20.02.2014 Valakyykky ja pyllähdys

Eilen olin jo kolmatta kertaa punttikoulussa ja se on edelleen kivaa. Mä ehdin eilen jopa hieman harmitella sitä, että parin viikon päästä jää yksi kerta väliin Ylläksen reissun vuoksi. Eli ilmeisesti mä tosiaan haluan käydä tuolla.

Eilen kyllä alkoi hommat vähän nolosti, kun alkulämmittelyssä pelkän puukepin kanssa valakyykkyä (hyvä selitys valakyykyn anatomiasta TÄÄLLÄ) tehdessä kippasin nurin juuri niin nololla tavalla kuin tällainen ylipainoinen pyllerö nyt voi kaatua, mennessään niin syvään kyykkyyn, ettei enää pääse sieltä näppärästi ylös. Ja arvatkaa vaan olinko mä missään takarivissä piilossa? No en tietenkään, vaan tietenkin juuri niin keskellä jengiä, että nolon pyllähdykseni näkivät kaikki. Arghhh!!!

Hirveä häpeä pyyhkäisi aaltona ylitseni! Että oon oikeesti niin surkea, että pääsen kyllä kyykkyyn, mutten enää ylös ja että tätä pitäis tehdä oikean tangon kanssa, mut mä mokaan jo pelkän kepin kanssa!! Ja koska häpeää voi yrittää lievittää vaan vitsailemalla itse itsestään, päädyin sitten kertomaan, että mulla on historiaa tällaisiin ”onnettomuuksiin”, sillä yläasteella muistan heittäneeni kuularingissä lipat, kun harjoittelimme pyörähdystä ilman kuulaa. Mä oon ihan puhdasta sporttia! 😀

Hetken aikaa se häpeä siinä hiersi, mutta pääsin asiasta yli, kun siirryimme alkulämmittelyistä pieniin ryhmiin harjoittelemaan kunnolla.

Eilen oli ohjelmassa tempauksia, rinnallevetoja raakana, työntöjä ja lisää niitä perkeleen valakyykkyjä. Minä keskityin edelleen opettelemaan tekniikkaa, joten tempauksia tein pelkällä 15 kg tangolla ja vaihdoin jopa kevyempään tankoon, kun ei tuntunut aluksi oikein sujuvan. Liikkeen anatomiaan on helpompi aluksi keskittyä, kun ei joudu vielä liikoja miettimään voimien riittämistä.

Fanikuva! Meitsi  ja paikalla neuvojaan jakamassa ollut suomenennätys-nainen Anna Everi treenien jälkeen. Opettelin nostotekniikkaa viime viikolla Annan kisanostoja youtubesta katsellen! 😀

Rinnallevetojen ja työntöjen kohdalla tuli ohjaaja 20 kg kohdalla sanomaan, että ”nyt meni niin hyvin, että saat palkkioksi 5 kg lisää seuraavalle kierrokselle!” Jos jotakuta siellä huvittaa nämä kertomani olemattomat painomäärät, niin todettakoon, että se 25 kg on nyt sitten 10 kg enemmän, kuin se pelkkä tanko, jolla niitä työntöjäkin ekalla kerralla harjoittelin. Eli edistystä! Yritän itse pitää mielessä sen, että mun ei tarvii verrata itseäni kenenkään muuhun. Kaikki eteneminen on hyvästä olipa lähtötaso mikä hyvänsä.

Alkulämmittelyissä tapahtuneen pyllähdyksen vuoksi valakyykyt aiheuttivat minussa ahdistusta ja puistatusta, mutta koutsit kannustivat menemään kyykkyyn vaan tasan sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu. Niinpä sitten testailin omia kyykkyrajojani 7,5 kg harjoitustangon kanssa ja iloitsin jokaisesta lisäsentistä jonka uskalsin hanuriani alas päin hinata.

Siinä treenien lomassa keskustellessa sitten puhuttiin valakyykyn tekniikasta ja haasteista ja minulle oli jotenkin helpotus tajuta, että onneton kyykkysuoriutumiseni ei tarkoita välttämättä sitä, että minulla ei ole lainkaan voimaa jaloissa, vaan kyse on ennemminkin ehkä liikkuvuudesta! Nyt pitää siis keskittyä kehittämään esim. lantion liikkuvutta ja venytellä näitä superkireitä pohkeita ja reisiä vetreämmiksi, niin jospa se perse sieltä pikku hiljaa laskeutuisi lähemmäs lattiaa ilman pelkoa pyllähtämisestä. Kyllä mä tässäkin kehityn!

Että sellaista meininkiä punttikoulussa. Tykkään!

Vertaistukea muilta surkeilta kyykkääjiltä kaivataan!