Minä aloitin huippumallin urani jo vuonna -82 lehtikuvauksilla ja kasarin puolivälissä taisin pyörähtää jonkun kerran myös lavalla. Hirveästi muistikuvia noista ajoista ei ole. Lieneekö mennyt liian lujaa. Sittemmin uuvuin muotimaailman raadollisuuteen ja pistin urani jäihin lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Viime vuosina olen kuitenkin löytänyt itseni jälleen ravaamasta runwayta päästä päähän. Mihin sitä kissa karvoistaan pääsisi ja huippumalli hingustaan parrasvaloihin. And it feels so good to be back!
Torstaina oli vuorossa porilaisen Muotitavaratalo Ratsulan syysmuotinäytös. Tai tarkemmin ottaen viisi näytöstä päivän aikana. Siinä sai ihan jokusen kerran kiskoa kampetta päälle ja pois. Onneksi oli apuna loistavat pukijat, niin kylläpä sujui paidasta toiseen sujahtaminen vaivattomasti.
Alla hieman kuvia catwalkilta. Omia kuvia tietenkin, mutta mukana myös mun muutamia suosikkiasuja muiden mallien päältä. Minun yllä nähtävien vaatteiden tiedot löytyvät kuvien alta ja jos muiden mallien yllä näkyvien vaatteiden merkit kiinnostavat, niin löydät tiedot Ratsulan FB-sivuilta muotinäytös kuvakansiosta.
tunika- Masai / farkut – MAC Flexx Pure / laukku – Michael Kors / nilkkurit -Tommy Hillfiger
Mustien vuosien jälkeen mua on alkanut hirmuisesti viehättää vaaleanharmaa ja jopa tuollainen lähes päästä varpaisiin kokoharmaa on jotenkin kiehtovaa. Oikealla oleva Marimekon mekko kiinnitti huomioni kivoilla sinisen sävyillään vaikkei kukkaprintti itseeni iskekään.
neuletakki – Samoon / toppi – Betty Barclay / housut – MAC Flexx Pure
Miesten päältä mulle osui silmään erityisesti tosi monet upeat takit.
Marimekolta löytyy syksyyn hurmaavia vihreän sävyjä. Minuun iski etenkin tuo neulemekko.
tunika- Masai / farkut – MAC Flexx Pure / laukku – Michael Kors / nilkkurit -Tommy Hillfiger
Itselläni oli useammankin yläosan kanssa jalassa nuo mustat MACin Flexx Pure -farkut ja täytyy sanoa, että herranjestas miten mukavat! Aivan suunnattoman joustavat stretchfarkut olivat miellyttävät myös sen vuoksi, että housujen vyötärö oli oikeasti korkea ja nielaisi siis sopivasti vatsamakkarat sisäänsä. En ollut koskaan ennen sovitellut mitään MAC-merkkisiä housuja vaikka olenkin niistä paljon hyvää kuullut. Mutta nyt osaan suunnistaa heidänkin hyllylleen, kun seuraavan kerran olen housuostoksilla. I
tse asiassa nämä mustat Flexx Puret jäivät kyllä pikkuisen kaivelemaan mieltäni, mutta pitänee käydä vielä uudelleen sovittamassa, sillä ainakin toisesta mallista mulle meni jalkaan vielä yhtä pienempi koko kuin nuo lavalla päälläni olleet. Lavalla mulla siis koko 44, mutta toisesta saman merkin farkusta meni päälle myös koko 42. Eli kuten mä sanoin, aivan sairaan joustavat! 😀
Minulla on ystäviä, jotka pyytävät minua vaateostoksille kanssaan sanoen, että "sinä aina osaat ehdotella sellaisia vaatteita, joihin en itse vilkaisisikaan ja sitten ne aina osoittautuukin tosi hyviksi". Koin itse samanlaisia fiiliksiä viime torstaina osallistuessani Marks & Spencerin Porvoon myymälässä Oman tyylin löytöretki -tapahtumaan.
Kuten jo kevään tapahtumissakin, niin myös tällä kertaa sain stailausnäytöksiin päälleni yhdessä M&S:n pukeutumisasiantuntijoiden kanssa valitut vaatteet. Minulla on noissa tilanteissa aina sellainen asenne, että haluan kokeilla jotakin itselleni uudenlaista enkä siksi torppaa suoralta kädeltä hulluimpiakaan ehdotuksia. (Ja senhän tietää miten siinä käy, keväällä luovuin mm. kielteisistä periaatteistani valkoisia farkkuja kohtaan.)
Tällä kertaa tyylini rajoja koeteltiin pinkillä kimalluksella, pliseerauksilla ja itselle hyvin harvinaisella helman pituudella.
