Toisella viikolla kenkähaaste ei tuntunut enää lainkaan niin epätoivoiselta kuin ensimmäisellä. Ainoat tuskailut koettiin lähinnä uusia kenkiä kuolatessa ja ostolakon vuoksi haaveita kuopatessa. Säät olivat vielä siinä määrin inhimilliset, että saatoin vielä kiskoa jalkaan melko heppoisia kenkiä ilman pelkoa varpaiden amputaatiosta.

Seuraavat kenkäparit tuli siis käytettyä kenkähaasteen viikolla 2.

20131014_kenkahaaste_vko2_A

 Maanantain työkeikka oli sisätiloissa tapahtunut koulutustilaisuus, joten oli hyvä päivä kiskoa jalkaan korkkarit ja vielä melko kesäiset sellaiset. Shopbopin alesta pari vuotta sitten hankitut Boutique9 sandaalit ovat saaneet käyttöaikaa ihan hämmästyttävän vähän. Nyt koko päivän niillä mukavasti kipiteltyäni päätin, että näitä pitää todellakin ymmärtää tulevaisuudessa hyödyntää enemmän. Nehän on hirmuhienot ja tosiaan mukavatkin vielä!

Tiistain koko asu ehtikin jo näkyä tässä postauksessa. Tamariksen mokkaiset paksupohjaiset balleriinat kuuluvat kymmenien punaisten kenkieni porukkaan jotka kerta toisensa jälkeen tuovat pienen väripilkun muuten usein synkeisiin asuihini. Jos minun pitäisi nimetä oman tyylini tärkein asia, niin se olisi varmaan punaiset kengät. En voisi elää ilman.

20131014_kenkahaaste_vko2_B

 Keskiviikon mekkoasulle kaipasin hieman jykevämpiä jalkineita ja jotain muuta kuin mustaa taikka punaista, joten kaivelin vaatehuoneen hyllyn päältä kaunoluistimet mieleen tuovat tolppakorkoiset Vagabondin nilkkurit. Näidenkin kanssa kävi samanlainen uudelleen ihastuminen kuin maanantain korkkareiden kanssa. ”Miksi käytän näitä niin vähän?! Nää on ihan älyttömän hyvät jalassa!!!” Ja saattavat ehkä olla mun ainoat valkoiset kengät, jos en ihan väärin muista. Mutta kivasti raikastavat tummaa kokonaisuutta!

Torstaina suuntasin Harjavaltaan studiolle töihin enkä jaksanut välittää sen enmpää vaatteista kuin kengistäkään, joten oli hyvä sauma käyttää hyödyksi jo roskistuomion saaneet ikivanhat paristakin saumasta ratkeilleet tennarit. Nuo muutamalla eurolla jostain alennuskorista löytyneet tennarit ovat olleet monta vuotta sellaiset huolettomat rönttäkengät joilla on tullut tassuteltua mm. monet miljöökuvaukset erilaisissa puskissa ja pusikoissa.

20131014_kenkahaaste_vko2_C

 Perjantai oli pukeutumiseltaan torstain kaltainen farkut ja huppari -päivä, joten siihenkin passasi rennot tennarit. Tähtikuvioiset Vansin Cedar -tennarit (saatu) ovat mukavan sirot ja hieman tyttömäiset malliltaan ja näitä tulikin käytettyä kesällä todella ahkerasti kuten muitakin Vansejani.

Lauantain ohjelmassa oli kuvauskeikka hautajaisissa, joten musta pitkähihainen mekkoni kaipasi kaverikseen  asialliset kengät. Tuohon tarpeeseen vastasivat loistavasti Kaivarin Kanuunasta aiemmin syksyllä löytämäni italialaiset nahkakengät. Siitä huolimatta, että ensimmäistä kertaa jalkaan päässeet nilkkurit hinkkasivatkin toisen jalan isovarpaaseen pienen rakkulan, väittäisin 6,50 € maksaneita kenkiä todelliseksi löydöksi. Hieman venytystä ja pehmitystä kosteiden villasukkien kanssa ja uskoisin homman hoituvan.

Jouduin tuota lauantain hautajaiskeikkaa varten anomaan kyllä pienen poikkeusluvan kilpakumppaniltani, sillä kirkossa tapahtuneeseen siunaustilaisuuteen piti keksiä jalkaan mahdollisimman hiljaiset ja huomaamattomat kengät ja olin äänettömimmät mustat balleriinani käyttänyt jo edellisellä viikolla. Sain kuitenkin Iinalta luvan turvautua tuon siunaustilaisuuden ajan jo kerran käyttämiini kenkiin, sillä olishan se typerää ryssiä työkeikka tämän kisan vuoksi. Mutta Iinalla on nyt mahdollisuus yhteen samanlaiseen ”hätäratkaisuun” mikäli joku tiukka paikka tulee.

