22.03.2015

Posted at 21:13h in Yleinen by
0 Likes

Miten mulla on sellanen olo niin kuin asukuvat olis viime aikoina lisääntyneet täällä blogissa. Siitä taitaa olla kiittäminen kevään tuomaa lisääntynyttä valoa ja sitä, että Olympuksen Image Share -appsin takia mun ei enää tarvitse mietiskellä mistä saisin asukuvaajan. Mun pitäis itse asiassa lähipäivinä valmistella pieni esitys kyseisestä aiheesta, eli PEN E-PL7 + O.I. Share bloggaajan työkaluina, sillä olen lupautunut puhumaan asiasta perjantaina Ping Helsinki -tapahtumassa.

Oon onnistunut haalimaan tälle alkavalle viikolle, joka on viimeinen ns. vapaa viikko ennen töiden alkamista, ihan pirusti hommaa ja reissaamista. Ton Ping Helsinki -risteilyn lisäksi kalenterissa töröttää mm. Olympus-koulutus Tampereella ja yhden blogikamppiksen kuvaukset Helsingissä ja yksi asiakaskuvaus Porissa. Huomenna pitää ehtiä hoitaa sata asiaa täällä Porissa ja tiistaista eteenpäin sit reitti on muotoa Pori-Helsinki-Tampere-Helsinki-Tallinna-Helsinki-Pori.

No mutta, tätä sinne tänne poukkoilevaa elämää saattaa kohta jo tulla ikävä, sillä kuten olen tässä jo sivulauseissa jokusen kerran maininnutkin, minulla alkaa hetkeksi aikaa ihan kokopäivätyöt täällä Porissa. Huhtikuun ekasta päivästä viisi kuukautta eteenpäin toimin vuorotteluvapaan sijaisena Satakunnan Kansassa, eli samoja lehtikuvaajan hommia mitä tähänkin saakka, mutta hetken aikaa kuukausiliksalla. Hieman siis rauhallisempaa ja tasaisempaa elämänrytmiä siis luvassa kevään ja kesän ajaksi. Onneksi vuorokierto on kuitenkin sitä mallia, että kerran kuussa on aina yksi neljän päivän vapaaputki, niin ehtii toivon mukaan välillä täältä Porista vähän poiskin.

Mutta, se mun duunikuvioista ja kiireistä, piti nämä viime perjantain rätit esitellä.

Niin kovin onnellisena kiskoin perjantaina päälleni tuon nahkahameen, johon ihastuin alunperin jo nähtyäni sen viime keväänä katsellessani Elloksen syys-mallistoa showroomilla. Tuijottelin hamosta Elloksen sivuilla kerran jos toisenkin syksyn ja talven aikana, mutta 109 € hinta ei ollut kukkarolleni sopiva. Nyt muutama viikko sitten onnistuin vihdoin kalastamaan hameen alennuksesta lisäalekoodilla maksaen siitä enää 35 €.

Onni uudesta hameesta ei kestänyt kuitenkaan kauan. Olin lähdössä samassa vermeessä liikkeelle myös eilen illalla, kun huomasin hameen olevan hieman kierossa. Otin kiinni taskun reunasta kääntääkseni hametta, niin se perhanan hame meni ja ratkesi iloisesti sivusaumastaan! Voi nyt saatanan saatana. Pitää nyt huomenna kysellä Ellokselta, että suostuvatko lähettämään mulle uuden tilalle. Ei kyllä pitäisi ihan tuohon malliin saumojen mielestäni ratkeilla, joten odotan kyllä vaihtoa uuteen tuotteeseen. Mut harmittaa ihan sikana. :/

 

nahkahame-Ellos/kashmirneule-Ellos/tennarit-Converse/takki-Marimekko, 2nd hand/laukku-Diesel/huivi-Glitter (saatu)/aurinkolasit- Le Specs (saatu)

Hameen ratkeamisen lisäksi hajotin eilen myös Tallinnasta ostamani kaulakorun sen pudottua vessan laattalattialle. Ei jotenkin nyt ollut onni mun puolella tänä viikonloppuna materialististen asioiden suhteen. Mut onneks muuten olikin sitten enempi kuin onnistuneita vapaapäiviä. Viikonloppuun mahtui ystäviä, viiniä, livemusaa, leffatreffit, yhdet synttärit ja murun tekemää hyvää ruokaa. Eiköhän ne oo akut sen verta latautuneet, et selviydyn tulevan viikon kiireistä.

 


21.03.2015

Posted at 14:53h in Yleinen by
0 Likes

Uskaltaisin väittää, että 250 € arvoisten, puhtaan valkoisten tennareiden lainaaminen ystävälle on kyllä mitä suurin luottamuksen ja rakkauden osoitus. Sain kokea kyseisen luottamuslauseen keskiviikkona ollessani Helsingissä Iinan luona. Halusin laittaa päälle edellisenä päivänä Kajaanista tehtaanmyymälästä ostamani R-Collectionin pinkin anorakin, mutta nirsouteni esti pukemasta pinkkiä takkia reissussa mukana olleiden kirkkaanpunaisten Martensien kanssa. Ei vaan mitenkään sopinut omaan väriyhdistelmämakuuni. Ystävä ymmärsi välittömästi tilanteen vakavuuden ja alkoi kaivelemaan omaa kenkäkaappiaan ja tuli hetken kuluttua Minna Parikan laatikon kanssa ja sanoi puputennareiden sopivan asuuni loistavasti.

