Saatte nyt silmillenne täysin ylimitoitetun kasan mun ja murun yhteiskuvia. Syy tähän kuvakimaraan on viime viikonloppu, jolloin meillä tärähti yhteisen taipaleen mittariin pyöreät 10 vuotta! Ihan sen kunniaksi raotan vähän menneisyyden verhoa ja näytän miltä me näytettiin joskus nuorena.

Seurustelemaan me tosiaan alettiin kesällä 2003, mutta tavattu me oltiin jo vuotta aiemmin vappuna yhteisten tuttujen kautta. Minä en herrasta todellakaan ensinäkemältä innostunut, vaikka ihan mukavan oloinen tyyppi olikin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tältä se ”vanhus” näytti meidän tavatessa.

Olin tuolloin vielä viimeisiään vedelleessä kaukosuhteessa, mutta seurustelusuhteen päätyttyä seuraavana syksynä alkoi Tommi aina Porissa käydessään (asui tuolloin töiden vuoksi muualla) tulla moikkaamaan muakin.

Herra teki kiinnostuksensa minulle selväksi, mutta minun mielestä tyyppi oli ensinnäkin ihan liian vanha! (27 v, itse olin 21) eikä se ollut ulkonäöltään ja tyyliltäänkään yhtään sen olonen mies, jonka olisin osannut ajatella rinnalleni.Pitkätukkaisia rokkipoikia ja kaikenmaailman taidehippejä tuolloin haaveksien tuijottelevana tyttönä Tommi oli mun mielestä vaan joku ”raksajamppajuntti” (kuten tuolloin kauniisti olin häntä ystävälleni sähköpostissa kuvaillut :D), joka lähetteli mulle imeliä runoja tekstiviesteinä.

tommiveera2004

Kai se toisen kiinnostus sitten kuitenkin kiehtoi ja, kun mies osoittautui todella huolehtivaksi ja avuliaaksi tyypiksi, niin tuli siinä syksy ja talvi kuitenkin yhteyttä pidettyä. Tommin muutettua sitten kevättalvella 2003 takaisin Poriin, mä ahdistuin asiasta melkoisesti ja muutama kuukausi menikin toisiamme näkemättä ja minäkin tapailin tahollani muita.

Kesän koitettua törmätiin kuitenkin taas jossakin ja Tommi lupautui auttamaan mua erinäisissä kodin pikkupuuhissa jäätyäni yksin isoon asuntooni kämppiksen muutettua pois. Siinä se sitten kävi mun luona asentamassa hyllyjä seinään ja lainasi imuria, kun en sellaista omistanut ja opetti mut vielä rullaluistelemaankin.

veeratommi2004

Ja kun siinä nyt kerran hyvät frendit oltiin, niin toivotin Tommin tervetulleeksi asuntooni Pori Jazzien ajaksi hänen laitettuaan oman asuntonsa tapahtuman ajaksi vuokralle. Olis mulla se vierashuonekin ollut, mutta oltiin liian laiskoja laittamaan sinne lakanoita, joten nukuttiin koko viikko yhdessä.

Sitten koitti Jazzien päätössunnuntai ja tyttökavereiden kanssa maistui kuohuva ja sen jälkeen kaikki onkin historiaa. En asiaa itse muista enkä näin ollen täysin tunnusta, mutta olin kuulema kotiin palattuani käynyt aika määrätietoisesti herran kimppuun. (Lausumani K18 sanat jääköön tässä kuitenkin paljastamatta.) 😀

veeratommikollaasi

Siitäpä se sitten jäikin siihen minun viereeni, olihan hänen imurinsa muuttanut sinne jo aiemmin. (tai siis imuri nukkui siivouskomerossa ja vain mies pääsi viereen) Tutut kylläkin myöhemmin kertoivat, että heidän silmissään olimme seurustelleet jo tovin. 😀

Tommin kämppä kuitenkin annettiin pois vasta seuraavana kesänä, koska eihän sitä nyt voinut suoralta kädeltä yhteen muuttaa, se olis ollut ahdistavaa, vaikka siis käytännössä kuitenkin asuttiin yhdessä. Piti olla takaportti, jos ei tämä oliskaan vakavaa.

