Eilen #Evekin kuvauksissa sai katsella itseään pitkin päivää peilistä maskeerajan tuolissa istuessa ja näky oli tietenkin ammattilaisten käsittelyn ansiosta melko vimpan päälle laitettu tekoripsineen ja kissarajauksineen. (Esimerkkinä vaikkapa tämä naama Instassa). Olikin sitten jotenkin melkoisen valju fiilis, kun tänä aamuna katselin naamaani ennen töihin lähtöä. Olis hirveesti tehnyt mieli sutia silmiin oikein vahva meikki, mutta kun ei, mä vaan tiedän ettei mun sellaista kannata tehdä jos aion hautoa kameraa naamallani. Ankeaan naamafiilikseen sopikin sitten loistavasti tällainen All Black Everythig -henkinen asu.

housut-Junarose (saatu)/t-paita-Benetton/neuletakki-J.Lindeberg/kengät-Dr. Martens

Mulle on jo näköjään muodostunut perinteeksi, että Evekin studiopäivän jälkeen viihdyn päivän tai pari kuvauksista jääneessä kampauksessa. Tämäkin lettikampaus kesti oikein hyvin 10 tunnin yöunet, sillä eihän nuo hiukset oikeastaan juurikaan osu tyynyyn. Mä niin kovasti haluaisin osata tehdä tällaisen itsekin, mutta mun koordinaatiokyky ei vaan millään tavalla riitä letityshommiin. Ja voi pojat, mä olen kuulkaa yrittänyt kerta toisensa jälkeen. Mut ei. Olen jo luovuttanut ja tulklut siihen tulokseen, että mun päässä ei lettikampauksia nähdä muuta kuin toisten tekeminä. Muita kivoja itsekin toteutettavissa olevia kampausideoita on kyllä jäänyt mieleen tuolla maskeerajamme tuolissa istuessa. Eilenkin mulle väsättiin viisi erilaista kampausta, joten sai kyllä uutta inspiraatiota.

Pari kampausta esittelinkin jo Instagramin puolella, mutta ikuistin ne kaikki, joten meinaan tehdä postauksen siitä miten monenlaiseksi tää mun tukkani taipuu. Hämmästyin ihan itsekin.

Pikkuisen yritin pelastaa valjua ja synkkää olemustani panostamalla edes huulipunaan. Omistamieni huulimaalien megalomaanisesta määrästä huolimatta sorruin viime viikolla hankkimaan yhden uuden. Tuo L'oreal Paris'n Color Riche Collection Exlusiven JLo -puna oli vaan niin herkullisen värinen ja vielä tyylikkään mustassa hylsyssä, että en onnistunut vastustamaan. Mattapuna on osoittautunut käytössä hyvin huulilla kestäväksi, mutta koostumus on omaan makuuni hieman kuivan oloinen. Siksipä lisäsin tänäänkin punan päälle vielä hieman huulikiiltoa. Ei siis ollut tästä punasta omaksi suosikiksi, sillä kaipaan kosteuttavampaa fiilistä. Mutta nätin värinen se on ja taikoi kokomustaan muijaan edes pienen värin pilkahduksen!

Toi synttärilahjaostos oli kyllä niiiiin nappivalinta. Oon ihan rakastunut neuletakkiini.


Kaupallinen yhteistyö – Zizzi

Hohoi kaikki plussakokoiset lukijani, nyt olisi sellaista tiedotusluontoista asiaa, että Zizzi on tänään avannut verkkokaupan meille suomalaisille! Osoitteesta zizzi.fi löytyy siis laaja valikoima plusmuotia kokoskaalalla 42-56. Nyt siis tekin joiden paikkakunnalta tai lähistöltä ei Zizzin myymälää löydy, saatte näppärästi tilattua tuotteet suoraan kotiovelle. Yli 50 € tilauksissa toimitus on ilmainen.

Nettikaupan lanseerauksen kunniaksi tarjolla on paljon avajaisetuja, mm. takkeja ja farkkuja aika hyvin alennuksin! Pistin itsekin pari tuotetta tilaukseen ja niiden pitäisi saapua vielä tämän viikon aikana, sillä Zizzi lupaa tilauksien toimitusajaksi 2-5 päivää.

 

1. Paljettikimono, 2. Viskoosipusero, 3. Paljettitakki

 

Minulle itselleni Zizzi on näyttäytynyt jostain syystä aina etenkin kekkerivaatteiden ja kimalluksen paikkana. Vaikka valikoimissa on todella paljon erilaisia perusvaatteita, niin itse olen iskenyt silmäni etupäässä juhlamekkoihin ja blinblingiin ja se näkyy myös näissä nettikaupan valikoimista poimimissani suosikeissa. Olen joskus ollut myös Zizzin mallina yhdessä muotinäytöksessä ja sieltäkin mieleen jäi nimenomaan ne catwalkilla esittelemäni juhla-asut.

1. Tunika, 2. Pitsimekko

 

 

1. Alusmekko, 2. Alustoppi

Juhlaleninkien ja paljettijakkujen lisäksi halusin nostaa nettikaupan valikoimista esille myös heidän muotoilevat alusvaattensa, sillä näitä makkaroiden siloittelijoita suosittelen kyllä joka mimmille. Itsellä on yksi tuollainen Zizzin muotoileva alustoppi ja se on käytössä varsin hyväksi ja kestäväksi havaittu. Joulun ja uuden vuoden ajan bilemekkojen alle taas on tuollainen alusmekko ihan must hankinta.

