Tämän kevään pressipäiväkierroksilla minua kiinnosti jälleen kerran Longchampin tulevan syksyn uutuudet. Kuvasin kiinnostavimmat laukut ja kengät teidänkin ihailtavaksenne. Vaikka en itse olekaan mikään merkkilaukkujen shoppailija, niin onhan näitä aina kiva katsella!

Karvaa eri muodoissa näkyi etenkin pienissä juhlalaukuissa. Pikkujoulujen trendikkäin veska näiden perusteella yhdistää kiiltonahkaa, karvapintaa ja pikkuisen blingblingiä.

Itse menetin sydämeni näille poninkarvaisille nilkkureille.

(Ja just tästä kuvasta tulikin mieleen, että en ole vielä muistanut tänä keväänä käyttää mun leopardinilkkureita! Missähän ne oikein on…)

Leopardikuosi on joidenkin mielestä ihan mummojen juttu, mutta itseäni se on viehättänyt jo vuosia juurikin kengissä ja laukuissa. Siksipä en meinannut saada silmiäni irti tästäkään veskasta. 

Näin näyttävien kenkien kanssa voisi huoletta pukeutua kokomustaan olematta lainkaan tylsä.

Taas löytyi minulle uusia värisävyjä joista viehättyä. Kylläpäs näyttääkin ihanalta näidenkin vaatteiden violetti värimaailma.

Yksivärisissä laukuissa yhdistyivät kaksi erilaista nahkaa. Tumma luumun sävy on syksyn varma hitti.

Tämä laukku toi mulle mieleen Dolly Partonin. 😀

Klassisen mallisia käsilaukkujakin on toki tarjolla. 

Miesten malliston tiilenpunainen nahkareppu on niin tilava, että sillä pärjäisi viikonloppureissun. Ulkonäkö on ihanan perinteinen, kuin päivitetty versio klassisesta tukkijätkien repusta.

 

 


Ai että oli motivoiva maanantaiaamu, kun taivas oli taas tuupannut maan ihan valkoiseksi ja keikalle lähtiessä edelleen tihuutti räntää. Voinette siis ehkä arvata, että nämä asukuvat eivät ole tältä päivältä. Siinä missä tänään kiskoin taas talvinilkkurit jalkaan ja pipon päähän, niin viime torstaina ehdin jo liihotella kepeässä kesämekossa ja sandaaleissa.

Hieman oli tuulinen päivä ja vastaan tuli ihmisiä villakangastakeissa ja saappaissa, mutta mä olin jo ihan kevätfiiliksissä. Oli vaan ihan pakko päästä pukeutumaan uuteen mekkoon jo heti eikä vasta joskus ensi kuussa.

Tämä The Lab -merkkinen kukkamekko jäi takaraivooni kummittelemaan, kun se oli päälläni Ratsulan muotinäytöksessä maaliskuussa. Hintavuutensa vuoksi (249 €) jätin mekon kuitenkin tuolloin kauppaan ja yritin unohtaa.

Viime viikolla piipahdin Toripäivillä mukanani -20% alekuponki ja tangossa roikkui edelleen oman kokoiseni mekko. Minun oli ihan pakko napata se kotisovitukseen harkitakseni hankintaa yön yli ja sovitellakseni sitä omien kenkieni kanssa. Ja kyllä mä päädyin siihen tulokseen, että mulla on kukkahurpulassa niin mahtava fiilis, että se on minulle tarkoitettu. Mulla oli onneksi lahjakorttia jäljellä Ratsulaan, joten sekin hieman avitti ostopäätöstä.

Mulla oli näytöksessä mekon kanssa tosi korkeat kiilakorot ja silloin pituus oli ihan passeli. Nyt omien Crocsin melko matalien Leigh Ann -sandaalieni kanssa helma on vähän siinä ja siinä, että pitäisikö sitä hieman lyhentää. No, sekin onneksi hoituu näppärästi Ratsulan ompelimossa, jos koen tarpeelliseksi.

Ihan lättänöiden kenkien kanssa en kyllä voi mekkoa lyhentämättä pitää, joten täytynee kaivella kesäkenkäloota varastosta ja vilkuilla vähän, että minkä kaikkien kenkien kanssa tätä todennäköisimmin tulee pidettyä ja miettiä lyhennystarve niiden kautta. Veikkaan kyllä, että juuri nuo nahkaiset Crocsin kiilakorkosandaalit tulevat olemaan yhdet kesän käytetyimmistä, niin ovat olleet edeltäjänsäkin.

korvakorut – Via Minnet (saatu) / kello – Henry London, Passin Kello ja Kulta (saatu)

Mekko sai ensimmäisellä käyttökerralla seurakseen ruusukultaisia asusteita. Eilisessäkin asupostauksessa sulkakorvikset ja samansävyisen Henry Londonin kellon.

