkästään nätti?

Sisko: Nyt on vielä yberihastus menossa…katon kohta sisätöä kriittisemmin…

Ihanaa! Mä pystyn niin samaistumaan tuohon uuden kauan himoitun laukun onnellisen omistajan oloon. Se on ihana tunne ja sitä uutta mussukkaa haluaisi vain silitellä. Mun oma pitkäaikainen himotuslaukku oli viime talvena hankittu Marc O’Polon musta nahkasäkki ja mä olen edelleen siihen ihan todella ihastunut. Kerta toisensa jälkeen muita laukkuja katsellessani totean oman poloiseni olevan jo paljon hienompi ja voin siksi unohtaa muut.

Iso-kiskon uutukaiseen vielä palatakseni totean, että hyvän ostoksen teki. Ajaton ja ihan kantajansa näköinen ja värinen laukku joka on omistajansa itsensäkin sanoin ”mallia äidiltä tyttärelle”. Mun puolesta se vois kyllä olla vaikka mallia iso-kiskolta pienimmälle, jos joskus sattuu veskaansa kyllästymään.. 😀

Siihen kysymykseeni laukun sisäpuolesta ja käytännöllisyydestäkin sain hetken päästä vastauksen. Seuraavan päivän kamat oli jo pakattu ja kaikki oli ilmeiseti mahtuneet. Ja järjestyksenpitoa helpottavia taskujakin laukusta toki löytyi. Sen lisäksi, että kassi on kaunis, ei se siis ole ilmeisesti silkkoa sisältäkään. (no parempi kyllä tuohon hintaan ollakin melko näppärä ja toimiva vehje..)

Kun vielä lopuksi tiedustelin tuoreen laukunomistajan tunnelmia näin ekan yhteisen päivän päätteksi oli vastaus seuraavanlainen:

”Hullaannus. Vanha nainen hunningolla.”

Toivotan siis kovasti onnea hunningolla olevalle siskolleni ja hänen uudelle rakkaalleen. Olkoon yhteinen taipaleenne täynnä ihania seikkailuja!