13.03.2015

Posted at 12:47h in Yleinen by
0 Likes

Jo yli viiden vuoden ajan, olen kerta toisensa jälkeen suunnannut alusvaateostoksilla kulkuni Prima Donnan hyllylle ja tarttunut siellä yhteen ja samaa liivimalliin. Kyllä minä lähes joka rintaliivienostoreissulla kokeilen muitakin malleja ja merkkejä, mutta vanha tuttu Prima Donnan Madison-liivi vie kerta toisensa jälkeen voiton kaikista muista. Kaapista löytyy toki muitakin liivejä erilaisiin tarkoituksiin, mutta normi arjessa käytän yli 90 % ajasta näitä suosikkejani.

Hyödynsin tällä viikolla Ratsulan -20% alekupongin hakemalla taas yhdet uudet arkirintsikat ja päädyin kuvaamaan ne nyt kun ovat vielä pränikän näköiset. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että ei ne tuosta juurikaan käytössä kummene. Prima Donnan liivit ovat nimittäin osoittautuneet ehdottomasti kestävimmiksi ikinä omistamistani liiveistä. Ne eivät juurikaan veny käytössä, vaan pysyvät napakkana jopa vuodesta toiseen. Minulla on ihan niitä ekoja madisoneja lukuunottamatta varmaankin kaikki näiden vuosien aikana ostamani Prima Donnat edelleen jossain määrin käytössä, sillä tuntuvat edelleen tukevilta päällä. Uusimmasta päästä toki eniten käytössä, ihan jo siksikin, että kuppikoko on näissä viidessä vuodessa kasvanut G:stä kokoon H, mutta kotona pyöriessä kelpaa käyttöön vanhemmat ja pienemmätkin yksilöt, joten en ole raskinut nakata ehjiä liivejä pois.

Olen pessyt liivejä ihan huoletta koneessa pesupussissa ja hyvin ovat sen kestäneet. En ole esimerkiksi nähnyt yksistäkään Prima Donnan liiveistäni kaarituen puskevan ulos. Monista muista liiveistä kyllä kaarituet usein pikku hiljaa ovat kaivaneet terävällä kärjellään tiensä pistämään kainaloa taikka tissivakoa.

Erinäisten ketjuliikkeiden mainostellessa, että "kaikki rintaliivit 19,95 €" tms. saattaa itseä pikkaisen tuskastuttaa se tieto, että omiin tissinkannattimiin uppoaa aina se yli kahdeksan kymppiä, mutta olen kyllä ehdottomasti kokenut saavani rahoilleni vastinetta. Tiedän paljon merkkejä jotka tarjoavat isoja kokoja edullisemmin, mutta tähän suosikkiini verrattavaa laatua ja mukavuutta en ole vielä miltään muulta merkiltä löytänyt. Voin käyttää toisinaan hetken aikaa 'ei niin täydellisiäkin' rintsikoita, mutta aktiivisessa arjessa ja etenkin töitä tehdessä minulle on ehdottoman tärkeää, että liivit eivät tunnu eivätkä liikahda päivän aikana milliäkään ja nämä suosikit ovat minun vaatimukseni täydellisesti täyttäneet.

Tämä on melkoinen ylistyslaulu, mä tiedän, mutta kun ei vaan ole omalle kohdalle osunut tämän merkin liivien voittanutta.

Muita itse hyviksi havaitsemiani malleja ovat mm. Deauville ja Twist-malliston A la Folie, jotka omistan sekä mustana, että punaisena. Prima Donnalle tulee joka sesonkiin aina muutamia uusia malleja, mutta tietyt mallit pysyvät vuodesta toiseen ja vain kausivärit vaihtuvat. Itsekin olen hankkinut tästä lempparimallistani ainaisten mustien lisäksi myös yhdet viime kevään sesonkivärissä joka oli ihana, kesäinen meloni. Ja täytyy myöntää, että myös uusimman malliston sähäkkä sävy candy pink hieman houkuttaisi..

Tässä siis ehdottomasti kokeilemisen arvoinen rintaliivivinkki kaikille hinkkilissuille, jotka eivät vielä koe löytäneet kunnollisia liivejä. Prima Donna on todellakin kaltaisteni nisäkkäiden hyvä ystävä. Pukeutuminen lähtee ehdottomasti hyvistä alusvaatteista huonojen pilatessa kauneimmatkin asut. PS. noita kuvassa näkyviä ihania riikinkukko-korviksia voi ostaa TÄÄLTÄ. 😉

 


12.03.2015

Posted at 17:59h in Yleinen by
0 Likes

Päivän asu lähti tänään siitä lähtokohdasta, että halusin sujauttaa jalkaan jo edellisessä postauksessa nähdyt mustavalkoraidalliset Vansit. Päädyin sitten noudattamaan kenkien värivalikoimaa kaikessa muissakin ylleni valitsemissa asioissa.

