Miltä tuntuu olla lihava?

Millaista on olla lihava? Miltä tuntuu olla ylipainoinen, läski, pullea, iso ja kaikki sen synonyymit?

Kuinka moni syöksyi tänne otsikon luettuaan ajatellen, että ”nyt se vihdoin tunnustaa miten kurjaa sen elämä on ja miten kamalalta noi sen läskit tuntuu”? Joudun nyt tuottamaan näin veikanneille pettymyksen, sillä vastaukseni kysymykseen on että ”en tiedä”.

Ai, että miten ei lihava ihminen tiedä miltä tuntuu olla lihava? No siten, että määrittelen itseäni niin pitkälti muiden asioiden kuin kokoni kautta, joten tiedän vain miltä tuntuu olla minä. Juu se minä on lihava, mutta se on paljon muutakin. En osaa sanoa oikein mitään siitä, miltä noin niin kuin yleisesti lihavuus tuntuu. Useimmiten kun huomaan, että en tunnista monistakaan ylipainon ympärillä käydyssä keskustelussa esiin nostetuista asioista itseäni.

En mieti olenko jonkun porukan isoin tai että olenko ainoa lihava paikan päällä. En koe, että plussille ei ole mitään kivaa vaatetta tai että mikään ei sopisi vartalolleni. En näe itseäni rumana enkä häpeile kehoani uimarannoilla tai muuallakaan. En koe, että minua kokoni vuoksi tuijotetaan tai, että saisin olemukseni vuoksi huonompaa palvelua kuin hoikempanakaan. En ajattele, että olisin millään tavalla huonompi tai alempiarvoisempi kuin fyysisesti pienemmätkään lajitoverini enkä ole koskaan pelännyt, että lihavuuteni olisi este vaikkapa työllistymiselle.

No mutta onhan tuon ei -listan vastapainoksi oltava jotakin asioita, jotka ovat niin kuin ovat juuri siksi, että laardia löytyy. Ja onhan toki niitäkin.

En mahtuisi ulos kapeasta tuuletusikkunasta. Ja onhan sitä nyt monia muitakin koloja ja rakoja, joista en kokoni vuoksi noin vaan pujahda. (Anopin mökin pienen pienessä kylppärissä oli joskus kiinteä suihkuseinä asetettu niin, että suihkuun päästäkseni minun oli hivutettava itseni seinän ja suihkuseinämän välistä nostamalla tissit suihkun puolelle yksi kerrallaan ja vetämällä vatsamakkaroita käsin pienemmäksi. Siinä saattoi omat ympärysmitat muistua mieleen. 😀 )

Ohuen ohuet narustringit eivät tunnu (eivätkä näytä) hyvältä päälläni. Mutta en mä muista niiden tuntuneen kovin mahtavalta hoikkanakaan. Isot rinnat ovat toisinaan tiellä huvittavallakin tavalla (tästä aiheesta tulisi niin hyvä video.). Pommilla uima-altaaseen hypätessä tulee melkoiset loiskeet ja suihkurusketuksessa käydessä pitää vatsamakkarat ja tissit nostella yksi kerrallaan tieltä, jotta väriä saadaan joka paikkaan. Eli tällaisia todella jokapäiväistä elämää vahvasti heikentäviä asioita. siis. 😀

Joskus lääkäriin mennessä jännittää, että sattuuko kohdalle tyyppi, joka kuuntelee oikeasti vaivani, vai tarjoaako hän kaikkeen heti syyksi painoani. Tämä on yksi niistä harvoista selkeistä läskiennakkoluuloista, johon on joskus törmännyt. Tai en edes kovin usein ole itse asiasta joutunut kärsimään, mutta yleinen keskustelu aiheesta on saanut iskostettua minunkin päähäni pelon, että ylipainoisia kohdellaan aina paskasti lääkärissä. (Tästä aiheesta #terveydenhuoltomysteeri muuten paljon juttua Vaakakapinan sivuilla!)  Enemmän kohdalleni on kyllä kuitenkin sattunut lääkäreitä, jotka näkevät potilaassa muutakin kuin rasvaa.

