26.10.2012

Posted at 22:20h in Yleinen by
0 Likes

En onnistunut alkuviikon Helsinki-pyrähdyksellä ihan kokonaan säästämään itseäni shoppailuhommilta vaikka mitään hinkua kauppojen koluamiseen ei ollutkaan. Iinan tai Jonnan luona ei kuitenkaan voi vierailla pyörähtämättä samalla reissulla myös läheisellä Kaivarin Kanuuna -kirpparilla. Niinpä tiistai-iltapäivän ajankuluksi suunnattiin yhdessä Jonnan kanssa tarkastamaan Kanuunan tarjonta eikä reissu ollut suinkaan turha.

Vaikka pääpiirteittäin Kaivarin Kanuunassa tuleekin korkeiden hintojen vuoksi sellainen olo, että ihmiset ovat täysin menettäneet suhteellisuudentajunsa, niin vastapainona sieltä saattaa tehdä toisinaan huimia löytöjä. Esimerkiksi Jonnan lukemattomat vintagemekot ja nahkatakit ovat ihan käsittämättömän hyvää kirppisonnea ja niistä aika monet ovat muuttaneet Jonnin kotiin nimenomaan Kanuunasta. Vilkaiskaa nyt esimerkiksi tätä upeaa papukaijamekkoa!

Ja mitäkö minä sitten löysin?

20121026-205318.jpg

Hillittömän hienon mustan salkkumallisen olkalaukun, joka on kuunnoltaan enemmän kuin täydellinen! Laukku on entisen omistajansa käytössä suloiseksi pehmittämä, mutta samalla edelleen riemastuttavan ryhdikäs.

20121026-205328.jpg

Kuten kuvatekstistä voi lukea, niin tuo käytännöllisen kokoinen upeus kustansi tasan kymmenen euroa. Saman oloisia nahkasalkkuja on näkynyt viimeisen parin vuoden aikana merkillä jos toisellakin ja hinnat eivät todellakaan ole kaksinumeroisia. Tämä eteeni pudotettu laukku on yhtä aikaa ajankohtainen ja klassikko ja sen olematon hinta kohottaa löytöpisteet kympistä sataan.

En tajunnut laukun upeutta ihan täysin ennen kuin vasta ihaillessani sitä kotimatkalla bussissa. Kirpparilla ajattelin sen olevan ”melko siisti”, mutta Poriin päästyäni olin jo päätä pahkaa rakastunut ja ymmärsin tehneeni yhden koko vuoden parhaista löydöistä.

20121026-205346.jpg

Laukku on edesmenneen kotimaisen Three Bagsin tekosia ja sen faktan valossa on varmaa, että veska on vähintään viisi vuotta vanha. Three bags -laukkuja valmistanut EJ-laukku nimittäin hakeutui konkurssiin vuonna 2007.

Mä olen löydöstäni ihan fiiliksissä ja silittelen onnellisena sen pehmoista pintaa. Huomenna me lähdetään uuden salkkurakkaan kanssa taas vähän reissuun. Tällä kertaa vuorossa reitti Pori-Tampere-Kuopio-Helsinki-Pori. Ja se alkaiskin sitten pikku hiljaa olla laukkujen pakkaamisen aika. Yäh, aina yhtä tympeetä puuhaa. Mutta tuon uuden laukun mä kyllä pakkaan innolla!

Kenen muun mielestä on kyseessä huippulöytö?


24.10.2012

Posted at 23:23h in Yleinen by
0 Likes

-sisältää mainontaa-

Pukeuduin viime lauantaina baariin lähtiessä mustaan minimekkoon. Jalkaan kiskoin pitkän aikaa kenkälaatikossa levänneet Bronxin korkonilkkurit joiden kanssa tuli joskus hummailtua paljonkin.

Minimekko, korkkarit, pikkuinen clutch ja jotain roikkuvaa korvissa. Kyseessä oli siis kaikinpuolin juuri sellainen asu, jossa olen heilunut kaupungin yössä kerran jos toisenkin. Tällä kertaa peiliin vilkaisu toi kuitenkin epävarman olon. Yhtäkkiä olinkin jotenkin hirmuisen ahdistunut korkojen ja lyhyen helman paljastavasta yhdistelmästä. Oli pakko laskeutua korkojen päältä vaihtamalla paljettikuorrutteisiin herrainkenkiin.

Tätä on sattunut viime aikoina jo useammankin kerran. Kaappini ovat piukassa ihania korkokenkiä ja tahtoisin kovasti niitä käyttää. Kerta toisensa jälkeen huomaan kuitenkin vaivaantuvani siitä naisellisen keinuvasta askelluksesta jonka korot aikaansaavat.

En tiedä mistä vaivaantuneisuus johtuu ja toivon sen todellakin olevan ohimenevää. Sillä olipa olo korkokengät jalassa millainen hyvänsä, en osaa olla himoitsematta kaikkia naisellisia korkkarikaunottaria.

Esimerkiksi viime viikkoina olen kerta toisensa jälkeen huomannut palaavani tiirailemaan yhteistyökumppanini Spartoon valikoimista monia näyttäviä juhlakelpoisia kips kops -kenkiä. Olen ihastunut erityisesti noihin kuvissa näkyviin Irregular Choicen upeisiin Baby beauty -nilkkureihin. Kuinka upeasti nuo paljetit kimaltaisivatkaan pikkujoulupirskeiden tanssilattialla! Tai kuinka viettelevältä tuo eläinkuosi näyttäisikään pikkumustan kaverina.