20131014_kenkahaaste_vko2_D

Sunnuntain kauppareissulle olin jo kiskomassa jalkaani yksiä Vagabondin korkonilkkureita, kun muru puuttui peliin kera hyvien neuvojen. ”Niillä nilkkureilla sä pärjäät jonain kylmempänäkin päivänä. Siellä on nyt 13 astetta lämmintä ja kuivaa, joten kannattaisi varmaan käyttää jotkut sellaiset kengät joita ei enää kohta voi käyttää.” Kyllä, kiitos koutsi hyvistä neuvoista! Ja ei muuta kuin kesäsandaalit sukkahousujen verhoamiin kinttuihin. On se hyvä, kun samassa taloudessa asuu joku fiksukin tyyppi.

Edellisellä viikolla tuli hölmöiltyä kahden ylimääräisen parin verran, mutta tällä viikolla riitti yksi kenkäpari /päivä (sitä kirkossa hiiviskelyä lukuunottamatta). Tällä viikolla ei myöskään tullut kertaakaan koettua mitään häpeäntunteita, vaan jalkinevalinnat olivat ihan linjassa sään ja pukeutumisen kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 Siinä ne vielä viikon kengät perhepotretissa. Mulle alkaa pikku hiljaa hyllyjä, laatikoita ja kaappeja tonkiessa valjeta miten hemmetin paljon mulla oikeasti on kenkiä. Eilisiä jalkineita valitessa huusinkin murulle epätoivoisena vaatehuoneesta, että ”mulla on ihan helvetin paljon korkokenkiä!!!” (Mies olisi kuulema osannut kertoa tuon asian minulle ihan ilman kenkälaatikoiden penkomistakin.. 😀 )  Hieman siis jännittää, että mitenkähän kauan tämä ihmiskoe nyt oikein mahtaakaan kestää, kun ei nuo popot tosiaan ihan heti ole loppumassa. Huhhuh..

PS. Olethan jo osallistunut kenkähaasteen äänestykseen?! Voit voittaa itsellesi vapaavalintaiset kengät!


-Yhteistyössä Spartoo

Miksi, miksi mun piti nähdä nämä upeat metallinkiiltoiset Martensit Spartoolla? Miksi meillä on meneillään jokin järjetön kenkähaaste, joka kieltää kenkien ostamisen?

Miettikää kuinka hemmetin sielua raastavaa on jättää klikkaamatta tuollaiset suuren rakkauden kohteet tilauskoriin, kun niitä varten olisi lahjakortilla riittävästi saldoakin. Mun tuurilla ihanuudet on myyty loppuun siinä vaiheessa, kun kisamme vihdoin loppuu.

Kuvankaappaus 2013-10-13 kello 17.00.17

 

 

 

Toki tässä parin viikon aikana on monet kengät ihastuttaneet, mutta nämä on nyt ensimmäiset minkä kohdalla kenkienostokielto ihan aikuisten oikeasti harmittaa. Muiden kohdalla se on ollut vain hyvä juttu ja loistosyy haudata himotukset. Mutta nämä eivät jätä minua rauhaan. Elohopean mieleen tuovat saappaat ovat tehty syksyisiin supersankarileikkeihin ja niillä varmasti tuntisi olonsa voittamattomaksi.

Pitäkää kaikki peukalonne pystyssä, jotta nämä sydämeni valitut odottavat minua siihen saakka, kun meillä vihdoin olisi mahdollisuus antautua toisillemme. Punaiset ja mustat Dr Martens kiiltonahkamaiharini täällä varmasti ottaisivat innolla vastaan uuden perheenjäsenen. Eikö ole ihan täysin oikeutettua omistaa kolmet kiiltonahka Martensit? Onhan?

Oih, voih ja kuola ja lääh. Nyt suljen selaimen kaipuun tippa linssissäni ja alan ahkerana tyttönä korjaamaan kuolapisaroita ja mustelmia mukuloiden naamasta. Kenkähaasteen toinen viikkokatsaus luvassa viimeistään huomisaamuksi!


Toivottavasti teillä on kaikilla ollut vähän hilpeämpi lauantai kuin mulla. Olin kärsinyt jo keskiviikosta saakka melkoisesta päänsärystä, mutta sain taisteltua aamupäivällä itseni läpi työkeikan, joka oli niinkin ikvä homma kuin hautajaiskuvaus. Vaikka kuinka ihan vieraasta ihmisestä olikin kyse, niin ei mullakaan ihan silmäkulma kuvana pysynyt kirkonkellojen lyödessä kuolinsoittoa.

Keikalta päästyäni alkoikin sitten mun päässä kumista entistä karummin ja monta päivää vasenta puolta päästä puristanut vanne kiristyi kiristymistään. Äidin patistamana sitten soitin päivystykseen sairaanhoitajalle, että pitäiskö olla huolissaan ja oireitani hetken kuunneltuaan hoitsu suositteli saapumaan ihan paikanpäälle.

