Arggh!! Mua ei nyt oo tällä lomalla siunattu mitenkään hurjan hyvällä matkustuskarmalla. Junaillessani sunnuntaina Porista Kajaaniin oli kulkupeli loppujen lopuksi pari tuntia myöhässä vaihdettuamme kerran veturia ja viimeiselle pätkälle koko junaa. 10,5 h reilun viidensadan kilometrin matkan taittamiseksi on ihan oikeasti jo liikaa. Meni hermo, paloi käpy ja mitä näitä nyt. Ja väsyttikin vielä.

Ja jottei mokailu olis täysin jäänyt VR:n harteille, niin teinhän minä itsekin osani. Porista Tampereelle matkatessa en vielä älynnyt minkään olevan vialla, mutta kun Tampesterissa junaa vaihtaessa paikkalippuni mukaiselta paikalta löytyi mimmi, jolla oli sama paikka lippuun merkittynä, aloin epäillä pahinta. Ja kyllä, allekirjoittanut, joka ei tunnu aina olevan se huoneen kirkkain lamppu, oli taitavasti ostanut verkkokaupasta itselleen lipun ihan väärälle sunnuntaille. Matkustin 23.12., mutta tikettini oli päivämäärälle 30.12. 😀

20121229-151743.jpg

Koska kyseessä oli e-lippu, jota vilauttelin konnareille iPadini näytöltä, pelkäsin että se ei ehkä kelpaisi mikäli konduktööri huomaisi mokan. Lipussa nimittäin lukee selkeästi, että se käy vain lippuun merkityllä junavuorolla. Tunnollisena tyttönä kuitenkin tunnustin erheeni konnarille, mutta hän ilokseni totesi, että ”eipä tuolla minulle niin väliä oo koska sinä matkustat. Piähän vaan huoli, että paluulippu on oikein.” Huh! Kivi vierähti sydämeltä. Ei olis ollut kiva joutua ostamaan uutta lippua.

Ihan katastrofi matka ei onneksi kuitenkaan ollut, kun harvinaislaatuisesti vastapäiselle paikalle istuutui mukavaa matkaseuraa ainaisten kiljuvien kakaroiden tai humalaisten setien sijaan. Matka Tampereelta Pieksämäelle meni ihan hujauksessa, kun oli juttukumppani jonka kanssa osui huumori yhteen. Herra jopa katseli kiltisti koiranpentuvideon ja vauvavirtahepokuvat Cuteoverloadista. (Iina,kyllä, mä olen vaiheessa, jossa söpöjen eläinten kuvilla kidutetaan jo ventovieraitakin.)

Että terveisiä vaan ja kiitokset matkaseurasta salsaavalle ”Joensuun miehelle”, jos satut tänne uudelleen eksymään! 😀

20121229-151844.jpg

Paska matkakarma jatkuu sitten tänään. Tuosta VR:n kämmäilystä suivaantuneena klikkaiilin itseni alkuviikosta nettiin ja varasin itselleni lennon kajaanista Helsinkiin. Ajattelin, että n. 50 € lisähinta junalippuun verrattuna on pieni juttu siitä, että pääsen Kajaanista Helsinkiin n. tunnissa epävarman ja tuntitolkulla kestävän junailun sijaan.

No vielä mitä. Kajaanissa ilmoitettiin kiitoradan olevan niin liukas, ettei kone voi sinne laskeutua, joten ei sieltä sitten mihinkään lähdettykään, kun kone joutui kaartamaan Ouluun. Ja me matkustajat samaten. Eli täällä sitä nyt istutaan bussissa kohti Oulua mistä pitäisi sitten päästä lentäen Helsinkiin. Voi morjes, sanon minä. ”Näillä näytöillä sitä voidaan taas koittaa myydä snowhowta muualle maailmaan”,kuten viessäni istuva kundi äsken totesi.

20121229-152007.jpg

kuvissa Rekku syyskuussa matkalla Roomaan

Onneksi ei oltu suunniteltu mitään kummempaa Iinan kanssa tälle illalle, niin ei mene suunnitelmat mönkään. Mutta ärsyttää tämä nyt silti. Miksi, oi miksi, ei voi mennä yhden viikon sisään yksikään julkisen liikenteen reissu putkeen?


Toivottavasti kaikilla oli ihana ja rento joulu. Minä matkustin ekaa kertaa vuosikausiin jo aatoksi kotiin isin ja äidin luo ja on kyllä ollut rennoin ja paineettomin joulu ikinä. Ollaan skipattu kaikki hössötykset ja pakkopullat ja oltu vaan.