Haukoin hetken henkeäni, että ihanko oikeasti, uskallatko lainata niitä ja voi ei ja apua ja entä jos sotken ja ai hitsi kun ne on ihanat ja aahh.. niin mukavat jalassa… Mutta hienosti selvittiin pupujussikoiden kanssa ja palautin ne illalla haikein mielin laatikkoonsa vahingoittumattomina. En voi väittää, etteivätkö kengät olisi tartuttaneet itseeni vakavanlaatuisen pupukenkäkuumeen. Huhhuh. Mut kattokaa nyt miten ihanalta ne näytti mun mekon ja anorakin kanssa!

Tuon R-Collectionin (tai rokserin, niinku meillä päin tavattiin ainakin ysärilla sanoa) anorakin ostin tosiaan tiistaina Kajaanista, kun halusin päästä nostalgiavierailulle tehtaanmyymälään. "Rokserin" vaatteet kuuluivat todella tiukasti ikäluokkani edustajien elämään joskus parikymmentä vuotta sitten. Itse en kylläkään omistanut todellista massojen vaatetta, kengurutaskuista R-Collectionin anorakkia, mutta paljon paljon muita merkin vaatteita kyllä kaapista löytyi. Harmaat college-housut ostettiin aina uudet edellisten käytyä pieniksi ja ilman rokserin hupparia ei yksikään Tenetin koululainen voinut tuolloin elää.

Nyt sitten paikkasin tuon anorakin puutteen elämässäni, mutta en kuitenkaa sillä pään yli vedettävällä mallilla, vaan omaan makuuni paremmin passaavalla, edestä aukeavalla mallilla. Hankin takin ensisijaisesti työt mielessäni, sillä suuret taskut ja väljä malli tekevät siitä oikein loistavan päällysvaatteen kuvauskeikoille. Anorakki myös menee melko pieneen tilaan, joten se mahtuu tarvittaessa kamerareppuun ja kankaan Aquatx-käsittelyn ansiosta se hieman hylkii likaa ja vettä.

   

Ajattelin ensin, että kirkkaanpunainen olisi ollut enempi minun värini, mutta koska valitsin takkini -50% aletangosta, oli paras vaihtoehto tuo pinkki. Ja nyt muutaman päivän takkia katseltuani ja käytettyäni olen kyllä väriin todella tyytyväinen. Ja vaikka ensisijaisesti anorakkia duuniin ajattelinkin, niin taitaapa kyllä saada aika paljon käyttöaikaa muutenkin.

Koot noissa takeissa ovat melko reiluja ja itselle olisi voinut tästä koko L riittää, mutta sen puutteessa otin XL:n, jonka hihat ovat kyllä itselleni ihan hurjan pitkät ja vaativat käärimistä. Mutta sehän ei ole mikään ongelma. Hintaa alessa olleelle anorakille jäi vain 39,50 €, joten melko hyvä kevättakkilöytö, sanoisin.

Nythän on tuntunut niitä kengurutaskuanorakkeja näkyvän taas enenevässä määrin ja näyttäisikin, että ysäriklassikko on tekemässä vahvaa paluuta. Löytyykö teidän kaapin perukoilta 'rokserin' anorakkeja ja pääsevätkö jopa käyttöön saakka?


20.03.2015

Posted at 21:55h in Yleinen by
0 Likes

Kotiuduin vihdoin eilen illalla viikon mittaiselta Sotkamo-Oulu-Helsinki -rengasmatkaltani, joten tänään piti juosta kaupungilla hoitamassa tuhat ja sata asiaa. Vapaapäivään mahtui kuitenkin myös ihanaa hemmottelua kampaajakäynnin ja vartalohoidon muodossa.

Joudun ensi viikolla kameran toiselle puolen kuin normaalisti, joten ylikasvanut tukka oli päivitettävä siedettävämpään kuosiin. Tilanne tuli hieman yllätyksenä ja luottokampaajani Maikku sattui juuri lähtemään lomalle, joten ehdin jo ihan pienen hetken verran panikoida, että mitäs nyt tehdään, kun ihan kenen tahansa vieraan tuoliin en tahdo istahtaa. Onneksi kuitenkin Hair Statement -kampaamon Jennalta, joka oli heti seuraavaksi mielessäni, löytyi aika tälle aamulle. Värin ja leikkauksen jälkeen Jenna väsäsi hiuksiini kivan lettikampauksen. En olisi ikinä edes tajunnut, että mun tukkaan voi tehdä tollaisen! Mulla onkin ollut edellisen kerran minkäänlaista lettiä päässä lähemmäs 20 vuotta sitten. 😀

Päivä jatkui kampaajalla käynnin jälkeen tosiaan vartalohoidossa, jonka tarkoituksena oli pistää vartalon kuonat ja nesteet liikkeelle. Mun kroppaan läträttiin voide ja seerumi toisensa jälkeen ja sit mut käärittiin muumioliinoihin ja muoviin. 😀 Kyseessä oli ensimmäinen osa kolmen käynnin selluliittihoitosarjasta, jonka pääsen blogiyhteistyön muodossa testaamaan porilaisessa kauneshoitola Primo Donnassa. Hoidoista ja mun fiiliksistä tulossa juttua blogiin.

Hoidon jälkeen ohjeena oli kyllä nauttia runsaasti vettä eikä mielellään alkoholia, mutta uhmaan nyt ohjeita sen verran, että juon tässä juuri Emma-Kaisan seurassa kevään ekaa valkoviinilasillista vichyllä jatkettuna. Se on siis viinipäiväntasaus! Mutta olen juonut kiltisti myös runsaasti vettä.

Aivan ihana vapaapäivä siis meneillään ja se jatkuu vielä, kun suuntaamme luultavasti kuuntelemaan jotain bändilöitä Baarikaappiin. Jei! Mahtavaa olla pitkästä aikaa viikonloppu ihan vaan kotona. Tiistaina saa sitten taas lähteä uudelleen reissuun.