Siis totuushan on se, että meikäläinen on jo kerran elänyt todellista supermallin elämää. Aika rankkaahan se oli. Matkustamista, salamavalojen välkettä ja poseeraamista. Vaikka mä nautinkin mallin hommista ja kaikista niistä upeista vaatteista joihin mua puettiin, niin päätin kuitenkin lopettaa mallin työt jo aika nuorena. Tajusin, etten voi rakentaa elämääni ja uraani vain ulkonäköni varaan, joten mun pitäis hankkia myös jokin koulutus. Niinpä tämä super model ”jäi eläkkeelle” uransa huipulla, Kodin Kuvalehden kansikuvan jälkeen ja aloitti ”opintonsa” seurakunnan kerhossa.

(Tää kuva on nähty täällä blogissa sen verran monesti (ainakin kolme kertaa!!), että alkaa kohta vaikuttaa, että se tosiaan on elämäni suurin saavutus. 😀 )

Nyt lähes kolmekymmentä vuotta ja n. 85 kiloa myöhemmin nuo nuoruuden hommat lakoi kuitenkin siinä määrin taas kutkuttaa, että pistin oman kuvani mukaan KappAhlin XLNT Model Search -kilpailuun.

Oon aina hirveästi tykännyt esim. Seppälän Oman elämänsä -supermalli kampanjoista ja olen sitä mieltä, että vaikka tiedänkin ammattimallien olevan hommassaan ihan lyömättömia, niin on silti virkistävää nähdä mainoksissa välillä myös ns. puskasta revittyjä taviksia. Ja kun nyt kerrankin johonkin etsitään kaltaistani pyllerötavista, niin täytyihän siihen nyt osallistua.

Osakilpailussa (niitä on kaksi) eniten ääniä saanut tyyppi pääsee suoraan mukaan 30 hengen semifinaaliin, johon tuomaristo valitsee loput kilpailijat. Lopullisen voittajan, eli XLNT-mallin kaudeksi 2012-2013 tuomaristo valitsee sitten viidestä finalistista. Eli jos olet vähintään 44-kokoinen mimmi, niin osallistu ihmeesä itsekin.

Jos olet sitä mieltä, että minulla on kurvit kohdallaan tavispyllerömalliksi ja  haluat auttaa minua äänien keräämisessä, niin käy klikkaamassa nappulaa TÄÄLLÄ. 

 


Häiriköin teitä vielä yhdellä Porispere keikkakuvasetillä. Tiedän nimittäin, että teissä blogini lukijoissa on ainakin muutama joka katselee Amorphis-kuvia ihan mielellään. ;D

Olin tosiaan lauantaina iltaan asti hääkeikalla, joten kiiruhdin festaroimaan lähes suoraan töistä. Kävin vaan pikaisesti vaihtamassa työkoltun Amo-paitaan ja niittihameeseen ja hyppäsin kamera kassissani pyörän selkään. Siellä minä sitten onnellisenä fiilistelin keikkaa ja räpsin siinä sivussa lisämateriaalia Tomi Joutsen -kuvakokoelmaani. 😀

Kiinnittäkääs muuten huomiota tuohon Tomin päällä olevaan nahkaliiviin. Se on nääs gTien Jennin taidolla ja rakkaudella tuunaama. Liiviä on maalattu ja ruostutettu, siihen on piirretty kuvioita ja ruuvattupaljon niittejä. Ja Tomin vaatimuksesta sitten vielä hemmetisti lisää. Ei ole tämä liivi kuulema siis painonsa puolesta keikka-asu ihan keveimmästä päästä. Mutta hemmetin hyvältä se kyllä näyttää ja passaa kantajalleen loistavasti. Tykkään.

Liivin upeasta selkämyksestä ei nyt näistä kuvista näe vilaustakaan, joten käykää ihmeessä tykkäilemässä gTiesta Facebookissa, sieltä löytyy tarkempia kuvia tuosta tuunaustaikuri-Jennin taidonnäytteestä.

 

 

Semmosta tukanheilutusta tällä kertaa. Oijoi sanon minä.


