"Osaatko nuolla pi***a?". Voitteko naiset kuvitella, että lähettäisitte tuollaisen viestin jollekin tuntemattomalle ihmiselle? Tuosta vaan niin kuin keskustelunavauksena. Juu, en minäkään. Mutta eräs vastakkaisen sukupuolen edustaja puolestaan lähestyi minua tänään somessa viestillä, joka kuului, että "osaatko ottaa suihin?". 

Mua ärsyttää ja vaivaa nyt melkoisesti, kun toisaalta tietenkin haluan ohittaa tuollaisen ihan vaan klikkaamalla ääliön viestin roskakoriin, mutta kun sitten toisaalta tekisi mieli annattaa sille tyypille ihan täyslaidallinen siitä kuinka väärin tuollainen käytös on. Miksi mä edes puhun siitä sanalla "käytös", kun siis tarkoitan, että seksuaalinen ahdistelu on väärin ja yököttävää ja ahdistavaa.

Ja nyt mä alan miettimään, että olenko minä nyt liian herkkä ja vedän herneet pienistä, että "sehän oli vaan yksi viesti, kukaan ei sentään kourinut mua tissistä". Mutta, kun siinähän päästäänkin juuri asian ytimeen, että kaikenlainen seksuaalinen ahdistelu, myös sanallinen, kuten vaikkapa tuollainen viesti, on kuvottavaa vallankäyttöä. Sanotaan toiselle jotain, jolla osoitetaan hänen olevan sanojan silmissä vain pala lihaa ja mikä tahansa vastaus saa ahdistelijan vierittämään vastuun sekä omasta käytöksestään että sen aiheuttamista tunteista uhrin niskaan. 

"No mitäs pukeudut noin? Selvästi kerjäät kommentteja." "Ei tarvii noin vähästä pillastua, pihtarihuora." (Pihtarihuora onkin muuten aivan upea paradoksi, mutta ihan olen kuullut itseänikin tuolla sanalla haukuttavan) Että ihan on vaan oma vikani, että joku kyselee minulta suihinottotaidoistani ja ihan on vaan itsestäni kiinni, että asia tuntuu minusta epämiellyttävältä ja inhottavalta. Niin ne ahdistelijat haluaa saada kohteensa tuntemaan ja oikeuttaa siten toimintansa. 

Huomaan tällaisten tilanteiden herättävän mussa enemmän ajatuksia ja ahdistusta mitä vanhemmaksi tulen. Nuorempana häiritsevää kommentointia kohtasi niin paljon, että siihen jotenkin jo turtui ja alistui ehkä jossain määrin jo ajattelemaan, ettei siltä voi välttyä. Nyt aikuisempana huomaan ottavani asian vakavammin. Sitä mukaa kuin oma seksuaalinen itsetunto on noussut, on sen loukkaamisesta tullut omissa silmissä entistä vakavampaa. 

Ja siitä syystä, että se on ahdistavaa, ällöttävää ja vakavaa, aion nyt lähettää sille idiootille viestin, jossa kerron hänen viestinsä olleen loukkaava ja epätoivottu ja sen jälkeen estän hänet, sillä pidempää keskustelua en todellakaan halua. Tyyppi varmasti itsekin tietää käytöksensä olevan ei-toivottua, mutta vaikenemisen ja vastaanottamisen sijaan haluan aktiivisesti tuoda esille, etten hyväksy tuollaista paskaa. 

Näin naistenpäivänä haluan siis vain muistuttaa kaikille, että seksuaalista häirintää ei pidä hyväksyä eikä sietää. Ei millään tasolla. Ei edes jonkun random kusipään lähettäminä viesteinä. Sanotaan vastaan ja puututaan tilanteisiin, jos/kun sellaisia vastaan osuu.

Vedetään itse omat rajamme!

 


Minä hurahdin vihdoin viime kesänä haalareihin löydettyäni vihdoin sellaisia malleja, jotka sopivat omalle vartalolleni. Yksi löydöistä oli tuo Asos Curven tiilenpunainen jumpsuit, jonka kietaisumallinen yläosa huijaa hieman kurvia keskivartaloon. 