Mä muistan muuten vieläkin mun ekan rannekellon. Se oli tietenkin vaaleanpunainen ja sain sen mennessäni kouluun. Sillä olihan koululaisella oltava kello. Käytin tuota kelloa ihan joka ikinen päivä koko ala-asteen ajan ja jatkoin ahkerana kellon käyttäjänä vielä muutaman vuoden muilla rannekelloilla. Joskus lukioiässä ranteesta alkoi löytyä useammin jotain muuta rojua kuin kello ja ajan saattoi katsoa kännykästä, ja niin kellon käyttö pikku hiljaa jäi. 

Viime vuosina rannekellot ovat kuitenkin tainneet tehdä tuloaan takaisin ihmisten ranteisiin ja itsekin olen taas löytänyt ne asustemielessä. En siis välttämättä edelleenkään juuri vilkuile aikaa ranteestani, mutta käytän kelloja mielelläni jos ne sopivat asuun. Eli itselleni funktio on enemmänkin koru kuin ajannäyttäjä. 

mekko – The Lab / nahkatakki – Saki / sandaalit – Crocs / laukku – Global Accessories / aurinkolasit – Police

Mä olen kuullut monen naisen sanovan, ettei voi käyttää maksimekkoja koska pitävät itseään liian lyhyenä. Että näyttää kuulema ihan tosi lyhyeltä tapilta, jos laittaa pitkän mekon ja kun jossain ikiaikaisissa pukeutumisneuvoissakin niin sanotaan. Minä itse taas koen, että hyvän mallinen maksimekko luo pidentävän vaikutelman olipa kantajansa sitten minkä pituinen tahansa. Ainakin mulla itselläni on ihan hurjan pitkä olo tuossa mekossa, etenkin kun se yhdistää sopivan lyhyeen yläosaan. 

Tokihan pitkät helmat näyttävät ihan erityisen upeilta pitkien ja hoikkien naisten päällä, mutta mun mielestä ei ole mitään syytä miksei niitä voisi pitää lyhyemmät ja pyöreämmätkin. Ihan turhaan usein jumitetaan sellaisissa "tämä vaate ei käy sen ja sen muotoisille/kokoisille" -ajatuksissa. Rohkeasti vaan kokeilemaan ja omaa fiilistä kuuntelemaan joidenkin homehtuneiden pukeutumisohjeiden sijaan!

Nyt juhannusruusukolttu sai ylleen nahkatakin aivan kuten näytöksessäkin, mutta kesäisemmillä keleillä ajattelin yhdistää sitä myös todella ysäristi vaaleaan farkkutakkiin.

Oma mekkoni siis ostettu Porin parhaasta vaatekaupasta, eli Ratsulasta, ja sinne jäi vielä muita kokoja jäljelle minun napatessa koon XL. Verkosta samaa mekkoa löytyy ainakin Booztilta, mutta mustasta jäljellä vain pieniä kokoja ja L. Khakinvihreää versiota jäljellä vielä kaikkia kokoja.

Toivottavasti tänä juhannuksena on vähän enemmän kuin viisi lämpöastetta, sillä haluan ehdottomasti kerrankin pukeutua jussina kukkamekkoon, kun sellainen nyt vihdoin löytyy! 


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Musta on tullut sillä tavalla "mummo", että toisin kuin nuorena, en enää nykyään uskalla pyöräillä talvisin, vaan vaihdan syksyllä ihan suosiolla kävelyyn liukkauden saavuttua. Olen siis vähän nössö. 

Kevään yksi kohokohtia onkin sitten se hetki, kun vihdoin saa pyörän taas alleen ja liikkuminen nopeutuu ja helpottuu sen ansiosta aivan huomattavasti. Työmatkankin hurauttaa vaivaisessa viidessä minuutissa. Ja ihanaa, kun enää ei tarvitse venyttää käsiään kauppakasseja kantaessa!

Olen ehtinyt ottaa tuon kuvassa vilahtavan mummopyöräni käyttöön jo muutama viikko sitten käytettyäni sen ensin keväthuollossa, mutta sporttisempi ajopelini ei ole vielä ehtinyt ulkoilemaan. Ajelen mummiksellani siis lyhyet arkiajot kuten työmatkat, kaupassa käynnit sun muut ja toinen fillari on sitten huvin vuoksi -ajelua varten.

Tulevalla viikolla olisi vihdoin suunnitelmissa korkata myös toisen pyörän ajokausi, mutta arvelen, että pitänee aloittaa jollain maltillisella vaikka 10 km matkalla, jottei hanuri raukka ihan järkyty! 

Joko sulla on paljon kilometrejä takana tälle keväälle vai ootko rohkelikko joka pyöräilee ympäri vuoden?

 

-Kuvan Nopsa saatu-