Posted at 23:39h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Voi nyt sössönsöö, kun meinaan täällä ihan herkistellä. Olen nimittäin saanut parin viime päivän aikana eri kanavissa tosi monta viestiä, joiden kirjoittavat kertovat mun blogin olleen heille rohkaiseva. Sitä kun aina toisinaan miettii, että "niin kuin näistä mun rättikuvista ja lätinöistä olis kenellekään mitään iloa", niin sitten joku tulee ja kertoo, että uskaltautui ostamaan elämänsä ekat bikinit mun kirjoitusten kannustamana. Tai että mun blogin lukeminen on saanut uskomaan, ettei pluskokoisen (tai kenenkään muunkaan) tarvitse pukeutua säkkeihin ja piilotella vartalonsa osia.
Että jos mä mietin onko tässä 10 vuoden mittaisessa blogiprojektissa ollut mitään järkeä ja iloa kenellekään, niin lainaanpa omaa FB-statustani: "Yksikin ihminen, joka kertoo mun blogin auttaneen häntä hyväksymään itsensä ja rohkaissut pukeutumaan oman mielen mukaan piittaamatta muiden mielipiteistä, tekee puuhasta tärkeetä ja arvokasta."
Ja kun nyt tuohon 10 vuoteen viittasin, niin se kuulkaa tulee täyteen ihan näinä päivinä. En tarkkaa päivämäärää ekalle postaukselle muista, mutta jossain tässä maaliskuun 20. päivän tienoilla se oli vuonna 2007. Siitä saakka on tyyliä metsästetty yhtäjaksoisesti ilman kummempia taukoja. Että pienet sille! Ihan mahtavaa, että ruudun sillä puolen on monia, jotka on pysynyt matkassa jo vuosia.
Mietin alkuvuodesta kovasti, että pitäiskö näitä blogin pyöreitä vuosia oikein kunnolla juhlistaa. Järkätä huikeet kemut. Mut sit mulle tuli kuitenkin sellainen olo, et pitäis olla jotenkin "isompi blogistara" ja menestyneempi, että sitä kannattais juhlistaa. Mikä on toki ihan hölmö ajatus. Ihan yhtäläillahan se blogin 10 vuotta on totta olipa lukijoita kymmenen vai sata tuhatta.
Päädyin nyt kuitenkin siihen, että mä en vaan taida olla luonteeltani sellainen ihminen, että osaisin tästä hirmuista juhlahumua repiä. Mutta kyllä tässä varmaan yksi jääkaapissa lojuva shampanja täytyy asian kunniaksi avata. Sillä olen mä oikeesti tosi iloinen ja ylpeä tästä blogitaipaleesta.
Mun on tosi vaikea kuvitella millaista mun elämä olis, jos en olisi koskaan tätä blogia perustanut. Ihan hirmuisen moni juttu olisi jäänyt kokematta ja tosi monta työtä saamatta. Vaikka blogi ei olekaan koskaan ollut mulle kokopäivätyö, niin mulla ollut kuitenkin paljon erilaisia projekteja, joiden toteutumiseen bloggaaminen on vaikuttanut.
En mä olisi taas tänä viikonloppuna Olympuksen hommissa, jos en olisi kuusi vuotta sitten saanut bloggaajan ominaisuudessa kutsua heidän tapahtumaansa ja sitä kautta tutustunut yrityksen ihmisiin. Ilman tätä blogia mä en olis päässyt mukaan talk showhun, en olis tehnyt radio-ohjelmaa enkä varmaan päätynyt myöskään plussamallina muotinäytöksiin. Ilman tätä blogia mä en myöskään olisi sunnuntaina suuntamassa puhujakeikalle kertomaan bloggaamisesta.
Jos blogia ei olisi koskaan ollutkaan, mä en myöskään olisi tänään käynyt illallisella yhden parhaan ystäväni ja hänen poikansa kanssa, sillä ilman blogia en olisi koskaan edes tutustunut koko ihmiseen. Ilman tätä blogia olisi myös monet maailman parhaat kemut jääneet juhlimatta ja monen monta lasillista skumppaa juomatta. Ja se jos mikä olis kyllä harmi! 😀
housut – Foggy / t-paita – Esprit / trikootakki – Cream / kengät – Ten Points / korvikset – Aarikka (saatu)
Ilman tätä blogia, mä en varmaankaan enää osais oikein ollakaan. Joten vaikka on kokonainen vuosikymmen täynnä, niin homma jatkuu edelleen!