Nauratti muuten melkosesti, kun viime talvena työterveyslääkärillä flunssan jälkeen pitkittyneen keuhkojen rahinan vuoksi käydessäni käytiin seuraavanlainen dialogi. L: ”ota vaan paita pois, niin kuuntelen keuhkot”, M: *ottaa paidan pois*, L: ”Sinä olet siis raskaana?”, M: ”Ei, herran jestas en! Mä oon muuten vaan läski!”, L: ”En minä sitä, mutta kun sinulla on nuo äitiysfarkut.. ”  

Jep, jep. Mulla tosiaan oli trikoomahakaistaleella varustetut mammafarkut jalassani ja naislääkärille tämä oli merkki, että olisin tiineenä. Minä taas ajattelin hänen tietenkin viittaavaan asiaan yksinomaan ison mahani vuoksi. 😀 

No toki olen laardini vuoksi saanut joskus kuulla jonkun käytötapoja omaamattoman ihmisen kommentteja aiheesta, mutta enemmän sellainen puhe kertoo niistä ihmisistä kuin minusta. Se, että joku kutsuu minua internetissä ihrakasaksi, kertoo lähinnä sen, että sanojalla on jonkinlainen näkökyky tallella, mutta käytöstavat, itsesensuuri ja monta muutakin asiaa puuttuu. 

Hoikat ihmiset varmaan miettii miltä tällainen massa fyysisesti tuntuu. Kyllä mä tuon mahani aina toisinaan tiedostan, kun sattuu olemaan esimerkiksi salilla jossain liikkeessä tiellä. Viime talvella nykytanssitunneilla oli aina välillä sellaisia hetkiä, jolloin olin hyvin hyvin tietoinen vatsastani ja hinkeistäni. Ei ne sitä liikkumisen ja tanssin iloa onneksi millään lailla estäneet, mutta en mä esimerkiksi saanut heitettyä jalkoja pään yli lattiaan saakka, koska keskivartalon läskimakkarat ottivat vastaan. 

Ihan varmasti, jos yhtäkkiä yön aikana multa taiottais kymmeniä kiloja pois (olis muuten pelottava ajatus), niin eron edelliseen päivään huomaisi ja olo olisi fyysisesti monin tavoin erilainen. Mutta kun tässä tämän kokoisena minuna elelee, niin ei sitä koko ajan mieti, että ”tältä tuntuu olla lihava”. 

Monesti aina etenkin läskivihaajat sanoo, että ”ihan joka ikinen ylipainoinen sanois riemusta kiljuen kyllä, jos olis mahdollista laihtua taikaiskusta kymmenä kiloja”, mutta olen tuota muutamaankin kertaan miettinyt ja ainakin itse olen eri mieltä. Kuten edellä mainitsin, se olisi pelottava ajatus. Olisi ihan hirveä shokki herätä huomenaamuna vaikka 30 kiloa pienempänä. Olisi melkoinen kriisin paikka enkä tuntisi kehoa omakseni. Muutokseen sopeutuminen ei todellakaan tapahtuisi siinä yhdessä yössä. Mutta on varmasti moniakin, jotka kyseisen toiveen käyttäisivät, jos lampun henki tulisi vastaan. Mutta tämäkään ei siis ole mikään asia, missä kaikki lihavat voi niputtaa yhdeksi samalla tavalla ajattelevaksi joukoksi.

Lihavatkin ihmiset kun tosiaan on yksilöitä ihan siinä kuin hoikemmatkin. On siis mahdoton yleistää, että miltä tuntuu olla lihava. Jokaisella on omat varmuudet ja epävarmuudet, ongelmat ja ilot olipa kehon mitat mitä hyvänsä. Ja siihen mä haluaisin kaikkia kannustaa, näkemään muut ihmiset yksilöinä, ei jonain yhtenä massana, johon heidät olisi ulkonäkönsä, kokonsa, värinsä, kansallisuutensa, sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa tai jonkin muun asian vuoksi helpointa niputtaa. 