Ja tuosta on nyt sitten jumalauta kymmenen vuotta! Mä olen viettänyt kolmasosan elämästäni tuon ”liian vanhan raksajampan” kanssa!

ysari

kavereiden ysäribileissä oltiin molemmat tosi herkkuja…

Ihan älyttömältä oikeesti tuntuu tuollainen määrä vuosia. Just puhuttiin yks päivä, että meillä on paljon tuttuja jotka on sinä aikana ehtineet tavata, mennä naimisiin, saada lapsia ja jo erotakin, mutta me ollaan edelleen kiireettömällä linjalla kuvitellen olevamme ikuisesti nuoria.

Ollaan kaksi erillistä ihmistä joilla on molemmilla myös omat elämänsä ja menonsa, mutta viihdytään loistavasti keskenämmekin. On hirveän vähän ihmisiä joiden seuraa mä jaksan tarvittaessa päivätolkulla putkeen, mutta onneksi tuo ukko on yksi niistä.

idveeratommijoulu

Kuten tästä kuvakavalkadista voi huomata, niin meistä on edustavat yhteiskuvat aika vähissä. Suurin osa on otettu itse käsivaralla jossain festarikemutuksen yhteydessä menon ollessa melkoista. Tää kymmenen vuotta ja kaikki sinä aikana koetut ylä- ja alamäet ansaitsisivat kuitenkin mielestäni parempiakin ruutuja.

Olenkin nyt kaupannut Tommille idean, että työkaverini Nelly saa ikuistaa meidät juhlavuoden kunniaksi. Nyt pitäisi enää keksiä missä haluaisimme kuvauksen tapahtuvan ja mitä pistää päälle! Pitää nyt viikonloppuna kaivella netistä kaikkia ihania inspiskuvia, jotta hahmottuisi millaisia fiiliksiä kuviin haetaan.

936779_10151626900208955_1848875962_n

Postauksen ensimmäiset yhteiskuvat ovat muistaakseni ehkä kesältä 2004 ja tämä viimeinen nyt tämän vuoden toukokuulta. On siinä hieman tullut molemmille ikää lisää. Mutta voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että tuo mies on vain ja ainoastaan komistunut ja muuttunut koko ajan vaan kuumemmaksi vuosien varrella.

Nämä tällaiset parisuhdeihkuttelu- ja lässytyspostaukset blogeissa on oikeastaan mun mielestä enimmäkseen aina ällöttäviä, mutta päätin nyt sortua siihen itse tämän virstanpylvään nimissä. Lupaan ettei toista tule ainakaan ennen vuotta 2023. 😀


Pitkästä aikaa tällaiset studiolla otetut asukuvat. Tykkäsin niin kovasti tänään peilikuvastani, että halusin ikuistaa näkymän. Yksin kun olin, niin piti turvautua jalustaan, vitkalaukaisimeen ja sarjatuleen. Joskus aikoja sitten jaksoin harrastaa tärä päättömyyttä enemmänkin, mutta olen nykyään laiskistunut ja otan asukuvia vain saadessani jonkun toisen kameran taakse.

Tämän päivän ohjelma koostui töiden lisäksi aamuisesta lehtihaastattelusta ja sitä seuranneesta olkapään röntgen- ja ultraäänikuvauksista. En aamulla pukeutuessani tullut kuitenkaan ajatelleeksi pyöräilyä, joten anteeksipyyntö kaikille porilaisille jotka tulivat vastaan ja näkivät enemmän kuin olisivat halunneet. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edelliselle asukuvalle vastapainoksi nyt oli sitten jälleen kokomustan vuoro. Kolttu on lähemmäs pari vuotta vanha HM+ malliston tunikana myyty asia. Tällaiselle alle 170 senttiselle riittää kyllä hienosti mekoksikin (paitsi pyörän satulaan noustessa…).

Väljälinjaista mekkoa hieman ryhdistämään lisäsin ohuen vyön ja minimaalisen väriläiskän tarjosivat jazz-vierailtani saamat Erika Worksin nahkatupsukorvikset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-H&M+/kengät-Crocs (saatu)/korvikset-Erika Works (saatu)

Parasta päällä tänään kuitenkin oli kengät. Nämä näkyivät jo yhdessä asukuvassa pari viikkoa sitten, mutta pakko näyttää lähiluvakin ja hehkuttaa lisää. Sain siis valita mieleiset kengät melko kammottavan imagon omaavan Crocsin valikoimista.

