Hengitä, Veera Hengitä. Ei oo mitään hätää, kaikki sujuu kyllä. Yritän täällä rauhoitella itseäni, kun meinaan alkaa ihan turhaan taas stressaamaan edessä olevaa duuniputkea. Mulla piti alun perin olla huomenna vapaapäivä, mutta työkaverin sairastuttua lupasin mennä tuuraamaan. Vaikka tiedän, ettei tämä ohjelmanmuutos sinänsä muuta mun elämää millään lailla, niin silti pukkas jotenkin pienen ahdistuksen pintaan, kun tajus, että nyt on sit meneillään 11 päivän duuniputki. Mutta tän rutistuksen päässä siintääkin sitten pari päivää kivoja juttuja Helsingissä, kun suunnataan Murun kanssa kattomaan Don Huonoja, Egotrippiä ja Maj Karmaa. I’ll keep my eyes on the prize!

Tää työjakso alkoi tänään reissulla Tampereelle, josta itse asiassa olen parhaillaan vasta paluumatkalla. Kävin vetämässä Mansessa Olympus-koulutuksen ja sain jälleen iloita kovasti kuultuani osallistujien oppineen kovasti uutta. Tulijoita olisi ollut tänne Tampereen kurssille siinä määrin, että uusikin päivä on jo maaliskuulle suunnitteilla. Kiinnostuneet pysykää siis kuulolla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/pusero-MEXX/nilkkurit-Andiamo/kaulakoru-Greenika

Odotellessani kurssilaisia paikalle Business Park Dynamossa hyödynsin tyhjän hetken ja nappasin kuvat Kouluttaja Korhosen kamppeista. Tällä kertaa kuvat paljastivat paljon asioita joihin ei peilissä kiinnittänyt huomiota ja nämä vaatteet saivat päässäni ihan uuden tuomion. Ei toimi. Ei toimi tuo puseron pituus noiden farkkujen kanssa eikä toimi nuo kengät noiden farkkujen kanssa. Eli toisin sanoen, nää farkut ei nyt toimi. Mun rakkaat ja maailman mukavimmat mammafarkut! Olivat kesällä kivemman ja istuvamman näköiset. Nyt lököttävät just jotenkin tyhmästi. Ehkäpä ne ovat muuttumassa mutsifarkuiksi myös tyyliltään.. Mut sithän mä oisinkin vahingossa ikään kuin muodin mukana! Ääh. Ärsyttävää.

kouluttaja korhonen

Vaikka kokonaisuus olikin nyt sit omasta mielestä ihan tyhmä, niin kivoja juttuja mulla silti oli päällä. Sujautin tänään ekaa kertaa kaulaani tuon ihanan Tallinnasta ostamani käsintehdyn kaulakorun. Osuin vanhaa kaupunkia kierrellessäni kivaan virolaisia design- ja käsityötuotteita myyvään Krunnipea Butiikiin, joka sijaitsee osoitteessa Muurivahe 28. Mm. koruja, asusteita ja pieniä sisustusesineitä myyvästä liikkeestä löytyi monta nättiä  ja kiinnostavaa jutta, mutta päätin, että pitää valita vain joku yksi kaikista ihanin.

Iskin silmäni Greenika -merkkisiin kauniisiin kaulakoruihin ja vietinkin tovin sovitellessani niitä kaulaani. Tuo vanhan nuolenkärjen näköinen kivimöykky kullatulla ketjulla vei lopulta ylivoimaisen voiton. Koru on juuri sopivan mittainen ja tarpeeksi painava, jottei se pompi typerästi ja valtoimenaan rintojen päällä ja ulkonäöllisesti tässä oli jotenkin kaikista eniten sellaista käsityön rosoa. 38 € oli mielestäni varsin sopuhinta tästä hieman mystisestä korukaunottaresta.