Kerroin tuossa edellä muutaman paikan mihin en mahdu. Haluaisin lopuksi vielä mainita muutamia joihin mahdun. Mahdun rakkaani kanssa sohvalle katsomaan elokuvaa lusikka-asennossa ja mahdun loistavasti hänen kainaloonsa tilanteessa kuin tilanteessa. Mahdun myös kaikkien ihanien ystävieni halaukseen. Niiden asioiden rinnalla ei paljoa haittaa, vaikken mahdukaan piiloutumaan sängyn alle.


Tags:
55 Comments
  • Katri
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mä niin allekirjoitan tämän (paitsi ton uimapuku kohdan 😁) miks pitäs hävetä ja kärsiä?! Ku voi olla oma ihana värikäs itsensä ja ne joille en kelpaa, nii omapa on häpeänsä.

  • päärynä
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tämä oli hauskasti kirjoitettu juttu tärkeästä aiheesta! Olet ihanan positiivinen roolimalli, ja olen useasti lueskellut kirjoituksiasi ammentaakseni paitsi tyylitajua, myös itsearvostusta.
    Itselläni ei ole ihan samalla tasolla itsetunto ja satunnaiset läskikommentit kyllä loukkaa, mutta en jaksa niitä pitkäksi aikaa jäädä märehtimään. Pelkään kuitenkin ylipainon rajoittavan elämääni tulevaisuudessa ja olen koittanut saada apua siihen sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta, mutta aika heikkoa on ylipainoisten kohtaaminen ja tarjolla olevat avut.
    Mulle kelpais -30kg yhdessä yössä, jos iho olisi myös palautunut ja vaatekaappi uusittu sopivaksi 😀

  • PäiviS
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tosi hyvä kirjoitus monille arasta aiheesta. Sinulla on hyvä itsetunto ja tervettä ylpeyttä, kirjoituksistasi saa tsemppiä omaan elämään ja kipukohtiin.

  • Pyöreä mummo 70v.
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Olet upea nainen ja kirjoituksesi läskiaiheesta on hauska ja tarpeellinen! Mennään eteenpäin niillä, mitä meillä on ja ollaan iloisia jokaisesta eletystä päivästä!

  • Ottiilia
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvä kirjoitus! Olen ilmeisesti aika samaa kokoluokkaa kanssasi ja ruumiinrakennekin on sama (en ole koskaan aikaisemmin ajatellut koko asiaa) ja  meitä yhdistää vielä sekin, että tiedän olevani lihava, mutta sillä ei ole minulle merkitystä. Määrittelen itseni muilla määreillä kuin koolla tai painolla.

    Terveydenhuollossa kukaan ei ole koskaan kommentoinut mitään ja miten voisivatkaan kun verenpaine, verensokerit yms. on paremmat kuin esimerkiksi hoikalla siskollani. Harrastan liikuntaa useamman kerran viikossa aina kamppailulajeista ja hölkästä kuntosaliin. En siksi, että se laihduttaisi tai kiinteyttäisi tai tekisi minusta mukavamman katsoa, vaan siksi, että se on ihan perhanan hauskaa.

    Nautin elämästäni, rakkaastani, perheestäni, ystävistäni ja itsestäni juuri tällaisena. Olen joskus miettinyt sitä, että jos joutuisi koomaan pitkäksi aikaa ja heräisi kuukausien kuluttua 30 kg laihempana, niin se olisi yksinkertaisesti kamalaa. Siis ei se herääminen vaan se kehonmuutos. En olisi enää minä.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Just oikea syy harrastaa liikuntaa!

  • Siilikissa
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    ”Miltä tuntuu olla lihava?” on ihan sama kuin jos kysyisi ”miltä tuntuu kun on siniset silmät?” Molemmissa on kyse yhdestä fyysisestä ominaisuudesta, joka ei toden totta määrittele ihmistä yksinään. Ja tosta taikaiskusta kakskyt kiloa pois-jutusta voin luvata että menis ihan jokaisen ihmisen pääkoppa sekaisin. Omalla kohdalla alkaa nyt ehkä just ja just olla pää ns. ajan tasalla siitä, minkä kokoisessa kropassa majailen, puolen vuoden jälkeen varsinaisen painonpudotuksen loppumisen jälkeen. Ja kyllä, se on se ihan sama kroppa, eri kokoinen toki mutta ei se tunnu sen ihmeemmältä kuin ennenkään.

