Olen viime vuosina huomannut, että useimmiten ne ostokset, joiden kohdalla on kassalle mennessä miettinyt, että "raskinko mä nyt oikeesti ostaa tän" ja pankkikorttia höylätessä on hieman kirpaissut, ovat olleet juuri niitä parhaita ja täydellisimmiksi osoittautuneita hankintoja. Maaliskuussa äidin kanssa tehdyllä Tallinnan reissulla tuollaisia ostoksia tuli tehtyä parikin kappaletta. Toinen oli jo aiemmin esittelemäni AGL:n nilkkurit, joiden 180 € hinta oli kipurajani yläpäässä ja toinen on nämä ultimaattisen täydelliset ja ihanaakin ihanammat Zizin pellavalakanat.

Sorry, ei ole kuvaa täydellisesti ja viivasuorasti pedatusta sängystä mankeloiduin lakanoin, on vaan tää todellisuus. Meillä ei silitetä. Eikä kyllä usein pedatakaan. 

Mutta nuo pussilkanat ja tyynyliinat ostin siis Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Zizistä. Bongasin tuon pellavatuotteita lähes kaikissa sateenkaaren väreissä valmistavan virolaismerkin Natan blogattua lakanaostoksistaan ja tiesin välittömästi, että Ziziin on seuraavalla Tallinnan reissulla riennettävä.

Osoitteessa Vene 12 sijaitseva Zizi on täynnä Virossa valmistettuja yksinkertaisia ja tyylikkäitä pellavatekstiilejä niin keittiöön, kylppäriin kuin makuuhuoneeseenkin. Värivalikoima on tuskaa tuottavan laaja, joten jokaiseen kotiin löytyy varmasti passelit sävyt. Mutta hiemanko meinasi olla vaikeaa valita kaikista ihanista ne omaan ostoskassiin päätyvät värit!

Olen aina rakastanut pellavalakanoita ja niitä käytettiinkin ahkerasti lapsuuden kodissani. Omaan kotiin en ollut kuitenkaan aiemmin raskinut niitä hankkia, vaan harvat lakanaostokset ovat olleet enemmänkin muutaman kympin puuvillasettejä. Ja totuushan on, että eipä ole tullut ylipäätäänkään paljoa lakanoita itse osteltua, kun edelleen on käytössä kotoa mukaan saadut ja ylppärilahjaksi tulleet Marimekot. Nyt sitten Ziziin suunnatessa päätin kerrankin ostaa päräyttää ihan itse just sellaiset lakanat joista olen aiemmin vain haaveillut.

Ja eihän nämä siis pellavavermeiksi olleet suinkaan pahan hintaisia vaan ennemminkin edullisia. Pussilakanat muistaakseni 70 €/kpl ja tyynyliinat 14-15 € kieppeillä. Mutta siihen nähden kun ei tosiaan ole kauheasti tullut lakanoihin itse tuhlailtua, niin kyllä se kassalle viemäni n. parin sadan euron setti (2 pussilakanaa + 4 tyynyliinaa) oli itselleni melkoinen satsaus. Mutta nyt lakanoissa nukuttuani koen kyllä käyttäneeni eurot erittäin hyvin ja voin sanoa, että seuraavalla Tallinnan reissulla hankin kyllä toisenkin setin. Hiiteen kaikki nuhjuiset ja paripuolet puuvillalakanat ja täydellisyyttä tilalle!

Koska en osannut päättää vain yhtä ihanaa väriä, päädyin tuollaiseen tyttö-poika -väritykseen ja paritin hempeää pinkkiä siniharmaan kanssa. Eipähän mene enää peitot ja tyynyt sekaisin. (Mun mielestä meillä on ihan samanlaiset peitot, mutta Tommi aina jotenkin huomaa, että kumpi on hänen peittonsa ja kumpi minun) 

Jos siis laadukkaat pellavatutteet kiinnostaa ja olet menossa Tallinnaan, niin suosittelen piipahtamaan Zizissä! Mikäli ei sinne päin ole asiaa, niin heillä toimii onneksi myös nettikauppa. 

 


Pillifarkut oli sellaiset ihan aluksi. Samoin pyöreäkärkiset kengät. Lenkkarit arkikäytössä myös. Kaikista noista mä ajattelin, että "en tykkää, en laittais päälleni/jalkaani". Ja täysin samat oli ajatukset näistä ysärikammotuskengistäkin, joille en edes muistanut suomenkielistä termiä ennen kuin kysyin Mintulta chatissa. "Miksi sanotaan suomeksi sellaisia "mule sandals"?" 

Ja pistokkaathan ne on! Tai oli ainakin ennenvanhaan, silloin kuin viimeksi kyseistä kenkämallia joskus vuosituhannen alussa olen käyttänyt. Mun edelliset pistokaskorkkarit oli itse asiassa teräväkärkiset ja kirkkaan punaiset. Ostopaikka Italia ja käyttövuosi 2002. No, ne on kyllä mun mielikuvissa edelleen kammottavat, enkä laittais jalkaani nyt vuonna 2016, mutta nämä kultakorkoiset yksilöt kyllä.

