05.05.2017 Kolme jälkiruokaa ja yö X-asennossa

-Majoitus ja illallinen saatu – Radisson Aleksanteri –

Siitä huolimatta, että hotelleista on viime vuosina tullut työreissujen myötä ihan arkea, niin jaksan edelleen aina fiilistellä sitä hetkeä, kun astuu hotellihuoneeseen, saa vihdoin pudottaa matkatavarat käsistään ja heittäytyä leveään ja ihanan tuntuiseen sänkyyn.

Yksinäinen rauhallinen ilta hotellihuoneessa ei ole minulle ahdistava eikä minuun iske hotellikuolema, vaan päinvastoin se on minun mielestä ihan luksusta. Hektistenkin työpäivien ja reissaamisen keskellä tunnen aina voivani rauhoittua viihtyisässä hotellissa. Siinä on vaan jotenkin ihan eri fiilis kuin kotona olossa.

Yövyin muutama viikko sitten Helsingin keskustassa Albertinkadulla sijaitsevassa Radisson Blu Aleksanterissa siellä työskentelevän kaverini kutsumana, ja pääsin tutustumaan hotellin tiloihin muutenkin kuin vain oman huoneeni osalta. Olinkin ehtinyt yöpyä jo kaikissa muissa Helsingin Radissoneissa, mutta Aleksanteriin en ollut vielä ehtinyt. 

Vaikka kyse on isosta hotelliketjusta, niin Aleksanterissa oli tavoitettu mukavan lämminhenkinen fiilis. Respassa ja baarissa oli jopa hieman sellaista boutique-hotellin kodikasta tunnelmaa. 

Hotellin kaikki huoneet eivät ole keskenään samanlaisia, vaan joukosta löytyy muutamia yksilöllisiäkin majapaikkoja. Esimerkiksi ns. Remu-huone, jonka seiniä koristavat Hurriganes-levyt ja aikaansa voi viettää vaikkapa flipperiä hakkaamalla. Kuin siistiä, en edes muista koska olin viimeksi pelannut tuollaisella klassikkovehkeellä!

Aika harvoin tulee ajatelleeksi, että menisi johonkin hotelliin ihan muuten vaan vaikkapa drinkeille, jos ei itse kyseisessä paikassa majoitu. Aleksanteri Lounge oli kuitenkin niin viihtyisän oloinen paikka ja hotelli hyvällä sijainnilla, että voisin hyvin tulevaisuudessa piipahtaa tuolla ihan vaan yksillä tai syömässä Helsingissä ollessani. Houkutusta tähän lisää myöskin baarin herkulliset drinkit, jotka voi kesällä nautiskella vaikka suojaisalla takapihalla.

Kuvassa vasemmalla kettukarkin (tai hauvakaakin, kuten minä lapsena sanoin) makuinen 5-4-3-2-1-0, joka saanut nimensä kieltolain loppumishetkestä, kun Alko avautui 5.4.1932 klo 10 ja oikealla herttuatar Wallis Simpsonin lempijuomaksi kerrottu Lillet Spritzer. Jälkimmäistä voin raikkautensa puolesta suositella etenkin kesän terassijuomaksi!

Syy miksi kaverini minut visiitille kutsui olikin itse asiassa Aleksanteri Loungen viime kuun vaihteessa uudistuneet ruoka- ja drinkkilistat. Otin mukaani herkuttelemaan luonnollisestikin Iinan, sillä ravintolat ovat meille yhteinen ja rakas harrastus. (Ja ravintoloissa etenkin jälkiruoat!) 

Saimme maistella 100-vuotiaan Suomen kunniaksi yhdessä Uudenmaan Marttojen kanssa kehitellyn Aleksanterin padan, joka tarjoillaan kaunista pyhäastiastoa käyttäen. Todettiin molemmat seuralaiseni kanssa, että tätä ruokaa ei olisi ehkä tajunnut itse listalta valita, mutta onneksi se valittiin puolestamme!

Padan sydän on hartaudella valmistettu lihaliemi, jossa on käytetty monia 100 vuotta sitten suosittuja yrttejä ja maustekasveja kuten katajanmarjaa ja kangasajuriruohoa. Jälkimmäinen on ihan uusi nimi ainakin minulle, mutta sitä on kuulema käytetty aikoinaan paljonkin timjamin korvikkeena. Tulipas siis opittua ihan uusia asioita tällä illallisella!

Meillä tuli Iinan kanssa mieleen tästä pataruoasta lisukkeineen sellainen oikein perinteinen sunnuntairuoka. Juuri sellainen mitä kokataan, kun joku tulee kylään ja syödään vähän isommalla porukalla. Tai silloin kuin lapsi tuo ekaa kertaa uuden seurustelukumppanin näytille. Joka tapauksessa tämä iso annos todellakin henki ihanaa perhepäivällisen fiilistä.