    Loppuun vielä se, että mä ihailen niiiin valtavasti Veera tota sun body acceptance -asennetta ja toivon, että sen tajuaa ja omaksuu moni muukin maailmassa.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Jostain syystä lihavuus vaan haluttais niin usein lokeroida sellaiseksi kaiken määritteleväksi ominaisuudeksi ja ihmisisestä eniten kertovaksi asiaksi. Mut tosiaan, voisitko sä nyt sitten vaikka kertoa tyhjentävästi miltä tuntuu olla normaalipainoinen? 😂

      • Siilikissa
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Samalta ku lihavanakin, mutta vaatteiden kokolapuissa on pienempi numero. 😀

        Ihan vakavasti ottaen, mun kohdalla selkäkivut on oikeestaan ainoo konkreettinen asia mikä on kropan tuntemuksissa muuttunut. Muuten se, miltä omassa kropassa oleminen tuntuu, ei oo muuttunut miksikään.

  • Aa
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hih, mulla oli eilen tällainen terveydenhuollon huippuhetki. Maailman mukavin hoitaja kyseli että miten oon voinut (työstressi, leikkaus, saikku…) ja sanoin sitten koko litannian loppuun että niin ja joo, painoa on tullu joku 8 kg lisää muutamassa kuukaudessa. Hoitajasta se oli hyvä että tiedostan asian ja kysyi että oonko jo suunnitellu että miten sen painon nyt sitte karistan. Sanoin että no en kyl oo jaksanu. Sitten kysyttiin että no onhan tämä nyt kuuitenkin se ehdoton piste josta ylöspäin paino ei enää nouse. No tuotaa… En minä tiedä. En minä tiedä mitä edes painan, lopetin käymästä vaa’alla kun paino vaan nousi.

    Suostuin vaa’alle (siis tottakai, miks tollasta pitää ees kysyä) ja sehän olikin ehkä vaan 6 kg edellisen päälle, mukaanluettuna lihaskato pitkästä pakkomakuu-sairauslomasta.

    Ihan ok käynti, ei siinä mitään. Mutta kun mietti sitä taustaa, että olin viime vuoden puolella itkevä ihmisromu työuupumuksen suossa siellä samassa vastaanottohuoneessa, ja nyt totesin että pish pash mua jaksa mikään stressaa enää, niin miksi (anteeksi) vitussa se mun paino oli nyt se mihin tartutaan kynsin hampain?

    • Aa
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Niinjoo, tilastolliset mitat on 170 cm / 72 kg. Verenpaine optimi, fyysinen terveys hyvä, veriarvot priimaa. Päässä vikaa mutta no, pärjään. Ni mistäköhän tässä pitäisi olla seurannassa ja jopa huolissaan, mahasta vai päästä. 😀

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Ois tosiaan ihan kiva saada ihan rauhassa antaa ensin pään toipua. Vartaloaan ehtii kyllä miettimään vähän myöhemminkin.

  • Liisa / elämää smykkinä
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihana juttu! Muhun erityisesti kolahti toi lääkärikäynti. 😀 Se on mainio osoitus kuinka muualta kuullut ”kauhujutut” (oli ne mistä aiheesta vaan) muokkaa omaa suhtautumista asioihin.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mä koitan itseäni aina muistutella lääkäriin mennessä, että omat kokemukseni ovat enimmäkseen hyviä, joten turha lietsoa itsessä ennakkoasennetta, että lekuri on ikävä ihminen. Aina se ei onnistu. 😄

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mikä hieno kirjoitus! Erityiskiitos mihin mahdun hyvin -lopetuksesta! 

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Sanoin miehelle nukkumaan menneasä, että ”mä kerroin postauksen lopussa mihin mä mahdun, tiedätkö…” En ehtinyt edes sanoa loppuun, kun hän jo vastasi, että ”mun kainaloon”. 😍😍😍

      • Vierailija
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        <3  <3  <3

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Läskikortti vedetty, säälikäämme

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Sua tässä varmaan pitäis sääliä, kun on ymmärrystä ja sisälukutaitoa niin kovin vähän jaettu.

