Koska mitään tuoretta kerrottavaa ei ole, niin naputtelenpa tähän yhden tarinan jo muutaman vuoden takaa. Tämä hieman nolohko sattumus eräältä syksyltä nimittäin muistui mieleeni nähdessäni tuon kuvassa näkyvän Veikkauksen mainoksen. 

Olin juuri palannut kuvauskeikalta ja aloin käsittelemään kuvia, kun kännykkäni piippasi tekstiviestin merkiksi. Kaivoin luurin laukusta ja ihmettelin, että miksi ihmeessä saan viestin kaverini tyttöystävältä, jonka olin tavannut vain kerran. Viesti kuului seuraavasti: "Moi! Mä sain just viestillä kuvan sun perseestä. Ja vielä kaksi kertaa! Lienee vahinko?:D"

Mitä helvettiä!? Kylmähiki kihosi otsalle ja naputtelin tieni lähetettyihin viesteihin. Ja kyllä, siellä se komeili kahteen kertaan kuva mun paljaista pakaroista ja puhelin kertoi kuvaviestien menneen tuolle puolitutulle. Siis niinku jumalauta! Sen puhelimen muistissa oli tuolla hetkellä joku 4000 valokuvaa eikä se salaman valaisema hanuri ollut todellakaan galleriassa mitenkään ekojen kuvien joukossa.

Mikä on oikeasti se todennäköisyys, että jos sulla on 4000 kuvan seassa yks kuva sun perseestä, niin kassissa pyöriskelevän puhelimen nappulat naputtavat juuri siihen kohdalle ja sen jälkeen pohjaan painuu vielä nappula kohdassa "lähetä" ja vielä onnistuu osumaan yhteystietoonkin? Veikkaan todennäköisyyden olevan yleisesti universumissa joku 0,000000000000001% luokkaa, mutta kun minä oon kyseessä, niin todennäköisyys tollaselle tapahtumalle onkin sit aika paljon suurempi. 

No, ei sit muuta kuin selittelyä ja pahoittelua menemään. Kerroin puhelimen olleen kassissa näppäimet lukitsemattomana, joten kuvan lähetys oli kaamea sattumus ja hänen nimensä puhelinmuistiossa ensimmäisenä. Kerroin kuitenkin olevai myöskin kovin iloinen, että perse lähti hänelle eikä esimerkiksi jollekin asiakkaalleni, tiesin nimittäin kyseisen mimmin ihan huumorintajuiseksi ja rennoksi yksilöksi, joten saatiin tapauksesta ihan hyvät naurut. Mut toki sekaan mahtui järkystystäkin, niin mulla kuin kuvan vastaanottajallakin. Mutta en edes halua kuvitella sitä häpeän määrää, jos persaus olisi tosiaan lipsahtanutkin vaikkapa mun opettajalle, asiakkaalle tai vaikkapa pomolle!

Mut sitten päästäänkin siihen, että miksi ihmeessä mulla oli puhelimessa kuva paljaasta persauksestani ja minkä takia tapaus tuli mieleeni tuosta Veikkauksen mainoksesta.

No kattokaas, kun me oltiin siinä menneenä kesänä olleet mökillä saunomassa. Ja kun istahdin sinne lähes sata-asteisen saunan lauteelle, niin enpäs huomannutkaan siinä olevaa metallista saunakauhaa ja onnistuin tälläämään pakarani suoraan siihen polttavan kuumaan kapineeseen. Ai saatana sitä huutoa. Lähti kuulkaa akka aika livakasti järveen viilentelemään pyrstöään.

Ja kun vihdoin sieltä vedestä nousin, niin halusin kovasti nähdä, että minkä näköinen ja kokoinen jälki sinne takamukseen oikein tuli, kun niin hitosti sattui. Vaikka melkoisesta yliliikkuvuudesta kärsinkin, niin persettäni en kyllä itse näe, eikä edes peilista ollut apua. Niinpä mä siis sain neronleimauksen, että ottaisin pepustani kuvan! Ja melkoinen vesikellohan sinne kuulkaa nousi, kyllä sen erotti sieltä selluliitin seasta, kun oikein aistikkaasti vielä suoralla salamalla sen paperinvalkoisen perän valaisi. 

