Posted at 21:08h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
No huhhuh. Tää viikko on tuntunut hyvin hyvin pitkältä. Eikä siihen ole vähiten ollut syynä maanantaina alkanut Iinan ja minun välinen #kenkähaaste2013. (tsekatkaa toi sivu tuosta linkistä, meillä on oma kamppissivu!!!)
Haasteen aloituspäivä sattui sillä tavalla mukavaan saumaan, että olin maanantaina juurikin Iinan luona Helsingissä, joten päästiin kokemaan ensimmäinen kisapäivä yhdessä. Voin kertoa, että tätä ideamme ehdittiin kirota kerta jos toinenkin jo ekan aamupäivän aikana.
Mutta mitä sitä siis tuli ensimmäisten seitsemän päivän aikana oikein jalkoihin vedettyä? Oliko taktiikka kunnossa ja mitkä olivat kisataipaleen pahimmat sudenkuopat? Voin kertoa, että kengät voi aiheuttaa ihmiselle yllättävän paljon päänvaivaa.
(Jos muuten joku haluaa kerrata, että mikä tässä meidän kisailussa oikein oli ideana, niin lukaise TÄMÄ POSTAUS)
Maanantai. Mun vaihtoehdot oli reissukassissa aika vähissä, enkä halunnut uhrata ihania Marimekko-conssejani heti ekana päivänä, joten piti sitten aloittaa koroilla. Lounaalle mukulakivikatuja pitkin kipitellessä tuli kyllä kirottua eräänkin kerran ja nivelsiteet olivat todellisessa vaarassa ekan kerran klo 12.58 ravintola Maxillin edessä. Vasemman nilkan nivelsiteet menivät aikoinaan lentopallossa sen verran onnettomaan kuntoon, että kammoan kaikkia vähänkään epätasaisia alustoja koroilla. Iina lohdutti, että koroilla kävellessähän ne nilkat vahvistuu, joten haasteen jälkeen, mun kintut on paremmassa korkkarikunnossa kuin koskaan ennen.
Kilpakumppanin ekan päivän kenkävalinta jaksoi hihityttää mua moneen otteeseen. Illalla Cirkuksessa kaikkien tennareiden keskellä tunnettiinkin molemmat olomme hieman oudoksi koroilla kipitellessämme. Jos siis joku ihmetteli, että mikä oli se parivaljakko Editorsin keikalla joista toisella oli valkoiset korkkarit vuodelta 2003 ja toinen googlaili kultakoroissaan Kaija Koon kiertueaikataulua, niin se oltiin me! 😀
Päivällä piti jo hieman miettiä, että eikö löytyisi mitään kiertotietä sille, ettei ison laatikon kantamista vaativaa postireissua tarvitsisis tehdä koroilla. No, ei muuta kuin lenkkivaatteet niskaan, niin sai vaihtaa lenkkareihin. Se lenkki taisi kyllää kiertää jonkun pullapuodin kautta, mutta kyllä se hiki tuli pullaakin syödessä! Eli kyllä urheiltiin. (PS. Molempien Reebok-lenkkarit saatu)
Tiistai-aamuna Helsingistä bussilla Poriin suunnatessa pikkuballeriinat paljaissa jaloissa tuntuivat ihan hyvältä ajatukselta. Ihan sama fiilis ei ollut enää illalla, kun piti pyöräillä töihin. Käytännön naisena kiskoin vain sukat jalkaan ja heti pihalla teki mieli jo ekan ihmisen kohdalla alkaa selittelemään, että "en mä kyllä oikeesti käytä tälleen törkeitä sukkia baltsujen kanssa!" Hirvee häpeän tunne vaivasi koko pyörämatkan ajan.
Mun ei ole tällä viikolla onneksi tarvinnut tarpoa hirveän pitkiä matkoja ulkona, joten olen saattanut toteuttaa kilpailussa taktiikkaani "käytetään niin pitkälti kesäkenkiä alta pois kuin mahdollista". Kaivelinkin keskiviikkona mun kesäkenkälaatikosta tänä vuonna ihan unholaan jääneet monta vuotta vanhat Björn Borgin valkoiset nahkatöppöset kaupunkireissulleni.
Torstain studiotyöpäivään puolestaan pääsivät osallistumaan söpöiset Bugs -baltsut by Minna Parikka (saatu), jotka myös Iina käytti tällä viikolla. Meiltä kun löytyy aika montakin samaa kenkäparia kaapeistamme! Keskiviikkona ja torstaina ei siis tarvinnut pahemmin hävetä.