Ensimmäisenä hoitaja mittasi verenpaineet ja alapaine huitelikin itselleni hämmästyttävän korkeana ollen lähes 110. Toista tuntia siinä sitten odottelin lääkäriä ja olo vaan paheni. Pääkipu rymisteli jo sellaisissa sfääreissä, että mä vaan itku silmässä heijasin itteeni ees taas odotushuoneen penkillä.

sairaala

Lääkäri ei juurikaan jaksanut mua tutkia, esitti pari kysymystä (Oletko raskaana? En. Onko näköhäiriöitä? Ei.) ja katsoi pupillit. Kaikenkaikkiaaln se viipyi mun luona ehkä 45 sekuntia ja ilmoitti vaan, että hoitaja tulee laittamaan mulle parit tropit tippumaan suoneen.

Siellä mä sit pari tuntia makasin tipassa. Sen tarkempaa tietoa ei cocktailista ole kuin, että jotain kipulääkettä, migreenilääkettä ja pahoinvointilääkettä muhun upotettiin. No, tärkeintä varmaan, et niillä saatiin monen päivän kipuputki vihdoin poikki.

Sitten vaan parin särkylääkereseptin kans himaan. Pyysin kylläkin vielä lopuksi hoitajaa mittaamaan uudelleen verenpaineen, kun halusin tietää johtuiko kohonnut alapaine kivusta vai oliko päänsärky päinvastoin oire verenpaineista. Paineet oli kuitenkin taas ihan normaalit 80/124, joten ilmeisestikin se kipu vaan sai paineet nousemaan.  Lähes neljän tunnin päivystysreissun jälkeen pääsin sitten vihdoin kotiin.

Mutta… mikä siellä minua odottikaan!!! Mun murunen oli pistänyt possun niskan uuniin jo päivällä ja mun kotiin tullessa se viimeisteli ateriaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että voisin silloin tällöin tehdä tänne blogiin ruokapostauksia teemalla Tommin keittiössä. Itsehän en koskaan loihdi mitään mainitsemisen arvoista, mutta tuolla miehekkeellä on välillä sen oloisia kokkailuja, että ne voisi ikuistaa ja jakaa. Kuulostaisiko ihan tyhmältä idealta?

Illalliseksi oli tänään siis mallasglaseerattua ylikypsää possun niskaa ja lämmintä papusalaattia. Tommi itse sanoi, että oli ehkä paras koskaan hänen tekemä ruoka ja mä en voi kyllä väittää vastaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ohjeet näihin herkkuihin Tommi bongasi MTV3:n Nautintona Olut -ohjelman sivuilta. Innokkaana olutharrastajana muru on aiemminkin hyödyntänyt mallasjuomia ruoanlaitossa eikä siis ollut yllätys, että hän oli inspiroitunut tästä mallasglasyyristä.

Ihan orjallisesti Tommi ei noita reseptejä noudattanut, vaan vaihtoi esimerkiksi glasyyrin ohjeessa olleen tumman lagerin stouttiin ja jätti vastavuoroisesti kaljamallaksen kokonaan pois. Papusalaattiin puolestaan tuupattiin korianteria persiljan sijaan ja lihana meillä oli kassleria porsaankyljen tilalla ja senkin maustamisessa herra käytti omaa mielikuvitustaan reseptin lisänä. Tommi esimerkiksi hieroi lihaan timjamia ja lisäsi liemeen rosmariinia tuon alkuperäisen ohjeen lisäksi. Uunissa possu pötkötteli noin viisi tuntia.

En ala noita pitkiä ohjeita tähän kopioimaan, vaan ne voi tsekata tosiaan TÄÄLTÄ.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jo ovesta sisään astuessa oli kyllä tuoksut niin uskomattoman herkulliset ja kuolaa valuttavat, että melkein polvet notkahti. Ihmettelin, että mistä oikein tulee joulun tuoksu, niin se johtui tietenkin glasyyrin keittämisessä käytetystä kanelitangosta. 

Kauhian romanttisesti me sitten aterioitiin kynttilänvalossa…Ässien kiekkomatsin pauhatessa läppäriltä!!! 😀

Voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä sapuskaa etenkin kiireettömään viikonloppuun. Ihan kiljuvaan nälkään illalla töistä tullessa, kun ei tuollainen tuntien kypsentämistä vaativa lihakimpale oikein toimi parhaalla tavalla. Mutta tuo lämmin papusalaatti puolestaan tulee nopeasti ja se oli kyllä niin maukas ja täyttävä lisuke, että jää ehdottomasti muistiin valmistettavaksi jonkin muunkin kuin possun kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eli aamup- ja iltapäivän kurjasta meiningistä huolimatta tämä lauantai onnistui kyllä kääntymään voiton puolelle. Mä olen niin järjettömän onnellinen tuosta mun kokkisoturista!