-sisältöyhteistyö-

Tänään vihdoin vapaapäivän vuoksi oli aikaa ja jaksamista pistää Changen lahjakorttiarvonta täytäntöön. Kiitos kaikille osallistujille, teitä oli ilahduttavan runsain mitoin!

Kuten muutama kommentissaan huomauttikin, niin kysymyksen asettelu oli hieman huono, kun kysyin, että ”koska rintaliivikokosi on viimeksi tarkistettu”. Totuushan siis on, että mitään yhtä ainoaa oikeaa rintaliivikokoa ei tietenkään ole, vaan se vaihtelee jonkin verran merkkien ja eri mallien kesken. Mutta ymmärsitte varmasti pointin, joka siis oli, että koska ne liivit on viimeksi tullut hankittua ammattilaisen opastuksella, niin että mukaan tarttui oikea koko.

Lähes 400 vastaajaa ja noin pikaisella vastausten läpilukemisella täytyy sanoa, että kyllä meillä on vielä paljon petrattavaa noissa rintaliiviasioissa. Todella moni myönsi mm., että käyttää mitä todennäköisimmin väärän kokoisia liivejä, sillä on tullut vuosien saatossa jämähdettyä yhteen tiettyyn kokolappuun vartalon muutoksista huolimatta. Osa taas sanoi pelkäävänsä erikoisliikkeeseen astumista niiden kalliiden hintojen vuoksi ja on sen vuoksi tyytynyt nappaamaan sinne päin olevia liievjä omatoimisesti marketista.

20120826-181034.jpg

Itse todellakin tiedän tuskan siitä, kun alusvaatteet maksavat lompakkoa satuttavia summia, mutta en voi silti sanoa muuta kuin, että sijoitus on ehdottomasti kannattanut. Kunnon rintaliiveistä maksetut eurot ovat sijoitus niin hyvinvointiin kuin ulkonäköönkin. Se on nimittäin täysi totuus, että pukeutiminen lähtee alusvaatteista ja huonojen ja epäsopivien alusasujen luomia muhkuroita ja pahkuroita ja epämukavaa oloa ei peitä edes kaunein mittatilausmekko.

Mutta, se siitä saarnauksesta nyt tällä kertaa, on aika julistaa arvonnan onnekkaat voittajat. Onnettarena toimi random.org ja se poimi 50 € Change -lahjakorteille kolme uutta omistajaa joiden nimimerkit ovat: Mimmu, Doe ja Joliel. Toivon tytöille onnistuneita alusvaateostoksia! Voittajille on laitettu sähköpostia.

Loppuun haluaisin vielä kaikille kamalaa rahanmenoa pelkääville vinkata vielä, että kannattaa uskaltautua käymään vaikka juurikin tuolla Changessä, sillä heidän hintansa eivät ole todellakaan pahimmasta päästä alusvaatemarkkinoilla. Changessä on iso valikoima erilaisia ja eri hintaisia malleja ja sieltä irtoaa paljon liivejä jopa alle neljällä kympillä. Ja liittymällä Club Changen jäseneksi, saa normihinnoistakin vielä -10% alennuksen tai clubilaisille suunnattujen erikoisetujen myötä välillä enemmänkin!


Musta ja punainen on ollut minulle rakkain väriparivaljakko jo varmasti puolet elämästäni. Muistan lukuisia punamustia asuja vuosien varrelta. Asuja jotka päätyivät päälle kerta toisensa jälkeen koska mikään muu ei ole tuntunut yhtä omalta.

Ylioppilasjuhlien jälkeisellä viikolla (vuosi oli 2000) matkustin tänne Poriin AMK:n pääsykokeisiin tietämättä, että tulisin muuttamaan tuohon kaupunkiin ja asumaan siellä vielä 12 vuotta myöhemmin. Muistan pääsykoepäivästä yhden mielestäni söpön pojan ja sen, että olin pukeutunut kirkkaan punaiseen nahkahameeseen ja mustaan lohikäärmekuvioiseen toppiin. En muista jännittikkö minua tai että toivoinko pääseväni kouluun sisään, mutta punamustaa asuani en unohda.

Lukuisat juhlat olen juhlinut päästä nilkkoihin saakka mustissa, mutta varpaita ovat verhonneet jotkut lukuisista punaisista kenkäpareistani. Uskaltaisinkin väittää, että monet hauskimmista illoistani olen viettänyt punaisilla kengillä tassutellen ja tanssahdellen.

Kun pakkaan laukkuani matkalle lähtiessä, haluan kaikkien vaatteiden sopivan yhteen toistensa kanssa ja päädynkin yleensä pakkaamaan mukaan läjän kaikenlaista mustaa. Mutta aina sinne laukkuun on sujautettava myös pieni pala punaista. Kengät, huivi tai vaikka edes yksi t-paita. Muuten tuntuu, että jotain jäi puuttumaan.

Ei siis varmaankaan ole kumma miksi tunsin oloni eilisissä vaatteissa jotenkin erityisen hyväksi. Tuntui, että punainen nahkarotsi päällä ryhtikin hieman oikeni eikä arki kuristanut ihan niin lujasti kuin monena muuna aamuna.


Eilisistä asukuvista ei kauheasti saanut selvää uusista farkuistani, joten nappasin Lindexin verkkokaupasta vielä pari kuvaa joista näkyy mainitsemani niittikoristeet ja vyötärön korkeus.

Ylärivissä siis minun ostamat farkut edestä ja takaa. Otin koon 46, mutta jos liikkeessä olisi ollut jäljellä kokoa 44, olisin varmaan testannut sitäkin. Tuo koko 46 nimittäin meni päälle ihan ilman minkäänmoista venyttelyä ja koska farkut aina venyvät käytössä, olisi 44 kokoiset saattaneet olla hieman napakammat ja ihan käypäiset myöskin.

Itse päädyin nyt noihin mustiin, mutta Generous-mallistosta löytyi parit muutkin ihan varteenotettavan näköiset pöksyt. Noita perussinisiä vetoketjulahkeisia pillejä voisi harkita ihan vakavasti, kun näyttäisivät olevan malliltaan näiden hyväksi jo havaittujen niittifarkkujen kaltaiset.

Myös nuo mustat vahapintaiset housut ovat kovasti sen näköiset, että voisivat kuulua minun vaatekaappiini. Mutta se kyllä saattaa johtua siitä, että minulla taitaa olla jo paritkin samanoloiset, joten ne minä jätän ehkä tällä kertaa suosiolla kauppaan.

Mutta jos siis joku muu 44-> kokoinen kaipailee kivoja farkkuja, niin kannattaa tarkastaa lähimmän Lindexin tarjonta!

PSST! Vielä tämä ilta aikaa osallistua Changen lahjakorttien arvontaan!