  • Entinen iso
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Minä olin lihava nyt normipainoinen, en syö enää kastikkeita ja pottuja koskaan, joskus veden makaroonilaatikkoa kun lapselta jää., onhan se hyvää mutten enää halua painaa yli 80 kiloa- vielä helmikuussa on syöttöpossun näköinen 94 kiloinen. Nytkin herkuttelen melkein joka päivä mutta liikun hikeen asti useastikin vuorokaudessa.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Hienoa, ettei sun enää tarvitse kutsua itseäsi syöttöpossuksi. On nimittäin tympeä nimitys ja ajatus kenellekään ajatella itsestään.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Haluaisin kuulla mielipiteesi Lihava ja Onnellinen dokumentista jonka pääosassa on kaverisi Piia Viena. Onko hän oikeasti tuollainen vai onko kaikki pelkkää silmälumetta? Voiko mielestäsi sairaalloisen ylipainoinen olla oikeasti onnellinen?

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      En Piiaa niin hyvin tunne, että voisin sanoa onko hän oikeasti sellainen. Mutta kyllä, mielestäni hyvinkin ylipainoinen ihminen voi olla onnellinen.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hej. Yksilöitä tosiaan.

    Mun isä oli poliisi. Aina mulle sanottiin asioita, joita hän on tai tekee, koska ammatti määrää niin olevan. Tai minä olen tai teen, koska hän on isäni ja poliisi. Monesti kyselin, että oletkos itse valmis ajattelemaan vaikkapa omasta isästäsi, että hän on aivan, kuten kaikki muutkin maanviljelijät / sähkösuunnittelijat / roskakuskit / luokanopettajat… Joidenkin asioiden kohdalla yleistäminen on sallitumpaa, kuin toisten. Minä olen lanteilta ja reisistä leveä. Aivan toimiva pää siitä huolimatta.

    Bongailen sua usein nykyään, helposti tunnistettava kampaus ehkä. Meillä molemmilla on kenties tapana fillaroida paljon. Minä kuljen junalla, sinä seisot savisessa liikenneympyrässä rautatieaseman vieressä kameran kera. Yhteiset tekijämme.

    Mutta mistäpä tuo erittäin hieno uikkari?

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Uikkari on HM+ mallistosta. Taitaa löytyä vieläkin verkkokaupasta

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Läskiys on hyvä bisnes

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Joo, mullekin suorastaan sataa rahaa ihan vaan koska on laardia. Just perustin yrityksen ja kirjoitin liiketoimintasuunnitelmaan vaan yksinkertaisesti, että ”läski”. 

      • Sirppi
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Mä tulen yhtiökumppaniksi ja sit tehdään läskillä rahaa niin paljon että pankkiin ei mahdu! Melkein tilasin jo Lamborghininkin valmiiksi mutta enhän minä varmaan Lamboon onnistuisi ahtautumaan, niin Bentley sitten ja rekisterikilveksi FAT-150 😀 

        • Veera
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          😀 😀 Meistä tulee miljonäärejä!!! Minkähän auton mä haluaisin.. Varmaan otettava kuljettaja ja kuorma-auto, et mahdun kyytiin. 😀

  • Shrek
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kirjoitit niin täydellisen naulan kantaan, että ei tähän ole mitään lisättävää 🙂 Minäkin olen onnellinen omana itsenäni ja onnekas kun tajuan sen!

  • Tuuba
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihana positiivinen kirjoitus😊Jatka samaa, kiva lukea… itselläkin +30kg ihannepainoon. Mutta tuo ei arjessa haittaa – oma asenne ratkaisee👍

  • onneton
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Eihän ylipaino ole mikään katastrofi, vaan etu, jos on kaunis kasvoiltaan, pitkä ja isorintainen. Mutta toista se on kun on lyhyt hobitti, joka näyttää puhkeamaisillaan olevalta laarditynnyriltä, johon on liimattu nännit.  Jos mulla oliskin edes ne isot rinnat niin ois helpompaa löytää positiivista asennetta, mutta kun on ikää 50, lauta ja naamalta ruma, niin parasta mitä voin itelleni tehdä, on laihduttaa vaikka hengenvaarallisilla tavoilla koska kuolema on parempi vaihtoehto. Ruhoni menee aina siihen ”läskinsäilytystilaan” jos yritän laihduttaa syömällä vähäkalorisesti, eli paino ei vaan tipu vaikka söisin kuin varpunen koko loppuelämäni .  Mun on pakko laihtua koska haluan ihmisarvoni takaisin.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mä en vaan ymmärrä miksi kukaan puhuu itsestään noin rumasti. 🙁