Mutta, mä yritän nyt olla järkevä ja vakuutella itselleni, että kekkerikorkkarit ovat ehkä viimeinen asia mitä minä tarvitsen. Syitä siihen on mm. A) Mulla ei taida olla edes kummoisia pikkujoulubiletyksiä tiedossa. B) Mulla on tuolla vaatehuoneessa varmasti ainakin kymmenen paria korkkareita joita en edes muista omistavani. C) Mä kuitenkin vaihtaisin ulko-ovella lähtiessä matalampiin.

Eli nyt koitan oikeasti jättää tällaiset ihanuudet ihan vaan ajatuksen tasolle, ja jatkan vaan kaikkien järkevien ja käytännöllisten talvisaappaiden tiirailua. Lupasivat nääs luntakin ihan justiinsa Ikävä olis paljettikorkkareilla liukastella sohjossa. Kyllä mä ihan varmasti kohta uskon itse näitä vakuuttelujani ja unohdan nämäkin kaunottaret.

Mutta toivottavasti nuo ihanuudet pääsevät varastosta hyvään kotiin ja ihaniin juhliin. Minun majatalossa ei nyt vaan yksinkertaisesti ole heille sijaa. Nyyh.


24.10.2012

Posted at 12:42h in Yleinen by
0 Likes

Eilen oli hyvä päivä. Se alkoi Iinan sänkyyn tarjoilemalla herkkusmoothiella, jatkui kivoilla kuvaussessioilla sekä Iinan, että Jonnan kanssa ja sisälsi vielä yhden huipun kirppislöydönkin. Päivän kruunasi kuitenkin kuitenkin sen päättänyt kohtaaminen josta todistusaineistoa edellisessä postauksessa.

Koska päivä oli kaikin puolin mahtava, ei siis ihme, että asukuvassakin niin kovasti hymyilyttää.

20121023-234333.jpg

mekko-H&M+/nahkarotsi-Saki/huivi-La Redoute/kengät-Ten Points/tyllihuivi-Cailap (saatu)/tyllikukka-ei muistikuvaa/laukku-2nd hand löytö kaverin kokoelmista/hanskat-H&M/120 den sukkikset-Lindex

kuvan nappaamisesta kiitos Jonnalle!

Päällä H&M+ -malliston pitsimekko, jonka tilasin kokeiltavaksi sekä mustana, että violettina. Ainakin tämän klassikko pikkumustan pidän, violettia en ole ehtinyt vielä sovittaakaan. Hintaa mekkosella 39,95 € ja kokoja tarjolla väliltä L-XXXL. Eli vink vink muille pylleröille, jos etsitte vaikkapa pikkujoulukolttua. Itse totesin mekon passaavan loistvasti myös arkiseksi koltuksi maihareiden ja nahkarotsin kaveriksi. Huikeilla koroilla ja näyttävillä koruilla se muuntuukin sitten varmasti oikein varteenotettavaksi kekkerimekoksi.

Laukku valikoitui olalle sen mukaan, että tuo kaverilta muutamalla eurolla ostamani nahkalaukku toimii ihan loistavasti kameralaukkuna Olympus PEN-kalustolleni. Jämäkän nahkansa ansiosta laukku pysyy muodossaan ja tarjoaa sopivasti suojaa objektiiveille ja muulle tarpeelliselle. Pääty- ja sivutaskut nielevät pikkusälän kuten muistikortit, laturin, piuhat jne. Ja kaiken lisäksi laukku on vielä kauniskin. Melko huippu yhtälö siis.

Nyt sitten takaisin Porissa ja päivätöiden parissa. Olen viime aikoina alkanut tajuta kuinka onnekas mä olen töiden suhteen. Saan tehdä työtä josta pidän ja jossa itseään voi kehittää koko ajan. Ja sen lisäksi minulla on vielä niin käsittämättömän huippu pomo, että hän ymmärtää intohimoni työntää itseni jos jonkinmoisiin projekteihin. Ilman työnantajani joustavuutta ja mahdollisuutta järjestellä työaikaani välillä melko radikaalistikin normaalista poikkeavaksi, en olisi ollut eilen kuvaamassa lempibändiäni, en lähtisi taas jonkin ajan kuluttua blogireissulle mahtavien tyttöjen kassa tai syöksyisi vaikkapa kesken päivän tekemään haastattelua radio-ohjelmaamme varten.

Mä olen ihminen joka pelkää paikoilleen jämähtämistä. Tilannetta jossa yksi ja sama työ veisi aikani samankaltaisesta päivästä toiseen. Tarvitsen pientä stressiä ja epävarmuutta siitä kuinka selviän kaikesta. Pienen hässäkän ja täyden kalenterin edessä tunnen olevani elossa ja meneväni eteenpäin. Kaipaan tasaisin väliajoin kilometreittäin junaraiteita ja bussin peräpenkillä huonosti nukuttuja öitä. Tarvitsen myös kaiken kiireen keskellä yhtäkkiä eteen putoavia rentoja aamupäiviä ystävien seurassa. Onneksi ainakin tällä hetkellä elo on just kaikkea tuota!

PS. Jonna olikin näköjään jo postannut muutamia kuvia, joita hänestä eilen kuvasin. Tsekkaa täältä!