Musta tuntuu, että ostan reissuilta aina mieluiten juurikin jotain käsityönä tehtyjä koruja. Tai vaihtoehtoisesti koruja antiikkiliikkeistä ja -toreilta. Roomasta on muistona paikallisten käsityöläisten kaupasta ostetut korvakorut ja sormus, Budapestista samantyyppisestä liikkeestä rannerengas, Nizzasta ruokousnauha antiikkitorilta ja Oslosta sormus osto- ja myyntiliikkeestä. Ja nyt tämä ihana riipus Tallinnasta. Wienissä ostin kirppikseltä korun sijasta pienen messinkiaasin kirjahyllyäni koristamaan. Mutta joka tapauksessa, mun rakkaimmat matkamuistot löytyy aina poikkeuksetta joko second hand -putiikeista tai paikallisia kädentöitä myyvistä liikkeistä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Tallinnaan matkaaville suosittelen siis astelemaan tuonne osoitteeseen Muurivahe 28. Siinä  Krunnipea Butiikia ihan vastapäätä on toinenkin hieman samanoloinen putiikki, jossa myydään paikallisten suunnittelijoiden koruja, asusteita ja vaatteita. Nimi ei tuolta kaupalta nyt jäänyt mieleen, mutta lähes tasan vastapäätä löytyy.

 


Ette usko miten paljon tää bloggaaminen on tässä lähiaikoina mietityttänyt. Koko tää hemmetin blogimaailma ja sen kivat ja kuraiset puolet. Ilmassa on muutosten tuoksu ja pitäisi tehdä erinäisiä päätöksiä sen suhteen mikä on Tyyliä metsästämässä -blogin meininki vuonna 2015. Kerron muutoksista ja niiden syystä kyllä täällä blogissa sitten, kun on sävelet vähän enempi selvillä. Nyt en vielä ala sen enempi huutelemaan kuin että en olis joskus vuosia sitten uskonut kuinka paljon tää harmittomana alkanut harrastus, tai paremminkin sen mukana tulevat asiat, vois joskus tulla kiristämään vannetta. Mutta, ei muuta kuin valoa kohti! Ja keskityn niihin tän homman hyviin puoliin, eli urheilutermeillä ”omaan peliin” ja siihen, että ilman blogia mä en olis tavannut muutamaa elämäni todella tärkeää ihmistä.

Äh, tiedän itsekin miten ärsyttäviä tällaiset postaukset blogeissa on. Että sanotaan jotain muttei kuitenkaan kerrota juuri mitään. Mutta, pointti oli nyt siis se, että blogihommat aiheuttaa paljon mietintää ja just nyt ei kyllä oikein ehtis, kun on ihan pirusti töitäkin tehtävänä ainakin seuraavat viikot, mutta kyllä kaikki tästä vielä selkenee, niin mulle kuin teillekin.

Ja sitten tän ympäripyöreän kitinän jälkeen blogin otsikon mukainen ”tyyli”-osuus tähän postaukseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

hame-Part Two/pellavateeppari-Esprit/neuletakki-H&M/kengät-Ellos

 

Olo oli perjantaina Iinan luona vieraillessa jotenkin ryönäinen, joten asun ikuistaminen roskalavan edustalla tuntui varsin relevantilta.

Viikonloppuna ei ole ollut taas pukeutumisesta tietoakaan, vaan olen hengaillut lähinnä kotona pyjamassa. Tänään oli kauppareissulle lähtiessä laiskuus huipussaan, enkä jaksanut pukea rintaliivejä enkä sukkia. (niin kuin olis ollut kauheen rankkoja suorituksia). Niinpä sain sitten muutaman korttelin kauppapyrähdykselläni kärsiä palelevista nilkoista ja hölskyvistä tisseistä. Kaks sanaa: Ei hyvä.

Tuohon tarjoilemaani kauniiseen mielikuvaan on hyvä päättää tämä viikko.

 

 

PS. Eihän tämän päivän edellinen video-postaus jäänyt huomaamatta!


Aina toisinaan mietin, että olis kiva tehdä blogiin myös videoita. Sitten miettimistä huomattavasti harvemmin toimerrun jotakin kuvaamaan. Ja kun niin teen, niin tulen siihen tulokseen, että no eipä juuri ollut vaivan väärtiä. Mutta kun nyt kerran tämän askartelin, niin julkaistaan myös. Yksin vietetty relailureissu on huomattavasti hienompaa ja merkittävämpää kokijalle itselleen kuin miltä se näyttää videoituna. 😀