19.05.2017 Valkoinen kuulema lihottaa, entä sitten?

Vielä jokunen vuosi taakse päin farkut olivat ehdottomasti yksi kammottavimmista vaatteista mitä saatoin edes ikinä kuvitella. Tai no, yksi meni vielä rankingissä ohi, nimittäin valkoiset caprit. Jälkimmäiset aiheuttavat edelleen puistatuksia, mutta täysmittaiset puhtaanvalkoiset farkut ja minä löysimme yllättäen yhteisen sävelen viime keväänä.

En tasan olisi oma-aloitteisesti kyseistä vaatekappaletta ennakkoluulojeni vuoksi sovittanut, mutta kun sellaiset Marks & Spencerin tyylipäivässä päälleni valittiin, niin katselinkin peilikuvaani positiivisesti yllättynyt ilme kasvoillani. (Suosittelen muuten lämpimästi antautumaan aina välillä shoppaillessa sovittelemaan jonkun muun ehdottamia vaatteita, oli se sitten kaveri tai vaikka vaatekaupan myyjä, voit oikeasti yllättyä tosi iloisesti, kun et tuijottele rekeistä tasan saman näköisiä vaatteita kuin aina ennenkin.)

Talvivaatteelta valkoiset housut eivät mielestäni tunnu, joten farkut lepäsivät kuukausitolkulla kaapissa odotellen lämpimämpää vuodenaikaa ja nyt ne on jälleen kaivettu käyttöön. Ei ne nyt edelleenkään omimmalta vaatekappaleelta tunnu, vaan tässäkin asussa on vähän sellainen olo kuin olisi päällä jonkun muun vaatteet. Mutta, kun kiva on omia rajojaan vähän venytellä ja kokeilla vähän vieraaltakin tuntuvia juttuja. Muuten se oma pukeutuminen jämähtää yksille ja samoille urille. Mikä on tietenkin asia missä ei ole yhtään mitään väärää, kivahan se on jos on oma tyyli löytynyt ja se tuntuu hyvältä. Itsestäni vaan tuntuu, että tylsistyn, jos vedän aina vaan samoilla tutuiksi ja turvallisiksi kokemillani kamppeilla. 

farkut – Marks & Spencer / toppi – H&M / neuletakki – S.T.I / sandaalit – Crocs / rannekoru – Salmiak Studio

Perus pukeutumisneuvoissahan aina kehotetaan meitä muhkumpia mimmejä, että kannattaa valita tummat farkut, koska ne saavat jalkasi näyttämään kapeammilta ja moni pluskokoinen kertoo välttelevänsä vaaleita värejä, koska pelkää niiden "lihottavan". Mutta jos vaaleat värit tuntuisi kuitenkin omilta, niin rohkeasti kokeilemaan. Ei niitä kannata kokonsa vuoksi itseltään kieltää.

Mulla ns. valkoisen pelko on aina liittynyt lähinnä siihen, että pelkään koko ajan sotkevani vaatteeni. Olen valkoisessa vaatteessa aina ihan varma, että istun johonkin maalitahraan tai roiskutan ketsupit syliin. Ja onhan se ahdistava ajatus, että alkais vaikka menkat kesken sellaisen päivän, kun on jalassa puhtaanvalkoista. Onneksi ei itsellä nykyään sitä pelkoa ole, joten jäljelle jää lähinnä ruoalla porsastaminen. Hieman olen valkoisten vaatteiden pelosta ajan myötä päässyt, mutta kyllä näitä farkkuja saa olla pesemässä huomattavasti tiiviimmin kuin värikkäämpiä kollegoitaan. 

Joko olen muistanut hehkuttaa noita Crocsin nahkaisia kiilakorkosandaaleja? Ehkä, mutta vinkkaanpa uudelleen ihan senkin takia, että Crocsin nettikaupassa näyttäis olevan just nyt 25% alennus kaikesta. Leigh Ann -kiilakorkosandaali on tosiaan hieman leveämpi lestiltään ja matalampi koroltaan kuin aiempi Leigh II -sandaali, joka on ollut monta kesää luottokenkäni, eli vielä edeltäjäänsäkin muakavampi. 

Ai saat**a, nyt en kyllä enää suostu lähtemään kotoa ihmisten ilmoille ennen kuin mies suostuu ottamaan tukanajelukoneen käteensä ja siistimään noi kammottavat tursottavat sivumarsut! Pitäiskö pyytää jotain samantyyppistä tukkamallia kuin viime syksynä? 😀