Haalarista kiinnostui tuolloin moni, mutta omanikin bongasin jostain alen rääppiäisistä, joten sitä ei ollut enää saatavilla. Eilen kuitenkin bongasin, että sama haalari on tullut jälleen myyntiin, mutta tällä kertaa viininpunaisena versiona. Ja monen iloksi se on saatavilla myös mustana!

Haalarin materiaali on pehmoista viskoositrikoota, joten se on ihan äärettömän mukava. Kokoja on tarjolla välillä UK16-28. Itselläni on käytössä koko 20. Musta haalari löytyy TÄÄLTÄ ja viininpunainen puolestaan TÄSTÄ. 


 

Mun eka meshpaita löytyi Seppälästä vuonna -96 ja mä käytin sitä mm. rippimekkoni alla (joka oli vaaleansininen ja kukallinen 😀 ).  Tuo paita kohtasi loppunsa revettyään pesukoneessa, mutta mamma paikkasi suuren menetyksen tuomalla Milanosta tuliaisiksi Calvin Kleinin läpikuultavan ihanuuden. Tuo kyseinen teeppari oli yksi lempivaatteistani koko lukioajan ja se taitaa olla minulla edelleen nostalgia-arvonsa vuoksi tallessa.

Enpä arvannut tuon ysärimateriaalin mentyä muodista ja lempivaatteen käytyä pieneksi, että 20 vuotta myöhemmin löytäisin itseni jälleen pukeutuneena meshiin. Mutta tässä sitä nyt ollaan just sen näköisessä koltussa, jollaisia lukioikäisenä kuolasin minulle tulleesta Seventeen-lehdestä.

Yksi suurimmista haaveistani pukeutumisen saralla oli tuolloin lukioikäisenä myöskin kirkkaanpunaiset maiharit, mutta aikana ennen nettikauppoja ei tuollaiset haaveet ihan hetkessä toteutuneetkaan. Ekat punaiset nilkkurini löysin sitten vihdoin kesällä 2002 Italian reissulta ja voi sitä riemua!

Nyt kun katselen tätä ysäriä henkivää asua, niin en tiedä pitäisikö olla huolissaan vaiko riemuissaan, kun näyttää, että asiat ei ehkä sittenkään ole muuttuneet kauheasti kahdessa vuosikymmenessä. 😀 Ihan kyllä mielenkiintoista nähdä montako kertaa elämän aikana ehtii oman nuoruuden kamppeet tulla uudelleen muotiin. 

mekko – H&M / alusmekko – Seppälä / takki – Cubus / maiharit – Dr. Martens / korvikset – Aarikka (saatu)

Tässä H&M Divided-malliston mekossa yhdistyvät nyt siis näppärästi teiniaikojen suosikkimateriaali ja tämän kevään hitti, kirjailut. Yllätyin muuten iloisesti, että tästä oli saatavilla koko 46, kun minusta tuntuu, että Dividedin vaatteissa on ainakin aiemmin koot loppuneet 44:ään. Mutta nyt kun selailin enemmänkin tuota valikoimaa, niin näyttäisi siltä, että aika monia tuotteita on saatavilla kokoon 46 tai XL saakka. Hyvä juttu!

Olen yleensä hyvin hyvin varoivainen ja arka käyttämään mitään vaatteita, missä on jotain huomiota herättäviä yksityiskohtia rintojen tienoilla. Onneksi tämän mekon ruusut on sijoiteltu siten, että oikeastaan vähän hämäävät huomiota itseensä alleviivaamatta tissien olemassaoloa.  

Ei teiniaikoijen muotiin palaaminen saa mua näyttämään 17 vuotiaalta, mutta hienostihan tää look pukee tällaista 35 vuotiastakin! Mut vaikka kuinka muodin kiertokulku onkin vääjäämätön, niin kyllä mä sen uskallan luvata, että niitä 2000-luvun alun lantiofarkkuja ei mun päällä tulla näkemään. Niiden aika oli silloin 30 kiloa sitten. 😀