Perjantain menikin sitten melkolailla penkin alle ja sain huomata, että kiire ja kyvyttömyys suunnitella kenkähommia etukäteen ovat vaarallinen yhdistelmä tässä kisassa. Ensimmäisen kerran ulos lähtiessäni kiskaisin jalkaani Vagabond Mapale -herrainkengät kera niiden pohjan väriin mätsäävien sukkien. Näillä kengillä olisikin hienosti voinut tassutella koko päivän kaikki menot aamusta iltaan, mutta iltapäivällä kotona käydessä tapahtui jotain mystistä. Matkalla ovelta vessaan nuo kengät vaan katosivat!
Olin kotona n. kymmenen minuuttia ja onnistuin ihan totaalisesti kadottamaan nuo jalkineet. Ukko odotteli mua jo ulkona ja ravattuani kämppää jonkin aikaa ympäri mä vaan luovutin ja kiskoin jalkaani nuo kesän lemppari Vans -slip onit. Tässä kohtaa en kuitenkaan typerys ottanut huomioon, että voisin vielä illalla joutua lähtemään johonkin.
Illalla sitten kaveripariskunta soitteli meitä kanssaan drinkeille ja luonto ei vaan antanut periksi lähteä baariin kirjavat vansit neulemekkoni kaverina ja niinpä sorruin saman päivän aikana jo kolmanteen!! kenkäpariin kiskoessani jalkaan supermukavat Crocs–kiilakorot (saatu).
Tässä kohti Iina taisikin jo Instagramissa kommentoida hashtagilla "voittoonjolähellä. Hetkeksi meni kyllä usko itselläkin tän homman onnistumiseen, mutta lohduttaudun sillä, että kyllä noita kenkiä tuolla kaapeissa riittää. Ehkäpä vastustajallekin tulee joku tällainen useamman parin päivä ja ehkäpä joku kummitus piilottaa häneltäkin kenkiä kesken päivän!!!
Mies ne mun herrainkengät sitten löysi työhuoneesta työpöydän vierestä ja mä en voi tajuta miten ne siellä oli, kun en kuolemaksenikaan muista koko huoneessa käyneeni tuolla lyhyellä kotivisiitillä. 😀
Lauantain punaiset vuosia vanhat balleriinat kaivoin unohdettujen kesäkenkien laatikosta. Punaiset kengät onneksi toimii aina.
Myös tämänpäiväsiet ulkonahiippailut tuli suoritettua unohdettujen kesäpopojen arkusta löydetyillä aarteilla. Nuo Pianon nahkaiset sandaalit on ostettu minulle joskus lukioaikana, vuosi oli -97 tai -98. Muistan kauhistelleeni niiden 500 mk hintaa, mutta äiti sanoi mielellään maksavansa laadusta. Monta kesää niillä tulikin aikoinaan käveltyä ja rakkaimpiin muistoihin kuuluu mm. kesän -99 Ranskan reissu, joka tuli tallattua pitkälti noilla Pianoilla. Monta vuotta sandaalit makasivat kaapin pohjalla, mutta parina viime kesänä olen taas kiskonut sandaalit joitakin kertoja jalkaan.
Tänään kuitenkin 15 vuotta vanhat laatukengät päättivät sitten hajota yhden remmin irrotessa kiinnityksestään. Mutta uudelleen kenkiin tykästyneenä aion kysyä voisiko suutari ne vielä korjata ja olisiko meillä edessä vielä yksi kesä.
Aika kesämeiningeissä siis mentiin tällä viikolla lokakuisesta viimasta huolimatta. En vaan halua vielä tuhlata kaikkia ihania syysnilkkureita ja saapppaita, sillä kisan kestosta ei ole mitään tietoa.
Tämä kenkähaastehan ei hyödytä voittajaansa mitenkään muuten kuin voitonriemulla, mutta joku teistä lukijoista sen sijaan palkitaan!!
Jos haluat olla mukana arvonnassa, jossa voi voittaa itselleen kengät, niin mene #kenkähaaste2013-kampanjasivulle ja äänestä kumpi meistä mielestäsi tämän taiston voittaa.
Ja muistathan, että päivittäin meidän kenkävalintojamme voi seurata Instagramissa! @vieruska ja @moucola
Ps. Postaus sisältää Spartoo –yhteistyölinkkejä.