Olette ehkä huomanneet, että olen viime aikoina uskaltautunut käyttämään silloin tällöin valkoista, väriä joka loisti todella pitkään poissaolollaan pukeutumisestani. Ei me valkoisen kanssa vieläkään ihan sinut olla, se aiheuttaa minussa edelleen sottaamisen kauhua, mutta olen vain innostunut siitä miten valkoinen raikastaa olemusta.

 

farkut-Shaping Skinny Jeans H&M/paitapusero-Cubus/neuletakki-La Redoute, Ellos/kengät-Vans/kello-Ziiro (saatu)/korvikset-Merry Go Round

Tämän päiväisen valkoisen puseron olisi kyllä toki voinut silittääkin ennen päälle kiskomista, mutta kun mä vi-haan silittämistä. Etenkin tuollaisten paitojen. Ihan kaameeta ja tylsää. Mun pitää vaan hankkia joko sellaisia pese & pidä -vaatteita tai sitten vaan esittää, että mä oikeasti haluan paitani tällaisina ryppyisinä, koska en halua näyttää liian siistiltä ja skarpilta. Tänään vedetään sitten tota jälkimmäistä roolia. Hienosti kertoo elämän huolettomuudesta ja sopii rentoon vapaapäivään tollanen ryppykasa. Käytän aikani mieluummin muihin asioihin kuin silityslaudan edessä kiroiluun! Silittämistä rakastava äitini saa tästä julistuksesta näppyjä. 😀

Mustavalkoista teemaa jatkoi myös asuun loistavasti sopiva Ziiron minimalistinen kello. Sain valita Ziiron valikoimista mieleiseni kellon jo ennen joulua ja pidinkin sitä ahkerasti jo silloin, mutta jouduimme sitten hetkeksi sen kanssa eroon unohdettuani kellon Iinan luokse. Kun sitten vihdoin sain noudettua ajannäyttäjän itselleni, on se taas viihtynyt ahkerasti ranteessani. Oma kellomallini on nimeltään Eclipse ja sitä on saatavilla oman silikonirannekkeeni lisäksi myös metallisella rannekkeella. Äärimmäisen yksinkertainen Super-Luminova -kellotaulu on luettavissa myös pimeässä mikäli se on saanut riittävästi valoa päivän aikana.

Tykästyin tuohon Eclipse-malliin sen minimalistisuuden, maskuliinisuuden ja myös sporttisuuden vuoksi. Se onkin passannut hienosti yhteen niin urheiluvaatteiden, työasujen kuin muunkin arjen pukeutumisen kanssa. Silikoninen ranneke myös tuntuu ranteessa miellyttävältä. Itselleni kello on useimmiten enemmänkin asuste kuin ajannäyttäjä, mutta on se silti kiva, että aika on kellosta helposti luettavissa. Tässä omassa kellossani se on, mutta esimerkiksi Ziiron Celeste-malli on kaltaiselleni tippaleipäaivolle vähän hankala. Mielenkiintoinen ja visuaalinen kyllä, mutta omasta mielestäni jotenkin hämmentävä.

Mulla on muuten vieläkin tallessa mun ihan ensimmäinen kelloni. Sellainen pieni ohuella rannekkeella varustettu vaaleanpunainen Seiko, joka käytiin ostamassa kouluun menon kunniaksi. Se pysyi ranteessani päivästä toiseen koko ala-asteen ajan. Jossain kohtaa rannekkeen kuluessa poikki, valitsin siihen uuden mintunvihreän nahkarannekkeen. Tuolla se on edelleen tallessa korurasiassa, yksi itsenäistymisen merkkipaalu. Toinen hurjan tärkeä kello itselleni on ukkini vanha metallirannekkeinen kineettinen kello, jota käytän edelleen usein. Ukkini kuoli minun ollessa ihan pieni ja kello löytyi isäni kätköistä joskus kymmenen vuotta sitten jolloin sain sen itselleni. Ihan mihin tahansa en kuitenkaan uskalla kelloa ottaa mukaan, koska sen kadottaminen olisi todella surullista, joten on hyvä omistaa yksi tällainenkin aikarauta, johon ei liity suurta tunnesidettä.