Jonkin aikaa oli istuminen kivuliasta ja hanurissa näkyi polttomerkki vielä pitkään. Pikkuhiljaa asia kuitenkin unohtui ja niin unohtui se puhelimen kätköissä uinuva kuvakin siitä seitsemän leivän uunista. Aina siihen saakka kunnes puhelin kuukausia myöhemmin päätti järjestää sen pienen yllätyksen.

Että kuulkaa mua rakkaat lukijani, kun mä sanon, että jos otat kuvia perseestäsi, niin älä säilytä niitä puhelimessasi! 

(Ei kun hei… Sori, ajathan on toki tuosta sattumuksesta muuttuneet, näin vuonna 2016 näyttää siltä, että ne paljaiden pakaroiden kuvat nimenomaan kuuluu laittaa johonkin julkisesti esille… )

Kyseistä berberin kuvaa ei onneksi kuitenkaan tässä postauksessa nähdä, dokumentti polttomerkistä deletoitui välittömästi vahinkoviestien jälkeen. Mutta nyt tuli kyllä mieleen, että pitäisköhän napata uusi ruutu, että näkis vieläkö se arpi näkyy. Kenellekähän sen kuvan oikein lähettäis? 😀


Huomenna alkaa Porispere ja mä olen saanut kolmen päivän lipun jo joululahjaksi, joten festareita on siis odotettu innolla. Just nyt mulla on kuitenkin sellainen olo, että mä en mitenkään ehtis mitään festaroimaan. Olis nääs pikkusen muutakin tekemistä näille harvoille vapaapäiville. 

Pidin tänään ylityövapaata ja päivä sujui kuvien mukaisissa merkeissä. Tai aloitettiin kyllä ensin pakkaamalla hieman astioita, mutta sitten siirryimme luottopakkini Annin kanssa uudelle asunnolle tapetitia nyppimään. Kannustimena meillä oli pullo frizzantea ja mahtava soittolista, joka sisälsi mm. sellaisia huippuartisteja kuin Bonnie Tyler, Neon 2 ja Ressu Redford. 

Huomenna hommat jatkuu tavaroiden lajittelulla täällä taakse jäävällä asunnolla, sillä lauantaiksi pitäisi saada kirppiskamat jotenkin järjestykseen. Ehkä mä sitten illalla maltan pyörähtää Kirjurissa katsomassa edes Maj Karman. 

Oletteko jo kaikki porilaiset lukijat muuten huomanneet Veeran ja Tommin Muuttokirppis-eventin FB:ssa? Lauantaina tosiaan kirppistellään täällä meillä, tarkemmat tiedot löytyy tuolta tapahtuma-sivulta.

Huomisen jos siis käyttäis tämän tavarahelvetin läpikäymiseen ja kirppiksen valmisteluun ja lauantaina keskittyis kirpputorin pitämisen jälkeen vähän festarointiin (Kaija Koo ja Ismo Alanko), niin sunnuntaina voiskin sitten mennä hoitaa tapetinpoistohommat loppuun ja palkita sen jälkeen itsensä menemällä kattoo Antti Tuiskun. 😀 Kaiken tuon lisäksi pitäis vielä tehdä vähän töitäkin palaverien ja koevedosten muodossa. Siinähän se onkin sitten ihan tehokas suunnitelma viikonlopun viettoon.

Just tällä hetkellä mä mietin, että miksi hemmetissä me ajateltiin muuton olevan jotenkin fiksu idea. Mut jospa se muistuu mieleen sitten muutaman viikon päästä, kun on vihdoin päästy tästä vanhasta kämpästä eroon ja kaikki on paikoillaan uudessa osoitteessa. Sitten voi istua rauhassa parvekkeella ilta-auringossa ja olla taas sitä mieltä, että tää muutto oli oikeesti hyvä juttu.