  • Sannis - Life 2.0
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Todella hyvä kirjoitus! Ja kadehdittava asenne! Itsehän olen reilusti ylipainoinen ja työskentelen liikunta-alalla (go figure) ja mua vaivaa nuo ajatukset, että oon aina se huoneen ja paikan lihavin. Duunihommissa se pitää yleensä paikkansakin ja annan sen kyllä välillä mua raastaa ihan hemmetisti. Jännitän myös tiettyjä tapaamisia, koska mietin, mitä jengi musta ajattelee livenä jos/kun ovat nähneet vain kuvan somessa, jossa kuvat on aina parhaasta kuvakulmasta.

    Menneisyyden väärät toimintatavat on vieneet kropan tähän pisteeseen ja monta vuotta sitte normalisoitunut ruokavalio ei ole vieläkään pystynyt asiaa korjaamaan. Nyt pikkuhiljaa koitan totuttaa itseäni siihen ajatukseen, että paino ei ehkä koskaan tule laskemaan. Että olis ehkä aika jo lopettaa taistelu ja opetella pitämään itsestään just tällaisena. Ettei tarttis kasikymppisenä herätä toteamaan, että käytin koko elämäni taisteluun, jota en koskaan voittanut.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Voi miten ihanasti sanottu, että aina mahdut miehesi kainaloon! Kosketti!

  • Elja
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kehopositiivisuus on hyvä asia, mutta olisin halunnut kuulla ajatuksiasi myös terveyteen liittyvistä asioista. Itse olen 34-vuotias ylipainoinen (BMI 30) nainen ja oma terveys huolestuttaa aika paljon jo nyt. Nuorempana sitä ei niin paljon näitä asioita miettinyt, kun ongelmia ei vielä ollut. Kun vuosia tulee lisää, tulee lähes takuuvarmasti jossain vaiheessa myös lihavuuden aiheuttamia sairauksia: diabetestä, nivelrikkoa, verenpainetautia, sydän- ja verisuonisairauksia. 2. tyypin diabetestä sairastaa jo nyt puoli miljoonaa suomalaista ja määrä lisääntyy koko ajan. Itselläni on myös orastava diabetes (ei vielä lääkitystä, liikunnalla hoidetaan) ja jonkin verran nivelvaivoja jo nyt. Toiveena ja tavoitteena on painonpudotus ja nimenomaan terveydellisistä, ei niinkään ulkonäöllisistä syistä. No, ehkä vähän niistäkin. Miettiikö muut ylipainoiset ollenkaan näitä terveysjuttuja? Lihavakin voi toki liikkua ja olla hyväkuntoinen, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että kehossa ja sisäelimissä on haitallinen määrä rasvaa.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Vastauksena kysymykseen, että ”miettiikö muut näitä..”, niin kyllä, mietityttää terveydelliset asiat toki minuakin. Eiköhän kaikki ihmiset jollakin tavalla mieti omaa terveyttään. Ylipainosta vaan tunnutaan nimenomaan aina ja kaikkialla puhuttavan vain terveys (tai siis sairaus) edellä, joten sitä keskustelua kyllä löytyy monestakin kanavasta jos sitä haluaa lukea. Mä olen itse sairastanut siinä määrin elämäni aikana, että tää ylipaino on ollut kyllä terveyshuolistani pienin.

      • Elja
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Siksi kysyin, kun minusta taas tuntuu, että siitä puhutaan aina ulkonäkö edellä tai ainakin me ylipainoiset puhutaan 🙂 Tässäkään kommenttiketjussa ei tainnut kukaan mainita terveydestä mitään, vain ulkoisista paineista.