Ensin hihitytti ihan hirveästi, mutta sitten kun kaveriksi puettiin jotain tuttua ja turvallista, niin minähän kuulkaa aloin ihan lämpenemään.
Pinkit, hameeseen mätsäävät huulet, bikerrotsi ja yksinkertainen kashmirneule ovat niin minua itseäni, että vieraampikin vaate sulautuu mukavasti joukkoon. Loaferit kun vielä vaihtaisi vaikkapa kiiltonahkamaihaireihin, niin tuntisin oloni asussa jo ihan täysin omakseni.
Tässä sama rotsi Mariannella pitsimekon kanssa. Toimii!
Stailausnäytöksissä puhuimme Mariannen kanssa mm. siitä, että hyvä tapa kokeilla omaksua tyyliinsä uusia juttuja, on yhdistellä niitä ensin joidenkin omien lempivaatteiden kanssa, jotka tuntuvat todella omilta ja turvallisilta. Jos kiskaisee kerralla päästä varpaisiin ihan uutta ja vieraantuntuista vaatetta, voi tuntea olonsa liian epävarmaksi. Mutta, kun vaikkapa yläosa on ominta itseä, on helpompi totutella ihan uudenmittaiseen hameeseen tai itselle outoihin housunpuntteihin.
Minulle sitä tuttuuden tunnetta asuun tuotiin simppelillä mustalla kashmirneuleella, se kun on yksi oman talvipukeutumiseni kulmakivistä. Lämmin ja unelmanpehmeä kashmirneule on varmasti yksi syksyn ja talven monikäyttöisimmistä vaatteista. Itse yhdistän niitä niin farkkujen kuin vaikkapa paljettihameenkin kanssa.
Ja kun pakkanen alkaa kunnolla paukkua, voi ohuita kashmirkerroksia pukea helposti useamman päällekkäin ilman, että olo on topattu. Ja ehdottomasti paras juttu näissä M&S:n kashmirvaatteissa on se, että ne ovat konepestäviä. Halleluja! Nyrkkipyykkiä vihaava neuleaddikti kiittää.
Kaltaistani kashmirtyttöä ilahduttikin kovasti Marks & Spencerin laaja neulevalikoima. O- ja V-aukkoisten puseroiden ja poolojen lisäksi myynnissä on useita erilaisia neuletakkeja, niin pitkiä kuin lyhyitäkin. Myös väriskaala on kattava. Itseäni jäi hieman kutkuttelemaan pitkä vaaleanharmaa neuletakki, täytyy ehkä ensi viikon Helsingin reissulla käydä sovittelemassa sitä vielä uudelleen.
Eihän oikeasti lainkaan hullumpi kokonaisuus loppujen lopuksi? Itse ainakin tykästyin tuohon hameeseenkin mitä enemmän sitä päivän mittaa peilistä aina katselin. Sain nuo vaatteet päivän päätteksi itselleni ja taidankin seuraavaksi kokeilla hameen yhdistämistä mustaan pitsipuseroon. Ainakin tuossa mallinuken päällä pitsihihainen neule näytti kivalta.
Siinä missä pukeutumisneuvojilta saa hyviä vinkkejä oman tyylin rajojen venyttämiseen, on ammattilaisesta apua myös vaatteideen koon valinnassa. Minullakin oli sekä neuleesta että hameesta ensin päällä isommat koot, mutta kanssani vaatteita valinnut Taiju pisti minut kokeilemaan pienempiä kokoja.
Ja oikeassahan hän oli, neule oli hameen kanssa parempi hieman niukkana ja omalle vartalolleni hameenkin pliseeraukset menivät lantiolta kauniimmin, kun valittiinkin yhtä kokoa alkuperäistä pienempi hame. Hyvä muistutus siitä, että ei kannata tuijotella niitä kokolappuja liian tiukasti. Kuvissa minulla siis neuleesta koko UK18 ja hameesta UK16.
Tapahtumassa oli mukana myös bloggaajakollega Tiia, Minäkö keski-ikäinen -blogista. Tiia pyörähteli lavalla esittelemässä syksyn takkivalikoimaa. Vaikka M&S:n valikoimista löytyi takkiosastolta kyllä väriäkin (bongasin ainakin oranssia, vihreää ja sinistä), niin tykästyttiin molemmat näköjään takeissa vaaleanharmaisiin sävyihin.
Erilaisia harmaita takkeja ja myös liivejä näkyisikin myymälässä paljon. Todella raikas vaihtoehto niille ainaisille mustille syystakeille ja harmaaseen on kuitenkin yhtä helppo yhdistellä värikkäitä asusteita kuten vaikka hattuja ja hanskoja.