 

Muuton plussat

+ Sauna

+ Parveke

+ Hyvä tilaisuus karsia kamaa

+  Kiva päästä sisustamaan uutta kotia

+ Ei enää feissarien väistelyä välittömästi kotiovesta poistuessa

+ Keittiö ja olohuone on uudessa kodissa samassa tilassa. Voin siis helpommin pitää seuraa murulle, kun hän kokkaa! 😀

 

Muuton miinukset

– No se itse muuttotouhu kaikkinensa

– Muutamien huonekalujen pakkovaihto erilaisten tilojen vuoksi

– Rahan meno. Mm. päällekkäiset vuokrakulut tältä kuulta.

– Uudessa asunnossa ei vaatehuonetta

 

Plussan puolella siis vahvasti! Kyllä tää tästä. We can do it! 

 


 

..kassista löytyy kuivat treenivaatteet, just sinä päivänä, kun sade kastelee sut läpimäräksi työmatkalla

Vaikka en nyt muutenkaan ihan hirveen tyylilyylinä kuljeskele tuolla mun lehtikuvausduunissani, niin tää treenitrikoot + kirkuvan oranssi salipaita tuntui kuitenkin jo melkoisen väärältä. Nää vaatteet on niihin tilanteisiin kun urheillaan tai ollaan matkalla liikuntapaikalla, mut eihän tällaisissa nyt töissä pyöritä. Paitsi siis tänään. Ja ai että kokonaisuus muuttui oikeasti melko hillittömäksi, kun vilun tullen kiskaisin tuon repussa kuivana säilyneen vaaleanpunaisen trikoojakun. 

Eihän siinä mitään, jos ois vaan siellä toimituksessa pyörinyt, mutta kun piti lähteä ihmisten pariin kuvaamaan. Mä tunsin itseni jotenkin niin väärin ja nolosti pukeutuneeksi, että oli ihan pakko kuvattavan luokse mennessä selittää miksi olen työkeikalla tuollaisissa vaatteissa. Eihän se ihminen varmaan mitään sen kummempaa edes ajatellut, mutta kun itsellä oli pöljä olo. Kyllä mä tiedän, että tällä hetkellä moni pitää urheilutrikoita ihan normaalina arkivaatteena, mutta kun mulle ne ei sitä oo. (Mitkäs fiilikset teillä on asiasta?)

On se hyvä, että…

…päälläsi on alustoppi myös sinä päivänä, kun päätät kuvauskeikalla riisua sen kirkuvan oranssin paitasi

No pöljät olot sitten jatkui siitä sujuvasti, kun en erästä kuvaa ottaessani saanut mitenkään järkevästi ja kuvan sommitteluun sopivasti kulmaa vaihtamalla eliminoitua omaa kirkkaan oranssina hehkuvaa heijastustani eräästä lasipinnasta. Totesin siinä sitten, että helpointa on heittää paita hetkeksi veks, sillä heijastuksessa ei haitannut muu kuin väri. Ihan perushommia, että kuvaaja alkaa vähentää vaatetta kesken kuvauksen. 😀

Mitä siis opinkaan tänään?

1. Varavaatekerta (jotain muuta kuin treenitrikoot) duunikaapissa vois olla ihan paikallaan

2. Neonvärit ei välttämättä oo valokuvaajan paras valinta pukeutumisessa

 

PS. Älkää ihmetelkö, kun blogi päivittyy edelleen laiskasti. Tässä on nyt vähän kaikenmoista puuhaa… Päällä on mm. pakkaustressi, remppastressi, muuttokirppisstressi ja siivoustressi. Onneks toi Puuha-Pete jaksaa rauhoitella mua, että kyllä me jossain välissä saadaan tää kaikki tehtyä. Toivotaan niin. Nyt jatkuu pakkaaminen ja muutamat huonekalut pitäis mittailla, että otetaanko mukaan muuttaessa vai meneekö myyntiin.