Ihana ja aurinkoinen kirppispäivä Kirjurissa takana! Enemmänkin olisi porukkaa toki saanut paikalla olla, mutta kyllä minä siellä yhden kasillisen kampetta sain myytyä. Kauniissa ulkoilmassa oleilua, ihmisten kanssa turisemista ja vähän rahaakin kotiinviemisinä, ei reissu mitenkään hukkaan mennyt.

Kotiin tuomisina oli jäljelle jääneiden vaatteiden ja tienestien lisäksi mm. yksi auringossa palanut tissi sekä olkavarsi. Juuri kun olin aamulla ehtinyt intoilla, että Lumenen kokeiluun lähettämässä sävyttävässä päivävoiteessa on myös suojakertoimet,niin en sitten tajunnut etsiä tuolta purnukkakasasta mitään aurinkosuojaa muulle vartalolle. Urpo mikä urpo. No, onpahan nyt sitten kesä virallisesti avattu, kun on ehtinyt jo käryttää itsensä.

Mutta se mahtavin kotiintuominen kirppikseltä ei suinkaan ollut oma punoittava nahkani, vaan sopivasti kulunutta nahkaa mahtavien kenkien muodossa. Viereisen myyntipöydän mimmit kaivoivat kasseistaan jotain mikä sai sydämeni heti pamppailemaan kiihkeästi.

Nopea loikka kohteen luo, koon ja hinnan tiedustelu ja kenkien sovitus kaikkia mahdollisia jumalia ja lunnonvoimia rukoillen, että ne olisivat sopivat. Ja kyllä!!! Upeat bootseistaan tutun Joe Sánchezin jykevä korkoiset ja paksupohjaiset maiharit juuri sopivasti kuluneina 6 €!!! Paras upein mahtavin kirppislöytö aikoihin! Lähes sekosin onnesta.

Tuollaisia paksukorkoisia nilkureitahan näkyi taas viime syksynä ihan hirveästi mm.Vagabondilla ja monella muullakin kenkämerkillä ja niitä on luvassa tulevaksikin syksyksi.

Itsekin kävin syksyn ja talven aikana sovittelemassa useaan otteeseen mm. yläastevuosista suloisesti muistuttaneita Vagabondin Grace-nilkkureita,mutta totesin silloin, että tarvitsen vielä hieman lisää aikaa tuon teinivuosista tutun korkomallin paluuseen. No nyt se aika oli sitten selvästikin tullut, niin onnelliseksi nuo Sanchezit minut tekivät. Nämä voisivat olla kuin suoraan Tenetin yläasteen pihalta vuodelta -96, mutta samalla ne ovat myös taas ah niin ajankohtaiset. Rakastan, rakastan, rakastan!

Aamulla jalkaan laittamani sandaalit joutuivat heti kirppikseltä palattua väistymään uusien rakkauksieni tieltä ja ai, että mun pilkkumekkoasuni sai samalla roiman annoksen asennetta.

Moda-ketjun S.T.I.-malliston pallokuosinen rennoilla taskuilla varustettu viskoosimekko löytyi pari päivää sitten Ratsulasta. Vaikka pallot ja pilkut eivät ole ikinä olleet oikein mun juttuni, niin jostain syystä tämän mekon kohdalla tiesin heti, että tässä on just mahtava kesämekko minulle.

Koltun kanssa kävi itse asiassa niin, että nappasin vaan rekistä tottuneesti suurinta kokoa mitä löytyi, eli tässä tapauksessa XXL, ja syöksyin sovituskoppiin. Olin siellä sitten tyytyväinen, kun mekko mahtui ja lähdin kotiin kassan kautta. Kotona mekkoa paremmin sovitellessani sain kuitenkin huomata, että herran jestas, sehän oli mulle oikeesti ihan liian iso! Ja mikä ihmeellisintä, se oli liian suuri erityisesti rintojen kohdalta. Todella harvinainen tilanne meikäläiselle. 😀

Kipaisinkin sitten eilen vaihtamaan mekon yhtä äxää pienemmäksi ja sehän istui joka puolelsta huomattavasti paremmin. Suunnattoman ilahduttavaa saada kerrankin vaihtaa vaatetta pienempään. 😀

Mekko istuu kivasti rintojen kohdalta, mutta empire-leikkauksen ansiosta se laskeutuu kauniisti myös rintojen alta ja karmea telttaefekti vältetään. Kaula-aukko on kylläkin sen verran antava, että istuessa ja kumarrellessa saa kyllä vähän katsella, etä miten paahasti sitä tulee paljasteltua. Mutta se on niin pieni ja mitätön ”vika” kun mekko on muuten niin mahtava. Tunikaksi tuota itse asiassa hintalapussa nimitettiin, mutta kyllä tuo mulle mekosta menee.