        • Veera
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          niin, kun mä haluaisin, et meillä lihavillakin olis oikeus puhua itsestämme ja suhteesta kehoomme ilman, että aina pitäis muistaa sanoa, että ”joo, mut kyllähän mä tiedän et ylipaino on epäterveellistä”. Että sais olla jotain muutakin kuin ainainen terveysriski.

    • Kisulius
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Tässä puhutaan nyt kahdesta aivan eri asiasta ja juuri se onkin tässä hommassa pointti. Ei aina tarvitse yhdistää lihavuutta ja terveysriskejä, kun puhutaan ihmisestä. Ei kenellekään tee hyvää ajatella olevansa pelkkä kävelevä terveysriski. Ihminen voi todeta pitävänsä itsestään ja silti pyrkiä kohti terveempiä elämäntapoja. En tarkoita etteikö lihava ihminen voisi elää terveellisesti jo valmiiksi, mutta pointti on se, että itsensä hyväksyminen ja itsestään pitäminen EI tarkoita sitä, että antaa vaan mennä ja kuluttaa jatkossa kaiken aikansa syömällä. Kun oikeastaan se on juuri toisin päin. Kun ihminen on sinut itsensä kanssa, on myös helpompi hakeutua liikuntaharrastusten, tmv, piiriin ja muutoinkin elämänpiiri laajenee melkoisesti siitä tilanteesta, jos jatkuvasti inhoaa itseään.

      Eli kyllä, lihavat ihmiset miettivät kyllä myös terveysasioita. Tuskin kukaan voi niitä unohtaa, sen verran niitä on vuosien varrella toitotettu. Pointti on se, että ihminen, myös lihava sellainen, on kokonaisuus. Ei ole reilua olettaa ihmisen elävän elämäänsä jatkuvasti kävelevänä, tikittävänä aikapommina, jokaisella on oikeus täysipainoiseen elämään, johon kuuluu myös ulkonäkökeskustelut. Sellaiset eivät tee kenestäkään yhtään vähemmän tervettä.

      • Veera
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Juuri näin!

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kiitos <3

  • Miumau
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Miltä tuntuu olla lihava? Mun ylipaino (bmi 33,7) tuntuu ahdistavalta ja epämukavalta ja ihminen, joka katsoo peilistä takaisin ei ole se, joksi itseni kuvittelen. Mä olen vankina täällä löllön alla. Sattuu, väsyttää, masentaa, turvottaa. Muiden lihavuus kuullostaa paljon kivemmalta. Pointsit teille siitä.
    Ja kyllä, laihdutan ja 24,9kg matkaa normaalipainoon.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Niin, tästähän just onkin kyse, että jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella omat tuntemuksensa olipa sitten ylipainoinen tai hoikka tai mitä vaan. Toivottavasti löydät hyvän olon ja itseltä tuntuva peilikuvan.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Itse asiassa väitän, että harva syöksyi tänne lukeakseen kuinka kurjaa elämäsi läskinä on. Olet täällä MeNaisissa kehopositiivisuusbloggarina, joten sehän olisi omaan sukkaan kusemista yhtäkkiä kääntää kelkkaa. En usko, että koskaan myöntäisit harmittelevasi muotojasi, vaikka joskus näin olisikin.
    Se on hienoa, jos olet onnistunut järjestämään elämäsi siten, ettei lihavuus haittaa. Itselläni normipainon ylärajoilla on toisinaan jo työlästä, kun ratsastusharrastuksessa on painorajoitus, juoksu ei kulje ja kulkuneuvoihin on toisinaan vaikea ahtautua.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      No kyllä mä olen blogissa niistäkin hetkistä kertonut, kun ”muotoni” ovat mua harmittaneet. Mutta just tuota tarkoitan, että sinunkin kommentista paistaa hieman asenne, että ”et sä oikeesti voi olla ittees tyytyväinen, kunhan esität, etkä uskaltais myöntää, jos asiat on toisin”, kun sanoin että osa oikein odottaa sellaista ”yhyy, elämäni läski ä on sittenkin paskaa”-ratkeamista.