Aatto vietettiin vanhempien kanssa ihan kolmistaan, mutta sittemmin olen ehtinyt treffailemaan paljon muitakin rakkaita. On ollut ihana pitkästä aikaa viettää hetkiä mummin, siskonlasten ja parhaiden ja pitkäaikaisimpien ystävieni kanssa. Arki, stressi ja murheet ovat unohtuneet täällä enemmän kuin tehokkaasti.

Olen lomaillut niin tehokkaasti, että bloggaamisen lisäksi myös muiden blogien lukeminen on ollut viime päivinä kovin vähäistä. Vähistä blogiselailuista jäi kuitenkin ilahduttavimmin mieleen muutaman kaverin tekemät kokoelmapostaukset vuoden 2012 (lempi)asuista. Tuollaiset megapostaukset löytyy ainakin Jenniltä,Jonnalta ja Nelliinalta.

Noiden kokoelmien katselu oli mielestäni niin kivaa, että halusin koota samanmoisen postauksen menneestä vuodesta myös omista asuistani. Tässä siis 30 kipaletta blogissa tänä vuonna julkaistuja asuja jotakuinkin kronologisessa järjestyksessä.

20121227-201755.jpg

20121227-201820.jpg

20121227-201826.jpg

20121227-201833.jpg

20121227-201839.jpg

20121227-201845.jpg

20121227-201850.jpg

20121227-201855.jpg

20121227-201900.jpg

20121227-201904.jpg

Menneen vuoden suosikkiteemoja on selkeästikin ollut mustan ja punaisen (ikiaikainen) liitto, eläinkuosiset asusteet (kenkiä ja huiveja), kenkien esilläolo, nilkkojen paljastelu housujen kanssa ja usein koko säärten esittely mekkojen ja hameiden oltua suuressa suosiossa pitkin vuotta.

En ole mikään maailman monipuolisin tai trendikkäin pukeutuja, mutta kyllähän noita kuvia tällä tavalla joukkona katsellessa on nähtävissä, että aikalailla ne oman tyylin raamit ovat löytyneet ja vakiintuneet. Hihan, lahkeen ja helman pituudet pysyvät useimmiten samoina tuttuina. Lähes asun kuin asun päällimmäinen yäosa on jotakin edestä avointa kuten neuletakki tai rento bleiseri. Laukut kulkevat mieluiten olalla tai ovat käteen mahtuvia clutcheja.

Tykkään oikeastaan kaikista postaukseen kokoamistani asuista, mutta jos muutamia näin jälkeenpäin erityisen kivoilta vaikuttavia on mainittava, niin silmiin osuu erityisesti neljännen rivin pallomekko kera punaisen huivin ja reteiden nilkkureiden, Viidennen rivin musta mekko, bleiseri ja leopardikorkkarit (mun sääret näyttää siinä niin törkyhyviltä :D) ja seitsemännen rivin rento sammareiden, raitapaidan, vihreiden kenkin ja nahkarotsin iloinen sekamelska.

Miltäs nämä 2012 asut teidän silmään näyttää? Ihan tylsää kaikki vaan vai löytyykö valopilkkuja ja suosikkeja?


”En olis ikinä uskonut näkeväni tätä päivää, kun lähden kotoa olkalaukun kanssa.” Nuo sanat lausui muru eilen illalla lähtiessään saunailtaan jakamaan korttia.

Tuo mies on tosiaan sitä lajia perinteinen uros, että korttikotelo, puhelin, avaimet ja tupakat on aina survottu taskuihin ja jos tavaraa on jostain syystä ollut mukana enemmän, on ne kannettu joko sporttisessa repussa tai ”esteettisesti” ruokakaupan muovikassissa.

20121223-080418.jpg

Nyt kuitenkin talven aikana on muutaman kerran käyn niin,että hän on tarvinnut läppäriä töihin mukaan ja sille sopiva veska on ollut minun vihreää canvasta ja ruskeaa nahkaa yhdistävä Alternativen laukkuni.

Herra ilmeisesti sitä pari kertaa läppärilaukkuna käytettyään tottui veskaan siinä määrin, että pakkasi eilen saunailtaan lähtiessään kalsarinsa ja kosmetiikkansa siihen muovikassin sijaan. Mutta vähän hölmöltä laukun kantaminen kuulema silti tuntui.

Mutta varsin hyvin tuo laukku minun mielestä kantajalleen passaa. Väritys ja materiaalit tekevät veskasta ihan riittävän miehekkään tuonkin partasuun olalla kannettavaksi,

Kun naureskelin, että ”Hahaa, enpä olis arvannut joutuvani lainaamaan sulle käsilaukkuani”, tuli sieltä hyvin nopeasti vastauksena, että ”OLKAlaukku! Tää ei oo käsilaukku!” Ihan mitä tahansa se ei herran miehisyys kestä kolhiutumatta, ei ainakaan sitä, että hänen kantamaansa laukkua nimiteltäisiin käsilaukuksi. 😀