11.03.2015

Posted at 22:47h in Yleinen by
0 Likes

Yritin tosiaan viime vuoden puolella kirjoitella mun sporttijuttuja erilliseen Rapakunnossa-blogiini, mutta se ei vaan alkanut koskaan tuntua niin omalta paikalta kuin tämä vuosikausia pystyssä ollut ykkösblogini. Kirjoittelu sinne siis jäi siitäkin huolimatta, että halua näiden juttujen julkaisemiseen on koko ajan ollut. Nyt siis tämän blogimuuton seurauksenä päätin ottaa liikuntatuskailuni ja -iloni osaksi tätä sivustoa.  Jotakin teistä se voi ehkä ärsyttää, mutta mikäli punttihommat ja muu räpiköimiseni liikunnan saralla ei kiinnosta, niin sitten vaan skippaatte postaukset tunnisteella Puntit ja puuro. Tiedän myös, että jotkut näistä Rapakunnossa-juttujen lukijoista olisivat mieluummine seuranneet niitä erillisestä blogista, mutta tämä ratkaisu nyt vaan on itselleni paras ja takaa sen, että tulee ylipäätään sportaamisesta kirjoitettua.

Lyhyt alustus siihen, että missä nyt oikein mennään urheilun saralla, on varmasti paikallaan. Linkkailen tähän samalla vanhoja Rapakunnossa juttuja (jotka tuotu tänne osoitteeseen), jos kiinnostaa tutustua. Aloitin siis vuoden 2014 alussa projektin "liikunnan iloa metsästämässä" (aina mä metsästän jotain.. 😀 ). Kävin uintitekniikkakurssilla, kokeilin ryhmäliikuntatunteja kuten Sh'Bam ja Bodybalance ja vierailin mm. thai-nyrkkeilyssä ja "koira-jumpassa". Sitten, erääseen mun fb-avautumiseen koskien salitreenin tympeyttä minulle esitettiin haaste tulla punttikouluun.

Tempaukset ja työnnöt vei mukanaan ja Punttikarhujen aikuisten punttikoulussa alkoi pikku hiljaa löytyä pettymysten seasta myös onnistumisen iloa. Syksyllä sitten raahasin itseni uuden salin, Lastaamon starttikurssille ja löysin sieltä vielä lisäkipinää treenaamiseen.

Ja nyt, tilanne on se, että käyn aikatauluistani riippuen 1-3 kertaa viikossa treenaamassa. Ohjelmassa punttikoulua, CT-voima tunteja ja satunnaisesti jotain muutakin. Ihan kunnollista rutiinia en ole vielä onnistunut kehittämään, enkä saanut innostettua itseäni omillaan tehtäviin salitreeneihin, mutta nämäkin asiat on työn alla. Sohva houkuttaa edelleen aivan liikaa, mutta juuri siitä sporttimotivaation etsimisestä täällä tulee varmasti olemaan jatkossakin juttua.

Siinä siis pähkinänkuoressa rapakuntoisen ämmän sporttimatka tähän saakka, nyt ajankohtaisempiin asioihin!

Heti postauksen alussa olevalta videolta nimittäin näkyy yksi tän päivän punttikoulussa tavoitetuista onnistumisen tunteista. Maastavetoennätys parani taas kolmella kilolla ja olen enää 12 kilon päässä keväälle asettamastani satasen tavoitteesta!

Osa ihmisistä ajattelee automaattisesti siinä kohtaa, kun kokoiseni ihminen alkaa harrastamaan liikuntaa, että hänellä on varmasti laihdutustavotteita. Noita painonpudotustavotteita on itseltänikin jokusen kerran udeltu, mutta olen joutunut tuottamaan kyselijöille pettymyksen kertomalla itselläni olevan vain painonnostotavotteita. Don't get me wrong, ei mua haittaa, jos tän liikunnan lisääntymisen myötä joku kilo vartalosta johonkin häviäisikin, mutta tilanne nyt vaan on se, että omalla kohdallani liikuntahommien tavoitteet ja motivaattorit ovat toiminnallisia. Pidän vartalostani ulkoisesti ihan tällaisellaankin, mutta mua on alkanut kiinnostaa mitä sillä vartalolla voi tehdä. Kiinnostaa esimerkiksi parantaa liikkuvuutta, saada lisää voimaa ja tuntea itseni vahvaksi.

Laihdutusvinkkejä ei täällä siis ole edelleenkään luvassa, ihan vaan liikuntajuttuja. Painoa lupaan tarkkailla ainoastaan tangon päissä.