Ne koko maan valloittaneet karmivat sämpylät olivat saaneet minutkin pitämään Crocsia suoranaisena kirosanana, mutta kummasti sitä nousee kauniita kukkasia ”sontaläjästäkin”.

Nämä kevyet jalkapohjia miellyttävästi hierovat kiilakorkosandaalit voittivat minut heti puolelleen ja todistivat, että ei se merkki kenkiä pahenna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä sandaalit eivät ole ainoastaan nätit, kevyet ja sirot, vaan niillä jaksaa myös oikeasti kävellä. Ja kuin kirsikkana kakun päällä, ne saavat mielestäni sääret näyttämään todella hyviltä.

Harmittaa vietävästi, että noiden punaisten versioiden pohja on sellainen tympeän vaaleanruskea. Jos samat kengät löytyisivät kauttaaltaan punaisina, syöksyisin kauppaan välittömästi.

Mitä siis näiden kenkien myötä opin? Merkiltä kuin merkiltä voi löytyä ilahduttavia yllätyksiä, joten omien ennakkoluulojensa yli kannattaa toisinaan kurkistaa.


Yhteistyössä Spartoo

Mun silmissä on joku sellainen asetus, että ne nappaavat kiinni jokaikiseen paljetein tai keijukimalteella kuorrutettuun asiaan etenkin jos kyseessä on kengät taikka laukut. (Siis oikeastihan tuollainen kimalle näyttää ihan sellaiselta askartelukimalteelta, jolla ekaluokan kuvistunnilla sotkettiin joulukortteja väsätessä, mutta keijukimalle kuulostaa kivemmalta) Niinpä en voinut olla ihailematta myös näitä Spartoon loppualesta löytyviä kimaltavia ihanuuksia.

 

kimalletta

  1. Friis & Company, Perla
  2. Buffalo, Lalide
  3. RAS, Glitter
  4. Le temps des Cerises, Edin
  5. Emma Go, Martina

Monetko glitterkengät on hyväksyttävää omistaa? Kelpuuttaisin nimittäin kaikki nämä kaappiini. Jostain syystä minua kiehtoo noista eniten vähän ehkä yllättäen nuo Emma Go:n tolppakorkoiset kimallusöverit. Olen tuijotellut niitä moneen otteeseen ja visioinut ne päässäni yhdistettäväksi jonkin kaikinpuolin mustan ja maltillisen mekkoasun kaveriksi. Tuollainen korkkarimalli sopii mielestäni myös joidenkin pirtsakan väristen nilkkasukkien kaveriksi.

Linkkasin kyseiset kengät juuri Iinalle ja sieltä tuli kommentti, että "Okei, nyt tuli mun BLING-raja vastaan!" 😀. Meillä on niin monelta osin samanlainen kenkämaku, että harkitsen pitäisikö tuo kommentti ottaa nyt todesta ja kuopata tämäkin himotus. Jos mä nyt laittasin soimaan ABBAn Dancing Queenin, niin kengät sujahtais ostoskoriin heti kertosäkeen alkaessa. Senpä vuoksi taidankin nyt varmuuden vuoksi valita levylautaselle vaikkapa Slayeriä, niin pysyy harkintakyky päässä.

Toiset erityisesti mainittavat kengät näistä ovat nuo numerolla 4. esiintyvät RASin kultahipputohvelit. En nimittäin voi olla ajattelematta, että ne passaisivat loistavasti mun äidille! (Mun mutsi on ihminen, joka olis halunnut maalata meidän kodin patteritkin kultaisiksi… ) Miten on mamma, pitäiskö mun tilata sulle vähän kultapölyä?

Kaikki nämä kollaasin kengät ovat tällä hetkellä tarjolla hyvällä aleprosentilla. Vähintään -35% ja jotkut jopa -55%. Kaikissa sisäpuoli aitoa nahkaa eikä mitään hiostavaa muovia.

Mä toivon nyt, että tää Reign in blood pitää mut tiukkana discokorkkareiden suhteen.. Mutta noihin hopeahileisiin herrainkenkiin tää mätön kuunteleminenkaan ei auta. Ne passais mun vaatekaappiin soundtrackistä huolimatta.