 

 

Tulispa paketti äkkiä, saatoin nimittäin tilata vähän kimallusta… 😀

 

-Yhteistyssä Zizzi-

 


Joko sitä uskaltautuis julistaa olevansa tanakasti takaisin elävien kirjoissa.. Tarkoitus ei suinkaan ollut sairaslomailla blogista näin paljon, mutta jotenkin se viikon mittainen sängyssä makaaminen passivoi niin älyttömästi, että sieltä pimeästä kuopasta nouseminen meinasi olla vähän hankalaa. Vaikka viihdynkin oikein hyvin itsekseni, niin sairastaessa oli jo pikkusen liikaa aikaa pyöriä pelkän oman pään sisällä. Se yhdistettynä tähän pimeyteen meinasi pukata taas vähän tuttuja masennusoireita. Onneksi tällä viikolla on taas useampi päivä töitäkin, niin on pakko reipastua. Hyvä asia on myöskin se, että osaan nykyään analysoida olojani ja huonoja ajatuksiani paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten, joten en hätäänny pienistä mielen matalikoista ja pystyn työstämään niitä heti ja korjaamaan pääni kurssia.

Olen tässä aina toisinaan miettinyt, että joko uskaltaisin jättää kokonaan pois mielialalääkkeni, jota syön nykyään enää hyvin pientä annosta, mutta se tuntuu vielä toistaiseksi liian pelottavalta.  Erään kävelemään opetelleen taaperon isä kertoi lapsen osaavan kävellä oikein hyvin, jos hän sai pitää isää tai äitiä yhdestä sormesta kiinni, mutta otteen irrottaminen kuitenkin kaatoi välittömästi. Yhtenä päivänä isä antoi pojalleen käteen ilmapallon ja poika käveli varmoin askelin pitäen kiinni narusta. Kun pallo otettiin pois kädestä, pyllähti taapero välittömästi nurin.

Se pieni nuppinappula-annos on minulle vähän sama kuin tuolle pojalle se heliumpallo, jotain mistä pitää kiinni, kun ei vielä ihan usko riitä omiin kykyihin. Ehkä mä siis pidän vielä hetken aikaa narusta kiinni ja tarkastelen tilannettaa uudelleen keväämmällä, kun pimeys väistyy. Kasvattelen tätä itseluottamusta omaa päätäni ja oppimiani toimintamalleja kohtaan vielä jonkin aikaa.

Tänään kuitenkin jo taas hyvillä mielin töissä ja nappasin ekat asukuvani 34-vuotiaana.Tuntuu muuten toi ikä ihan kauheelta. En halunnut edes juhlia mitenkään eilisiä synttäreitäni, kun tää tuntuu jotenkin ihan pöljältä iältä. 34 on jo melkein 35 ja 35 on jo lähes 40! Äää! Kai tää ahdistus tästä pian helpottaa. Mut en mä onneks ihan kauheen vanhalta näyttänyt ainakaan tän päiväisessä työasussani. Ehkä… Toivottavasti.. Enhän?

farkut-H&M Mama/raitapaita-Marimekko (saatu)/nilkkurit-Ellos/takki-Cubus/huivi-Asos/korvikset-Aarikka (saatu)

Päällä oli kaikkea ihan hirveän tavallista, mutta niin rakkaita lempivaatteita ja näytin jotenkin niin itseltäni, että oli pakko ottaa kuvat. Olin vielä muutama vuosi sitten sitä mieltä, että ei kai nyt herranjestas voi raitaa ja eläinkuosia yhdistää!!, mutta nykyään se on mun mielestä just hyvä ja raikas yhdistelmä. Ainakin tuo suosikkini punainen leopardihuivi tuntuu viihtyvän loistavasti just raitapaitojen kaverina.

Blogin bannerikuvissakin näkyvista Aarikalta saamistani korvakoruista on tullut mulle todelliset voimakorvikset. Olen jo vuosia sanonut, että punaiset kengät pelastavat asun kuin asun, mutta samaa taikaa tuntuu olevan myös kauniin punaisissa suurissa korvakoruissa. Fiilis nousee heti piirun verran, kun saa väriä kasvojen ympärille.

Huomenna on vuorossa melko tiukka päivä, kuvataan nimittäin aika hillittömän monta #Evek-jaksoa putkeen. Alunperin piti olla vielä yksi kuvauspäivä ennen joulua, mutta studion rempan vuoksi päädyttiinkin maraton-mittaiseen kuvauspäivään. Pikkuisen siis meinaa jänskättää ja kammottaa. Tästä saattaa vielä tulla pitkä ilta, kun osa omista jutuistakin on vielä paperille pistämättä.. Mä aina ennen kuvauksia mietin, et miten hitossa mä tähänkin oikein lähdin mukaan ja ei tuu taas mistään mitään, mut sit kuvauksissa oon taas kauheen innoissani ja iloinen siitä, että saan tehdä näin hauskoja juttuja työkseni. Rimakauhua ja rakkautta siis.