On Mikki merelle lähtenyt, pikku kaarnapurrellaan! No eikä ees oo, merelle on matkaa parikyt kilsaa eikä mulla oo mitään purkkia millä lähteä laineille. Mutta mä oonkin city-Mikki! Kuljen Björneborgin katuja pitkin uudessa lempihatussani ja saan osakseni katseita ja vienoja pidäteltyjä hymyjä. Aikuinen ämmä ja kulkee hiirenkorvat päässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Että saanko esitellä, mun hattukokoelmani uusi helmi, mikkilippis henkkamaukan lastenosastolta! Joo, se on tarkoitettu ehkä joillekin max. kuusvuotiaille ja on siks ehkä pikkasen nafti, mut rakastan sitä silti. Se saa mut hyvälle tuulelle.

Moni muukin asia on saanut mut hyvälle tuulelle viime päivinä. Tässä niistä muutamia:

  • Tommin eilen taikomat herkulliset gourmet-hampurilaiset, joiden lisukkeina oli omenaa ja marinoitua sipulia.
  • Lauantain hieno kuvauspäivä blogikollega Irenen häissä tuotti aivan mahtiotoksia.
  • Sain mua stressanneen kuvatilausjonon purettua eilen.
  • Flunssa on alkanut vihdoin hellittää, joten pian pääsee taas punttikouluun.
  • Saalistin kuvassa näkyvän harmaan, pehmoisen ja hyväilevän kashmirneuleen Elloksen alesta vaivaisella kolmellakympillä!
  • Löysin pari päivää vaivanneeseen jännityspäänsärkyyn avun pikkimatosta ja -tyynystä.
  • Huomasin töissä kohdanneen pinnaa venyttäneen tilanteen myötä, että pystyin käsittelemään ärsytystä, ahdistusta, itsekritiikkiä sun muita noin sata kertaa paremmin kuin ennen.
  • Murulla on yövuoroviikko, joten aamuisin saa pyöriä sen kainalossa niin pitkään kuin huvittaa.

Ja monta monta muuta asiaa. On melkein syyllinen olo siitä, että tuntuu näin hyvältä, helpolta ja huolettomalta. Mut pistän mikkilippiksen kutreille, hymyilen peilikuvalle ja koitan nauttia painottomuuden tilasta niin kauan kuin sitä kestää.


Tämän asun kengät nähtiinkin jo edellisessä postauksessa, mutta eilisen muutkin vetimet tuli kuvattua samalla, kun kerran puuhaan ryhdyin. Kipusin taas pitkästä aikaa talomme ullakolle ja iltapäivän auringonpaiste loikin sinne melko täydellisen luonnonvalostudion.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostin tuon H&M:n pallobleiserin jo joskus alkukesästä, mutta se jäi kesän lämmössä jonnekin vaatehuoneen perälle. Kyseessä on hieman fiiliksiä jakava heräteostos. Ihastuin tuohon kuosiin, mutta malli ei ehkä ole ihan kaikista edullisin itselleni. 15 euron hinnalla kuitenkin sai hieman anteeksi ja nyt vihdoin bleiserin käyttöön ottaessa totesin, että onneksi ostin. Se on pehmeä, rento ja raikas, ja on jotenkin hirveän kiva kaveri ainakin noille uusille herrainkengille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-Esprit Denim (saatu)/pusero-Cubus/bleiseri ja kengät-H&M/laukku-mamman tuliainen Roomasta

En ole suuri keltaisen ystävä ja käytän väriä hyvin harvoin ja silloinkin todella pieninä annoksina, mutta toisinaan pikku läikkä aurinkoa on kyllä enemmän kuin paikallaan ja sellainen tilanne oli juurikin eilen. Äidin Roomasta tuoma keltainen pikkulaukku herätti mustavalkoisen asun eloon ja poisti liiallisen synkkyyden.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kommentoin tällä viikolla Instagramissa yhden lärvikuvani yhteydessä, että en olis nuorempana yhtään osannut kuvitella, että minusta tulisi tämän näköinen ihminen. Tarkoitan, että tyylillisesti mä olen viime aikoina yllättänyt itseni aika usein. En minä tiedä millaiseksi minä ulkoisesti kuvittelin itseni näin päälle kolmekymppisenä, mutta jotenkin tuntuu, että en tällaiseksi. Mutta kukapa sitä tulevaisuuteen näkisi tai pystyisi ennustamaan millaisista asioista sitä tulee inspiroitumaan tai millaisille vaikutteille altistumaan.

