19.04.2015 Joko kävit piirtämässä numeron lappuun?
Pikaisesti pistän saman messagen nyt tänne blogiin kuin meni jo instaankin. Vielä on jokunen tunti aikaa suunnata vaaliuurnille, joten nyt persus ylös sohvalta, jos et ole vielä käynyt!
Itselle vaalipäivä on jo lapsesta asti ollut merkittävä päivä. Muistan jo lapsuudesta kuinka vanhemmat aina vaihtoivat hieman siistimpää päälle, kun suuntasivat äänestämään. Kun he olivat numerot lappuihin piirtäneet keitettiin joko kotona vaalikahvit tai suunnattiin vaikka jäätelölle. Kun täysi-ikä sitten koitti, en intoillut niinkään baariin pääsystä tai ajokortista, mutta muistan olleeni todella innoissani siitä, että pääsin heti reilua kuukautta myöhemmin äänestämään vuoden 2000 presidentin vaaleissa. Oli tosi aikuinen ja tärkeä fiilis saada olla mukana valitsemassa valtion päämiestä.
Jos oikein laskin, niin nämä eduskuntavaalit ovat jo 14. vaalit täysi-ikäistyttyäni. Kaikista kunnallis-, eduskunta-, europarlamentti- ja presidentin vaaleista muistelisin, että yhden kerran on jäänyt äänestämättä. Syy ei tuolloinkaan 2009 europarlamenttivaaleissa ollut etteikö olisi kiinnostanut, tai ettenkö olisi halunnut käyttää äänioikeuttani, mutta urpoilin päivämäärien kanssa siihen malliin, että ennakkoäänestys oli jo ehtinyt loppua ennen kuin tajusin, että olisin varsinaisena vaalipäivänä reissussa. Harmitti.
Tänään suunnattiin sitten äänestyspaikalle yhdessä Tommin kanssa ennen minun töihinlähtöä. Mies huitaisi numerot lappuun alta aika yksikön, minä tuhersin kopissa hetken kauemmin. Mulle iskee siellä aina sellainen tuhanteen kertaan varmistamisen tarve, että vaikka tiedän jo numeron, niin se on moneen kertaan sieltä listasta vielä tarkastettava, että muistanko varmasti oikein. Ja sitten tulee suorituspaineet käsialan suhteen. Pelottaa, että saako ne nyt mun harakanvarpaista selvää. 😀 Paineista huolimatta hoidin homman himaan ja sen jälkeen suunnattiin sitten kahvilaan aamiaiselle ja spekuloitiin siinä syödessämme hieman mahdollista vaalitulosta. Satakunnan vaalipiirin paikkamäärä laskee aiemmasta yhdeksästä kahdeksaan paikkaan ja se tuo hommaan ihan uuden jännitysmomentin. Minkä puolueen kohtaloksi tuokin vähennys käy? Ajatella, että vielä 60-luvulla Satakunnan vaalipiirillä on ollut eduskunnassa 14 paikkaa!
Mulla oli vielä alkuviikosta epäselvää, että kenelle ääneni menee, mutta vaalikonemaratoni ja sieltä esiin nousseiden muutaman lupaavimman kandidaatin puheisiin ja tekoihin paremmin tutustuminen kantoi hedelmää ja sopiva tyyppi löytyi. Ilokseni törmäsin tuohon ehdokkaaseen vielä yhdellä keikalla ja pääsin haastamaan juttua hetken aikaa ihan livenäkin, joten fiilis siitä, että ääni menee hyvään osoitteeseen, vahvistui.
Jos siellä on joku, joka miettii, että jättää äänestämättä sen vuoksi, ettei tiedä kenelle äänensä antaisi, niin nyt on vielä hyvin aikaa täytellä muutamat vaalikoneet ja lähteä niiden avustamana etsimään tyyppiä jonka ajatukset osuu yksiin omien kanssa. Sellaista ihmistä tuskin löytyy, joka olisi kanssasi 100 % samaa mieltä joka ikisestä asiasta, mutta kun valitsee ne omasta mielestä tärkeimmät asiat joissa ainakin haluaa ehdokkaan liikkuvan samoilla linjoilla, niin varmasti löytyy sopivia.
Vaikka se oikean tyypin valitseminen saattaakin tuntua tuskaiselta ja toisinaan tuntuu, ettei sillä omalla äänellä ole mitään väliä, niin kyllä sillä on. Jokainen käyttämättä jätetty ääni, on ääni jollekin sellaiselle, jota et ainakaan halua asioistasi päättämään. Äänioikeus on todellakin oikeus, kaikilla maailmassa ei tällaista ylellisyyttä todellakaan ole. Eikä muuten ollut meillä suomalaisilla naisillakaan vielä 110 vuotta sitten! Isoisoisomummut kääntyy haudassaan kiukusta, jos ei me muijat nyt sitä saamaamme oikeutta käytetä!
Itse olen tänään seuraamaan ääntenlaskennan etenemistä oikein työn puolesta, sillä väijyn illalla kamera kädessä pettymyksen kyyneliä ja riemun ilmeitä isoissa vaalivalvojaisissa. Hieman jo alkaa jännittää!
Anna #äänestänään, mene #äänestämään!