Häränrinnan lisäksi pata sisälsi perinteisiä kasviksia, mutta ei tylsässä kuutiomuodossa, vaan todella ohuina suikaleina. Pieni juttu, mutta kiinnitti huomion positiivisesti. Padan lisukkeina tarjoiltiin kantarelli-tuorejuusto gratiinia ja kukkakaali-bataattipyreetä.

Ja kyllä se nyt alkaa olla niin, että minä entinen sienten vihaaja olen joutunut viimeisen vuoden aikana tarkastamaan kantaani. Ensin tulivat sienirisotot ja veivät kieleni ja nyt tämä. Kaikki periaatteet tuntuvat lentävän pikku hiljaa nurkkaan, mutta yhdestä aion pitää kiinni, kahvia en kyllä ala juomaan! 

Söimme itsemme jo aivan ähkyyn tuosta herkullisesta pääruoasta, mutta emme silti vastustelleet, kun eteemme kannettiin lajitelma uuden listan parhaita jälkiruokia. Köyhiä ritareita! Triple choclate heaven! Jäätelöä ja marjoja! Oih ja voih, mitä herkkuja!

Vaikka kuinka olenkin suklaajälkiruokien suuri rakastaja ja jo nimi Triple chocolate heaven vie minut ekstaasiin, niin silti tällä kertaa voiton vei meidän molempien mielestä kuitenkin tiukasti köyhät ritarit. Mutta ehkä ihan siitä syystä, ettei niitä ollut tullut syötyä todella pitkään aikaan. Mietittiinkin, että miksi niitä ei ole muistanut tehdä kotona! Niin helppoa ja niin hyvää.

Tässä illallisdeittini miettii todella vakavissaan, että vieläkö saisi viimeiset lusikalliset uppoamaan. Oli aika lailla tosi kyseessä, sillä herkuteltiin Loungen antimilla siinä määrin, että kesken ruokailun avattujen farkkujen kiinnimeno ei ollut enää illallisen päätteeksi lainkaan itsestäänselvyys. 😀

Onneksi itselläni ei ollut pitkä matka "kotiin", vaan vaapuin täyden vatsani kanssa tunnelmalliseen punasävyiseen huoneeseeni vatsani viereen lepäämään. 

Mulle on alkanut muodostua jo ihan tavaksi, että lähes aina hotelliin mennessä käyn ostamassa itselleni illaksi jonkin naamion. Useimmiten juurikin tämän Garnierin Moisture Bomb Tissue Maskin ja niin myös tällä kertaa. Oli niin rentouttavaa ottaa pitkä suihku, laittaa naamio kasvoille ja kerrankin keskittyä oikein kunnolla myös vartalon kosteutukseen.

Mä olen nimittäin ihan järjettömän laiska kroppani rasvaaja ja muutenkin arjessa tuntuu kauneusrutiinit jäävän aika lailla kaikista pakollisimpiin. Sen vuoksi yritänkin aina hotelli-iltoja viettäessä panostaa asiaan vähän enemmän ja koitan käyttää sitä rauhallista yksinäistä aikaa pieneen itseni hemmotteluun.

Vaikka päivä oli täynnä töitä, niin mukavan ystävän kanssa nautitun ihanan illallisen ja viihtyisässä hotellihuoneessa vietetyn me timen ansiosta sain ihan lyhyestäkin ajasta mukavan lomafiiliksen.

Aamulla supermukavasta sängystä pehmoisten tyynyjen keskeltä heräsikin varsin rentoutunut ja iloinen mimmi. Fiiliksen kruunasi aamiainen, mistä on mainittava erityisesti järjettömän hyvät croissantit! Ja se, että tarjolla oli suosikkiani viikunahilloa. Croissantin, briejuuston ja viikunahillon täydellistä liittoa ei voita mikään.

Mulle on hotellissa tärkeintä, että sänky on oikeasti hyvä (ei mikään sellainen kaksi yhteen työnnettyä yhden hengen vuodetta, jotka aina karkaa toisistaan, vaan kunnollinen leveä parisänky, jossa nukkua x-asennossa) ja ne hyvät croissantit. Aleksanteri lunasti nämä molemmat odotukset.

Eli ei huono, niin kuin täällä Porissa tavataan asioita kehua. Mulla on muutamia vakkarihotelleja Helsingissä käydessä, joista aina valkkaan sen mukaan mikä sattuu olemaan kulloinkin edullisin, ja tämän kokemuksen perusteella myös Aleksanteri kyllä menee tälle short listalle. 

Mikä sulle on tärkeintä hotellissa?