Ulkopuolinen ei välttämättä voi käsittää mistä ihmeen ”tyylillisistä yllätyksistä” minä höpisen, mutta kyseessä on sellaisia pikku juttuja, jotka on kuitenkin itselle hyvin merkityksellisiä. Esimerkkeinä vaikka valkoinen pusero, pyöreät silmälasit ja tuokin pallokuvioinen jakku. Ne kaikki ovat kotoisin jostain hyvin ei Veeramaisesta kuvastosta (siis ovat olleet), mutta ovatkin yllättäen tuntuneet hyviltä askelilta. Siitäkin huolimatta, että luovat tuota ”en minä itseäni tämän näköiseksi kuvitellut” -oloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Kyllä vaan monet ihmiset paranee vanhetessaan”, totesi Tommi tänään Jenni Vartiaista Vain Elämää -lavalla katsellessaan ja muisteli neidon Gimmel-menneisyyttä. Oli pakko kysyä, että ”päteekö se minuunkin”, eikä se tietenkään uskaltanut vastata muuta kuin ”totta kai!”. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vaikka en itseäni tämän näköiseksi, kokoiseksi tai tyyliseksi ehkä joskus kuvitellut, niin en minä kyllä haikaile yhtään mitään mennyttä ulkomuotoani. Silmäkulmiin ehkä tulee ryppyjä, tissit valuu kohti napaa ja kaappiin ilmestyy valkoisia puseroita, mutta mä kyllä tykkään tästä kehityksestä (tai no, ne tissit ois voinut pysyä kyllä ylempänä!). Ja kivahan se on aina toisinaan yllättyä ihan omista valinnoistaan ja omasta pärstästään. Ei tuu ainakaan tylsää.


Olette kenties pistäneet viime vuosina merkille rakkauteni erilaisia herrainkenkiä kohtaan. Siksi ei varmaankaan tule yllätyksenä, että olen aivan totaalisen hullaantunut näihin kuvissa näkyviin uutukaisiini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin jo pidemmän aikaa katsellut kiinnostuneesti erilaisia korkkareita ja matalia avokkaita joista puuttui tuolla tavoin sivusta palanen ja miettinyt, että se on aika hauska yksityiskohta muuten yksinkertaisissa kengissä. Mitkään cut out -kengät eivät kuitenkaan sytyttäneet minua ostamiseen asti ennen kuin bongattuani nämä nahkaiset nauhakengät H&M:n verkkokaupasta. Ilokseni oli juuri samalla viikolla sähköpostiin tupsahtanut -25% alekoodi yhdestä tuotteesta, joten normihinnaltaan kuuden kympin herrasjalkineet irtosivat 15 € edullisemmin.

Nämä ovat yhdellä sanalla kuvailtuna, täydelliset! (Isäni toki toteaisi nämä nähdessään, että ”vai loppui se suutarilta nahka kesken!”. ) Nyt vielä tarkenee kuljeskella ilman sukkia, mutta näin jo tilausvaiheessa mielessäni kuinka yhdistäisin kenkiin kaikkia ihania kimallesukkia tai kivoja väripilkkuja. Jalkineiden ilme muuttuu näppärästi sukkia vaihtamalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kengät eivät onneksi ole pelkästään tyylikkät, vaan osoittautuivat myös todella mukaviksi jo ensimmäisellä käyttökerralla. Siksi uskaltaisinkin ennustaa, että hetken käytön jälkeen tulevat olemaan varsinaiset unelmat nahan mukautuessa omaan jalkaan.

Mikähän siinä onkin, että ihanat kengät saa minut aina niin järjettömän iloiseksi? Onhan muutkin pukineet ihan kivoja, mutta voisin kulkea vaikka millaisissa ikivanhoissa rääsyssä, kunhan vaan kengät ovat mahtavat. Yksi tärkeimmistä pukeutumisteeseistäni onkin, että ’kenkien kuuluu aina näkyä’, enkä siis koskaan tahdo piilotella kenkiäni lahkeiden tai helmojen alla. Ja näin mageita kenkiä ei toki tarvitsekaan!

Jos joku muu ihastui yhtä palavasti kuin minäkin, niin kenkiä on edelleen jäljellä nettikaupassa kokohaarukassa 37-41. Otin oman normaalikokoni 37 ja ovat aivan täydelliset.