Huikean päivän päätteeksi Marks & Spencerin tuotteet tarjosivat minulle vielä yhden yllätyksen. Vaikka olenkin heidän liikkeissään paljon shoppaillut, niin alusvaateosaston olen ohittanut vähän ylimalkaisesti sillä oletuksella, että ei niiden koot riitä mulle kuitenkaan.
Porvoossa kuitenkin päädyin juttelemaan aiheesta myyjän kanssa ja hän kannusti minut epäilyksistäni huolimatta sovituskoppiin. Ja kuinka ollakaan, löysin useammatkin itselle sopivan kokoiset rintaliivit. Yhdet olivat niin täydelliset ja kauniit, että päädyin ostamaankin, vaikka en varsinaisesti liivien tarpeessa ollutkaan. Kuva valitsemistani liiveistä löytyy Instasta!
Rintaliiveissä löytyy osassa malleista kokoja jopa H-kuppiin saakka ja ympärysmittojakin bongasin 100 cm saakka. Ja mikä parasta, liivien hinnat liikkuivat myös isompien kokojen kohdalla 25-50 euron haarukassa. Omat 44,95 € maksaneet rintsikat tuntuivatkin lähes ilmaisilta, kun on tottunut maksamaan omista tissivehkeistään aina lähemmäs satasen.
Suosittelen siis ehdottomasti tutustumaan tarkemmin myös M&S:n alusvaateosastoon, kun myymälään seuraavan kerran menet. Kokopolitiikka voi yllättää iloisesti myös monet meistä, jotka olemme tottuneet kiertämään kaukaa ketjuliikkeiden rintaliivirekit.
Eilen oli päällä jotain ihan fyysisesti mukavaa, mutta sellaista, että olo ei ollut kyllä lainkaan oma. Tämä mukavuus-epämukavuus -vaate oli ruutupaita!
Mä en oikeasti muista olenko ikinä koskaan milloinkaan käyttänyt ruutupaitaa. Mulla ei mielestäni ole ollut sellaista edes silloin ysärillä, kun radiossa pauhasi Nirvana. Korjatkaa läheiset, jos olen väärässä ja muistatte mun pukeutuneen joskus johonkin ruutuflanelliin. Omissa mielikuvissani tuo monelle muulle ihan peruskauraa oleva vaate ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut garderobiini.
Maanantaina stylistimme Jemina kuitenkin puki mut #Evekin kuvauksissa yhteen jaksoon tohon Junarosen paitaan ja saman merkin revittyihin farkkuihin ja totesin sen ihan harvinaisen kivan väriseksi ruutupaidaksi. Kyselin siinä sitten Junarosen edustajalta, että tarvitsevatko niitä pitämiäni farkkuja vielä takaisin vai voisinko ne pitää ja sieltä vastattiin, että voin pitää paidankin jos haluan, se kun kuulema "sopisi hyvin sun uuten hiusväriin". Ajattelin sitten haastaa itseni kokeilemaan, että miltä tollanen vieras vaate tuntuisi studion ulkopuolella ja kiskoin sen päälleni heti eilen.
Ja se tuntu just siltä vieraalta. Tykkään väreistä ja puuvillainen paitapusero on ihan hirmuisen pehmeä ja mukava, mutta olo oli vaan peiliin katsoessa ihan väärä. Maanantain kuvauksissa mulla oli paidan kanssa tosi makea hattu ja tosi makea meikki ja ne tasapainottivat sitä maskuliinista fiilistä joka mulle tosta paidasta tulee, mutta eilen mulla oli vaan ihan jätkä olo.
ruutupaita ja farkut -Junarose (saatu)/t-paita-H&M/kengät-Ten Points/laukku-Liebeskind Berlin
Mutta kuten olen viime aikoina jo useampaankin kertaan sanonut, niin musta on vaan kiva testailla kaikkia ei niin itseni näköisiä vaatteitakin. Väkiselläkin sieltä sitten taas löytyy uusia juttuja, jotka alkaa tuntumaan ihan omalta. Eikä nämäkään ruudut suinkaan jää käyttämättä vaan sanoisin, että tosta tulee varsin pidetty työpaita. Mun huolettomaan lehtikuvaajahabitukseeni tuollainen rento jätkä-paita sopii enemmän kuin hyvin.
Nyt seuraavaksi Ratsulaan sovittelemaan vaatteita, olen nimittäin mallina heidän huomisessa muotinäytöksessään. Tulkaa porilaiset katsomaan, ei tiedä jos vaikka taas kaatuisin naamalleni! 😀
