02.02.2015 Tee jollekin hyvä päivä

Minulla on viime päivinä pyörinyt mielessä pienet hyvänmielenteot. Hyvänmielenteot ovat useimmiten juuri niitä pikkuisia arjen tekoja ja eleitä kanssaihmisten hyväksi. Se on jännä miten paljon voi päivää valaista vaikka jonkun vieraan ihmisen pieni ystävällinen ele kesken kiireisen päivän. Juuri jokin aika sitten naapurin nainen auttoi minua yhtenä päivänä kauppakassien kanssa avaten ovia ja nostaen kasseja apunani hissiin ja tuo apu levitti kasvoilleni suuren hymyn.

Monesti myös pelkkä ystävällisen teon vierestä todistaminen nostattaa omatkin suupielet ja saa ajatukset kääntymään positiivisemmiksi. Itseäni hymyilytti kovasti viime viikolla, kun Hesburgerin jonossa teinipoika koputti kahta keski-ikäistä naista olkapäähän ja ojensi heille alennuskupongin. ”Kuulin, että teillä teki mieli pekoniateriaa, kaipaisittekohan tällaista?”.  Pienellä valppaudella ja yllättävällä ystävällisyydellä poika sai naiset todella iloisiksi ja se lämmitti myös sivusta seuraajan mieltä.

Itse ilahdutin viime viikolla erästä vierasta vanhempaa naista, joka tuli aamulla perääni taksitolpalle. Kuulin naisen olevan menossa muutaman korttelin päähän linja-autoasemalle, joten sen sijaan, että olisin hypännyt vain ekana tulleeseen taksiin ja jättänyt hänet seisoskelemaan kipeän jalkansa kanssa seuraavaa pirssiä odottaen, pyysin rouvan oman taksini kyytiin ja kehotin kuskia kiepauttamaan linja-autoaseman kautta ennen jatkamista omaan määränpäähäni. En tiedä kummalle tästä tuli parempi mieli, minulle vai ilmaisen kyydin saaneelle naiselle. Molemmat toivotettiin toisillemme hyvät päivän jatkot kera leveiden hymyjen.

Olen viimeisen vuoden aikana miettinyt useaan otteeseen, että minusta on tullut herkempi huomaamaan positiivisia pieniä asioita ympärilläni. Aiemmin stressin ja masennuksen kuristaessa kurkkua päällimmäinen fiilis oli usein vain ankeus ja v***tus, joten ympärillä tapahtuvia pieniä hyviä juttuja ei useinkaan edes huomannut. Nyt kun hengittäminen on kaikin puolin helmpompaa, bongaa ilahduttavia eleitä ja ihmisten välisiä kohtaamisia paljon helpommin ja tuntuu, että siitä pienestä kassinkantoavusta saatu hyvä mielikin kasvaa helpommin isoksi iloksi. Ja kun tajuaa miten muiden apu ja ystävällisyys vaikuttaa omaan mielialaan, on itsekin herkemmin tarjoamassa apuaan niissä arjen ohikiitävissä hetkissä.

Puuttuvan 15 sentin ojentaminen edessäsi kassajonossa olevalle ihmiselle, vaunujen kanssa matkustavan äidin auttaminen bussista ja pysähtyminen oven pitelijäksi rollaatorilla kulkevalle vanhukselle vaikkapa noin esimerkkeinä ovat kaikki juttuja jotka eivät vie juurikaan aikaa tai ole muutenkaan minkäänlaiseksi vaivaksi, mutta positiivisia vaikutuksia on sitten senkin edestä.

Itselle ainakin on jäänyt mieleen todella paljon hetkiä jolloin joku vieras on yllättänyt minut ystävällisyydellään. Kerran kävellessäni rautatieasemalta kotiin, tarjoutui pyörällä liikenteessä oleva mies kuljettamaan isoa painavaa laukkuani pyöränsä tarakalla niin pitkälle kuin meillä olisi yhteistä matkaa. Muistan myös edelleen sen, kun yli kymmenen vuotta sitten junamatkalla herätessäni vierestäni löytyi jonkun jättämä pitkä kirje. Tyttö oli kuullut minun itkevän puhelimessa sydänsurujani ja hän oli kirjoittanut minulle pitkän tsemppaavan kirjeen. Itsekin sydänsuruja kokeneena hän tiesi, että vielä tulee se päivä kun kaikki helpottaa. Tyttö oli kaikissa sanoissaan aivan oikeassa ja kaikki hänen sanansa kävivät joskus toteen. Tuo lohdullinen kirje on edelleen tallessa ja muistuttaa minua aina siitä miten pienillä asioilla voi tuoda lohtua ja iloa toisen ihmisen elämään.

Muistan nuo tapaukset ja monta monta muuta hetkeä, jolloin joku satunnainen ohikulkija on onnistunut ystävällisyydellään nostattamaan hymyn huulilleni ja mietin, että hyvää on hedottomasti kierrätettävä.

Miten on, otettaisiinko kaikki tavoitteeksi lisätä ystävällisten tekojen määrää? Parhaimmillaan voit muutamassa sekunnissa pelastaa toisen ihmisen päivän.