Kuvien Vagabondit löytyi tänään Ratsulan Toripäiviltä hintaan 30 € (norm 79,-). Niin kammottavalta kun tuo malli omaan silmään näyttikin jälleen markkinoille tyrkylle tullessaan, niin nyt kun uskaltauduin vihdoin sovittamaan, en enää voinut vastustaa. Näyttävät niiin kivoilta jalassa ja paksun koron ansiosta ovat myös todella mukavat jalassa. Vagabond onnistuu kerta toisensa jälkeen tekemään mun räpylään passeleita jalkineita. Näillä on hyvä tepsutella kesällä terassiskumpalle.

 Kuvasin kamaluusihanuudet välittömästi tämän päivän asun kanssa ja hyvin passasivat kasuaalin farkkuasun kaveriksi. 

pellavapaita-Marks & Spencer/takki-Marks & Spencer/farkut-H&M+/kengät-Vagabond/laukku-H&M/aurinkolasit-Le Specs

Tuota viime kesänä ostamaani paperioljesta punottua pikkulaukkua on muuten näköjään taas saatavilla H&M:sta. Kiva kesäveska ja sopi ihan täydellisesti noiden kenkien kaveriksi.

Mitkäs on yleisön tunnelmat tästä kenkätrendistä? Iskeekö pistokkaat vai tuoko ne liikaa ysärimuistoja mieleen?

Mitähän seuraavaksi? Napapaita tekstillä 90% angel? (oli muuten ihan lempipaita joskus vuonna 1995)


Vappu meni omalla kohdallani varsin rauhallisesti. Vappuaattona päivä meni muotinäytöksessä ja illalla päädyin kaverin kutsumana vähän yllättäen teatteriin katsomaan viimeistä näytöstä Housut Pois -musikaalista. Peiton alla olin jo ennen yhtätoista ja jätin skumppajuhlinnat väliin. 

Vappupäivään sitten mahtuikin astetta tärkeämmät juhlat, kun kummityttömme täytti kolme vuotta. Tommi oli luvannut hoitaa kemuihin munkit, joten osa päivästä vierähtikin öljykattilan äärellä. Palleroiden kohotessa ehdittiin kuitenkin käydä Ravintola Kirjakaupassa vappubrunssilla. Olin muuten iloinen, että kerrankin oli vappubrunssi, jossa riitti paljon erilaista syötävää myös kala-allergikolle. Jei!

Ylioppilaslakkia en ole käyttänyt kertaakaan sitten vuoden 2000 lakkiaisten, mutta nyt muutaman vapun olen kulkenut tämä Cailapilta saamani Kirsi Nisosen suunnittelema yo-laketti päässä. Siinä on just sopivan verran vappuperinnettä minun päähäni ja näyttää kohtuullisesti sitä seilorilippistä paremmalta.

mekko-S.T.I./rotsi-Saki/laukku-Tiger of Sweden/kengät-RAS/aurinkolasit-Le Specs

Mies oli liikkeellä viininpunaisessa paidassa, joten ensin kaapista kiskomani kirkkaanvihreä mekko tuntui itselleni hölmöltä ja päädyin sitten mätsäämään itseni ukon riepuihin. Pikkasen tahtoo olla lyhyenläntä tuo trikookolttu, mutta kyllä se noin sukkisten ja matalien kenkien kanssa menee, kun on muuten hyvin peittävä pitkine hihoineen. 

Munkinmakuisen viikonlopun jälkeen olikin sitten hyvä aika tavata tänään ekaa kertaa mun PT, jonka opastuksella olisi tarkoitus treenailla seuraavat puoli vuotta. Tänään oli vuorossa pieni kuntotesti (joka ei mennyt lainkaan niin huonosti kuin odotin) ja hieman aerobista spurttailua ja seuraavalla kerralla käydään itse saliohjelman kimppuun. Tavoitteena on, että kesän aikana sais PT:n avulla tehtyä treenaamisesta taas kunnon rutiinin, josta olis sitten helpompi pitää kiinni, kun syksyllä taas palaa tähän muuten epäsäännölliseen arkeen. 

Nyt mä poden täällä jotain ihmeellistä päänsärkyä ja muutenkin kolottaa vähän kohdasta jos toisestakin. Musta tuntuu, että vaikka en varsinaisesti itseäni lauantain kaatumisessa loukannutkaan, niin se tärskähdys kuitenkin sai kropan vähän jumiin monesta kohtaa ja saatta hyvinkin liittyä siihen tää kyljen, niskan ja pään jumitus. Niin siinä käy, kun tämmönen vanhus kaatuu.