Kanaaliristeily, kirppari ja pizzaa -sunnuntai Köpiksessä

Sunnuntaille osui matkamme huonoin sää ja aamupäivällä hotellilta lähtiessä naamalle roiski taivaalta ihan rehellistä räntää. Ei annettu kämäisen sään kuitenkaan suurempia masentaa, vaan suunnattiin kulkumme Gammel Strandille, mistä olimme aiemmin ohikävellessämme bonganneet kanaaliristeilypaattien lähtöpaikan. Noin tunnin kierros katetulla veneellä tuntui juuri sopivalta tavalta bongailla nähtävyyksiä pysyen samalla kuivana. 

Tunnin kanaalikierros maksoi 80 DKK (n 11 €)/ per lärvi ja se kiersi reitin, jonka varrella bongattiin monia nähtävyyksiä. Vesiltä käsin nähtiin mm. kuuluisa Nyhavn, Pieni Merenneito perspuolelta (oli nimensä mukaiseti pieni!), pari linnaa (Christianborg, Amalienborg), armeijan aluksia, Musta Timantti aka kuninkaallinen kirjasto ja paljon paljon muuta. Tuollainen opastettu kierros on just kiva tapa nähdä paljon kaupungin tärkeitä monumentteja vaivattomasti. Kyytiin voi Gammel Strandin lisäksi hypätä vaihtoehtoisesti myös Nyhavnista. 

Kanaaliveneilyn jälkeen pyöriskelimme hetken aikaa Strøgetin ympäristössä, mutta ei oikein laajasta tarjonnasta huolimatta innostanut mitkään shoppailuhommat. Sisustusbloggaajien vähän väliä hehkuttaman HAY:n liikkeessä piipahdimme, mutta totesin siellä vain, että en tajuu ja ei oo minun juttu. Mutta trendejä seuraavat sisustusintoilijat viihtyvät varmasti Köpiksessä ja löytävät sieltä vaikka mitä, sen verran paljon siellä näytti tanskalaista/skandinaavista tyyliä edustavia sisustusputiikkeja löytyvän. HAY House, jossa me kävimme, löytyy osoitteesta Østergade 61.

Yhdellä käviksellä (Købmagergade 52) bongasimme opiskelijatalon, jossa oli meneillään kirpputori ja pitihän se käydä kiertämässä. Myyjiä oli kahdessa kerroksessa varmaan lähemmäs sata ja pääasiallisesti nuoria naisia (myymään pääsee vain opiskelijat), joten mynnissä oli enimmäkseen vaatteita ja asusteita, mutta satunnaisesti toki muutakin. Kuten esimerkiksi vuoden 1975 Euroviisu-voittaja Teach Inin levy viidellä kruunulla! Oli pakko Googlettaa toi ja heidän biisinsä on ollut nimeltään Ding-a-Dong, mutta ei kyllä soittanut minun kellojani. Olis varmaan pitänyt ostaa levy ja tutustua. 😀

Tsekkasin tuolta Studenterhusetin sivuilta, että kirppis järjestetään aina kuukauden ekana sunnuntaina! 

Pistäydyttiin myös jo edellispäivänä meitä ihastuttaneessa kauppahallissa, Torvhallernessa ostamassa pari suklaista tuliaista ja nauttimassa hieman lauantaipäivää rauhallisemmasta tunnelmasta. Kuvailin tuolta niin paljon kuvia, että teen paikasta ihan oman postauksensa, sillä se on todella tutustumisen arvoinen mesta!

Illemmalla otettiin sitten suunnaksi ihan Vesterbrossa sijainneen hotellimme lähistöltä löytyvälle Kodbyenin alue, jota myös Meatpacking Districtiksi kutsutaan. Oltiin tsekkailtu muutamia mahdollisia ravintoloita, mutta useampikin syöttölä oli suljettuna sunnuntaisin, (Sama homma myös parin listallamme olleen olutravintolan kanssa, joihin olisimme hinkuneet päivemmällä) vastaan tuli kuitenkin lähes ensimmäisessä kadunkulmassa herkullisista gourmet-pizzoistaan tunnettu Mother. Olin törmännyt kyseisen raflan nimeen lähes jokaisessa Köpiksen ravintoloita käsittelevässä blogipostauksessa ja lehtijutussa, jotka olin ennen matkaa lukenut, joten paikka vaikutti varsin lupaavalta ja änkesimme sisään.

Yhtään pöytää ei ollut tyhjänä sunnuntai-iltana puoli kahdeksan aikaan, mutta tarjoilija otti meidät sydämellisesti vastaan, kertoi pöydän vapautuvan n. vartissa ja ohjasi meidät pienen baarin puolelle odottelemaan. Ei ehditty kuin siemaista alkudrinkkejämme, kun herra tulikin jo huutelemaan nimeäni ja ohjasi meidät pöytään, ja emme olleet edes ainoat jonossa. Eli jos joskus suuntaat Motheriin, ei kannata pelästyä ja perääntyä vaikka ravintola olisi täynnä, pöydän voi saada silti hyvinkin nopeasti.

Kuten ikkunoista kurkkimisen perusteella moni muukin Kødbyenin valkoisen alueen (muut alueet ovat harmaa ja ruskea, nimet viittaavat rakennusten ilmeeseen ja alueet ovat eri aikakausilla rakennettu) ravintoloista myös Motherissa luotettiin valkoiseen kaakeliin. Tilojen historia liha-, kala- jne. -kauppoina siis näkyy. Sisutuksessa oman huomioni kuitenkin herätti erityisesti nuo hauskat Campari Soda  -pulloista kootut lamput, jotka toimivat pöydissä olevien tuoreiden yrttien lisäksi paikan ainoina väripilkkuina.

Mother kertoo maahantuovansa ison osan käyttämistään raaka-aineista itse suoraan Italiasta ja panostavansa valikoimassa aina kulloisenkin kauden ajankohtaisiin tuotteisiin. Itse päädyin tilamaan Burning Love -nimisen pizzan, ihan vain siksi, että täytteenä oli mm. perunaa enkä muista aiemmin sellaista pizzaa testanneeni. Ei pottu nyt ehkä ihan mun pizzatäytteiden top-listalle noussut, mutta kokonaisuutena lätty oli kyllä varsin herkullinen. Molemmat olimme ravintolavalintaamme varsin tyytyväisiä.

Vaikka paikka olikin mennessämme aivan ääriään myöten täynnä, emme joutuneet odottelemaan ruokaa kuin parikymmentä minuuttia. Kiire ei näkynyt tarjoilijoiden naamalta tippaakaan, vaan palvelu oli ystävällistä ja rentoa. Tämä sama kokemus palvelusta minulle tuli kyllä lähes jokaisesta paikasta, jossa matkalla kävimme.

Itse nappasin listalta vielä jälkkäriksi appelsiininkuorella kuorrutetun pannacotan ja se todellakin vei kielen mennessään! 

Jos hintataso kiinnostaa, niin tsekkasin just tilitiedoista, että pari pizzaa, kuoharidrinkki, olut, lasi viiniä, pannacotta ja latte maksoivat Motherissa yhteensä n. 75 €. 

Ihana sunnuntai-iltamme jatkui vielä parissa olutravintolassa, mutta niistä lisää omassa postauksessaan!


1 Comment
  • n
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Näköjään pitää vaan käydä hihkumassa, että pari vuotta sitten kävin minäkin Köpiksen matkalla herkullisen pitsan Motherissa vetäisemässä. No niin, kanaaliristeilynkin tein. 

Post A Comment