Jippijaijee ja ihanaa lauantaita kaikille! Olen oikeasti jo melko kiireessä, mutta ihan pakko pläjäyttää tähän väliin pikkuinen kuvasikermä eilisistä Porispere-meiningeistä. Olin töiden jälkeen vähän hitaalla tuulella, enkä meinannut millään saada itseäni suihkuun ja pukeutumaan päästäkseni lähtemään kohti Kirjurinluotoa.

Alkuillan bändit eivät vielä pahemmin kiinnostaneet, joten lorvailin rauhassa sohvalla. Kummasti kuitenkin tuli motivaatiota laittautumiseen, kun työkaverilta tuli kuvaviesti, joka kertoi kiivaan fanituksen kohteeni Amorphiksen herra Joutsenen olevan jo paikalla. Aika vikkelään sujahti mekko päälle ja maskarat silmään ja lähdin kiitämään kohti festarialuetta. 😀

20120804-140520.jpg

Ehdin paikalle Marky Ramone’s Blitzkriegin keikan puolivälissä, mutta se esitys ei itseäni juurikaan lämmittänyt. Parin keikan ajan meni siis lähinnä kaverien kanssa hengaillessa ja anniskelualueen antimia nautiskellessa. Mutta sitten vailla yhdeksän vihdoin kapusi lauteille orkesteri, joka pisti perseen keikkumaan ja nyrkin heilumaan. Turbonegron soitanta sai mut ihmettelemään, että miksi ihmeessä orkesterin levyt ovat viime vuosina unohtuneet minulla jonnekin hyllyn perälle, kun nehän todellakin kuuluvat soittimeen!

20120804-140525.jpg

20120804-140533.jpg

Turbojugend oli ihastuttavan monilukuisesti edustettuna ja yleisössä heilui mahtavat määrät niin seilorihattuja kuin koppalakkejakin ja tietenkin Turbojugend-rotseja.

20120804-140539.jpg

Uusi laulaja Tony Sylvester esitteli oman rotsinsa alta auliisti kaljavatsaansa peittävää tiikeritatskaa. Mahan hyllyessä näytti välillä kuin tikru olisi laulanut. Huikeeta! 😀

20120804-140549.jpg

Yleisössä riitti hulinaa ja vilskettä!

20120804-140544.jpg

Mutta rakkaudellekin riitti sijaa.

20120804-140513.jpg

Kaikin puolin vallan komia keikka. Tykkäsin vahvasti.

20120804-140232.jpg

Turbohommista nurtsilla toipuessa kameraan tallentui jopa yksi kuva minusta ja päivän festariasustakin.

Ilta huipentui Paulan ja Miran energiseen laulu- ja jumppatuokioon. Pmmp ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan oli yhtä huikea kuin joka ikinen kerta.

20120804-135939.jpg

20120804-140255.jpg

20120804-140300.jpg

20120804-140604.jpg

20120804-140608.jpg

20120804-140250.jpg

Illan viimeinen biisi Pikkuveli laulettiin nätisti koko Kirjurinluodon väenpaljouden kanssa kuorossa. Se oli kaunista se.

Mahtavuutta oli tietenkin nuo keikat, mutta illan parhaasta jutusta kertova kuva piti jättää vielä tänne postauksen uljaaksi hännänhuipuksi…

Tättäräää!!! Kattokaas kenen kainaloon mä pääsin!! Oonko ihan pikkusen yhtä hymyä. 😀

20120804-135930.jpg

Ja menin toki vielä kertomaan, että olen sellaista lajia fani, jolla roikkuu hänen kuva suihkuverhona. ”.. että viimeks just tänään tarrauduit mun pakaraan.” Hyvä Veera, loistava meininki. Jotkut jutut vois toki jättää joskus kertomattakin. 😀

No mutta. Nyt alkaakin sitten olla melkoinen kiire suihkuun (Tomin kanssa), sillä tunnin päästä pitäis olla jo kirkossa hääkeikalla. Reilut viisi tuntia ankaraa sulkimen raksuttamista edessä ja sitten se viikonlopun kohokohta eli Amorphiksen keikka. Mitään muuta bändiä en tänään ehdi luodolle näkemään, mutta onneksi sen tärkeimmän. I’m happyyyyy!!!!