  • Tyyristyllerö
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Onko lihavilla oikeus olla tyytyväisiä olomuotoonsa, kun se kustantaa yhteiskunnalle satoja miljoonia vuodessa? https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/k

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Onko vanhuksilla oikeus olla tyytyväisiä elämäänsä, kun ovat yhteiskunnalle menoerä? Onko työttömillä oikeus olla onnellisia, kun ovat huoltosuhteessa saamapuolella? kyllä kuuluu kaikkien olla onnettomia ja vihata itseään. Fiksuja puhut.

      • Vierailija
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Kaikki me vanhenemme, työttömäksi voi joutua yhtäkkiä vaikka oli ollut se firman ahkerin työntekijä. Lihavaksi joitakin sairauksia lukuunottamatta kukaan harvemmin yhtäkkisesti joutuu. Eli siinä mielessä lihavan omavastuu on näitä em. ryhmiä suurempi.

        • Veera
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          Nyt ei muuta kuin mukaan politiikkaan ja koitat päästä päättämään maamme asioista. Lakialoite läskiverosta vireille!

          • Tyyristyllerö
            Posted at 00:00h, 30 marraskuun

            Jahas, joku vastasikin mun puolesta. Vanhenemiseen tahi työttömyyteen on hippasen vaikeampi vaikuttaa kuin painoon. Minusta on melko itsekästä ilmoittaa, ettei edes haluaisi olla kevyempi, vaikka todennäköisesti ylipaino tulee vanhemmiten aiheuttamaan ongelmia, jotka jäävät muiden maksettaviksi. Mutta sehän on melkeinpä trendi olla välittämättä moisista asioista, ainakin noiden tilastojen mukaan. Lihavuus on alkoholin ohella suurin sote-kulujen aiheuttaja länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja läskiveron sijaan ehdottaisinkin, että näistä kuluista pitäisi huomattavasti suurempi osa laittaa yksilön itsensä maksettavaksi, jolloin voisi monella olla enemmän motivaatiota hoitaa itsensä terveemmäksi.

          • Vierailija
            Posted at 00:00h, 30 marraskuun

            Voi mitä järjen hienoutta tyllerö. Jatkossa tulee sotekulut halvaksi. Omien hoitojensa maksajiksi voidaan laittaa ainakin seuraavat:
            Alkoholistit-mitäs joit
            Suolistovaivaiset ja salmonellat ym. -mitäs söit huonoa ruokaa
            Anoreksia -mitäs et syönyt
            Urheiluvammat ja liukastumiset -miks et varonut
            Ulkomailta saadut bakteerit ym – kuka käski matkustaa
            Jäljelle taitaa jäädä syövät, ai niin keuhkosyöpä kyllä vois osin mennä omakustanteisiin…
            Ja vaikka työttömäks voi joutua kuka vaan, niin kyllä aina hommia löytyy, jos ei oo ronkeli eikä välitä vaikka palkka alittais työttömyyskorvauksen… eli hanttihommiin vaan eikä muiden elätettäväks. On meinaan sekin melko itsekästä…
            Kuulostaisiko sulle sopivalta yhteiskunnalta? Kato ku ei vaan ne lihavat vaan muutkin tekee valintoja, joista aiheutuu kuluja.

          • Veera
            Posted at 00:00h, 30 marraskuun

            Kyllä ei tosiaan monellakaan ihmisellä ole oikeutta olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, jos pidetään sitä mittarina, että koituuko ihmisestä yhteiskunnalle kuluja. Toivottavasti Tyyris Tyllerö itse onnistuuu elämään koko elämänsä onnellisena nettomaksajana. 

          • Minnak
            Posted at 00:00h, 30 marraskuun

            Jokaisesta ruoka- ja alkoholiannoksesta kuten myös poltetusta tupakasta kilahtaa valtion kassaan mukavasti verotuloja. Niitä samoja verotuloja, millä kustannetaan myös absolutistien, tupakoimattomien ja hoikkien mahdollisten sairauksien hoidot. Jokaisella meistä on ihmisarvo ja oikeus parhaaseen mahdolliseen hoitoon riippumatta syistä mitkä sairauteen on johtanut. Ja tosiaan ei se sairaus katso välttämättä elintapoja kun se on tullakseen, joskus se vaan tulee.

  • Rietuska
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Lenkkeily ja kuntosali. Blossom leggins

Post A Comment