Hieman mietitytti, että onko tuollainen pilkkumekko tällaisen pyllerön päällä jotenkin liian tätimeininkiä, mutta nuo isot roikkuvat taskut tekevät siitä kivan rennon ja yhdistettynä vaikkapa juurikin noihin maihareihin ja kirkkaanpunaiseen huulipunaan on kokonaisuus mielestäni vallan mahtava eikä lainkaan liian tätimäinen.

Sellaisia uutuuksia siis minun vaatekaapissani! Millaisen tuomion annatte asulleni?


Se ei ei ainakaan yhtään valehtele mun vartaloa todellisuutta kauniimmaksi, mutta olen siitä huolimatta rakastunut siihen. Mun uuteen lötköhaalariin nimittäin.

Ellokselta tilaamani halterneckhaalari hurmasi minut mukavuudellaaja helppoudellaan niin täysin, että en jaksa yhtään välittää siitä miten julkeasti se korostaa keskivartaloni tämän hetkistä karmeutta. Haalari on jo nyt reilussa viikossa osoittautunut kesän mahtavimmaksi työvaatteksi.

Vaikka kuinka ryömisi, kiipeilisi, konttaisi ja kyykkisi kuvatessa, niin tässä vaatteessa ei ole pelkoa, että persvako vilkkuisi tai, että navan näkyminen saisi naapurin pojat asiakkaat nauramaan. Hilluinkin haalarissa jo viime viikonloppuna kaksi iltaa tapahtumakuvauksissa ja se on eksynyt päälleni tälläkin viikolla jo kahtena työpäivänä.

Etuosastaan haalari on sen verran antava, että ihan pelkkät rintaliivit eivät alle riitä, joten olen käyttänyt ”siveellistäjänä” tuubitoppeja. Astetta peittävämmän asusta sai, kun yhtenä päivänä puin alle pitkähihaisen mustan meshpaidan. Selkä ja hartiat peittyivät muuttamatta kokonaisuutta kuitenkaan liian raskaaksi. Tykkään.

Tänään oli muuten kesä eka sandaali- ja mehujääpäivä!!

Kiitos hei kaikile torstain väsymys-/stressipostaukseen kommentoineista ja minulle meiliä lähetäneille. Ei tietenkään ole hienoa kuulla kuinka monelle aihe on ikävän läheinen, mutta kun se sitä valitettavasti on, niin on lohdullista kuulla muidenkin kokemuksia ja etenkin selviämistarinoita. Postauksen kirjoittamisen ja etenkin teidän rohkaisevien sanojenne ansiosta perjantai tuntui huomattvasti kepeämmältä ja valoisammalta kuin monet päivät tätä ennen. 🙂

PS: Porilaiset, huomasitteko jo TÄMÄN!!!


Apuaa! Meinasin ihan unohtaa yhden jutun koskien huomista eli lauantaita.

Eli nyt olisi yksi vinkki kaikille porilaisille ja tällä suunnalla muuten huomenna hengaaville.

Porin nuorisovaltuusto järjestää huomenna, lauantaina, Hip ja khuul -kirppiksen Kirjurinluodon Lokkilavan tuntumassa klo 12-16.

Itsekin olen myyntipöydän sieltä varannut, joten jos vaan olen allergiaoireiltani vielä hengissä niin raahaudun sinne kamojani myymän ja kartuttamaan Tukholmanreissun kassaa.

Hieman jännittää mahtaako tuonne ihmiset oikein löytää kun tuntuu, ettei tapahtumaa ole oikein missään mainostettu. Itsekin sain tiedon tapahtumasta siten, että siitä vinkattiin mulle kommenttiboksissa.

Mutta jos olette lähistöllä niin kipittäkää siis huomenna Kirjuriin!

Posted from WordPress for Windows Phone