Mun ajatuksissa oma teini-ikäni on kuvitettu valokuvilla, jotka on otettu filmipokkarilla suoran salaman kera. Kuvat on usein joko liian pimeitä tai sitten naamat loistaa puhkipalaneina taustojen ollessa pimeitä. Ja kaiken kruunaa tietenkin häivähdys sormea linssin edessä ja kirkkaanpunaisena kiiluvat silmät.

Sellaisia kuvia on mun ysäri-albumit täynnä. Suuri osa noista kuvista ei läpäisisi säilytettävien kuvien seulaa nykyään, mutta silloin jokainen 24 kuvaisen filmin ruuduista oli täyttä kultaa. Ei väliä tyhmillä ilmeillä, epäterävyydellä tai salaman puhkipolttamilla naamoilla. 

Suoran ja tylyn salaman lisäksi näissä kuvissa on muutakin erittäin ysäriä. Tuo Asokselta tilaamani Missguidedin tekokarvakoristeinen takki voitaisiin hyvin kuljettaa aikakoneella minun yläasteaikaiseen vaatekaappiini. 15 vuotias Veera kiskoisi sen päälle erittäin mielellään ja niin tekee myös 35 vuotias Veera. (Ah, vielä ehdin käyttää lukua 35! Ylihuomenna se muuttuu.)

legginssit – Marks & Spencer / kashmirneule – Ellos / takki – Missguided, Asos / nilkkurit – Wonders (Saatu) / huivi – Becksöndergaard

Kännykkäkin saattaa jo 20 vuoden takaisissa kuvissa vilahtaa. Sain nimittäin ensimmäisen oman luurini syksyllä -96 mennessäni ysiluokalle. Se oli äidin vanha isokokoinen NMT-puhelin eikä siinä siis vielä ollut tekstarimahdollisuutta. Miettikää, ei tekstareita! (Ei edes sitä onnetonta 160 merkin mittaista, jonka ansiosta 2000-luvun alussa opin Porin murretta poistelemalla sanoista päätteitä tilan puutteen vuoksi.) Silloin niillä kännyköillä soitettiin toisille. Siis ihan puhuttiin! Kuka vielä muistaa tuon ajan? 😀 Nyt kaikkien snapchattien, messengerien ja whatsappien aikakaudella olen ainakin itse jo lähes vieraantunut ihan perinteisistä puheluista. 

Ihan hullua miten monista asioista on jo 20 vuotta aikaa. Don Huonojen Hyvää yötä ja Huomenta levy ilmestyi -97 ja Titanic-leffa sai samana vuonna ensi-iltansa. Aloin ensimmäistä kertaa seurustelemaan ja menin lukioon. (Törmäsin muuten viime viikolla Helsingissä ihan yllättäen mun vanhaan lukion rehtoriin! Hän näytti samalta kuin 20 vuotta sitten, minä en.) 

Vaikka ovella kolkuttava syntymäpäivä hieman aiheuttaakin ikäkriisiä, niin olen minä mieluummin 36 kuin 16. Ja voihan sitä edelleen poimia ne parhaat palat sieltä nuoruudesta, kuten tyylin ja musan. Tolppakorot jalkaan ja donkkarit soimaan!

 


Mun ajatuksissa oma teini-ikäni on kuvitettu valokuvilla, jotka on otettu filmipokkarilla suoran salaman kera. Kuvat on usein joko liian pimeitä tai sitten naamat loistaa puhkipalaneina taustojen ollessa pimeitä. Ja kaiken kruunaa tietenkin häivähdys sormea linssin edessä ja kirkkaanpunaisena kiiluvat silmät.

Sellaisia kuvia on mun ysäri-albumit täynnä. Suuri osa noista kuvista ei läpäisisi säilytettävien kuvien seulaa nykyään, mutta silloin jokainen 24 kuvaisen filmin ruuduista oli täyttä kultaa. Ei väliä tyhmillä ilmeillä, epäterävyydellä tai salaman puhkipolttamilla naamoilla. 

Suoran ja tylyn salaman lisäksi näissä kuvissa on muutakin erittäin ysäriä. Tuo Asokselta tilaamani Missguidedin tekokarvakoristeinen takki voitaisiin hyvin kuljettaa aikakoneella minun yläasteaikaiseen vaatekaappiini. 15 vuotias Veera kiskoisi sen päälle erittäin mielellään ja niin tekee myös 35 vuotias Veera. (Ah, vielä ehdin käyttää lukua 35! Ylihuomenna se muuttuu.)

legginssit – Marks & Spencer / kashmirneule – Ellos / takki – Missguided, Asos / nilkkurit – Wonders (Saatu) / huivi – Becksöndergaard

Kännykkäkin saattaa jo 20 vuoden takaisissa kuvissa vilahtaa. Sain nimittäin ensimmäisen oman luurini syksyllä -96 mennessäni ysiluokalle. Se oli äidin vanha isokokoinen NMT-puhelin eikä siinä siis vielä ollut tekstarimahdollisuutta. Miettikää, ei tekstareita! (Ei edes sitä onnetonta 160 merkin mittaista, jonka ansiosta 2000-luvun alussa opin Porin murretta poistelemalla sanoista päätteitä tilan puutteen vuoksi.) Silloin niillä kännyköillä soitettiin toisille. Siis ihan puhuttiin! Kuka vielä muistaa tuon ajan? 😀 Nyt kaikkien snapchattien, messengerien ja whatsappien aikakaudella olen ainakin itse jo lähes vieraantunut ihan perinteisistä puheluista. 

Ihan hullua miten monista asioista on jo 20 vuotta aikaa. Don Huonojen Hyvää yötä ja Huomenta levy ilmestyi -97 ja Titanic-leffa sai samana vuonna ensi-iltansa. Aloin ensimmäistä kertaa seurustelemaan ja menin lukioon. (Törmäsin muuten viime viikolla Helsingissä ihan yllättäen mun vanhaan lukion rehtoriin! Hän näytti samalta kuin 20 vuotta sitten, minä en.) 

Vaikka ovella kolkuttava syntymäpäivä hieman aiheuttaakin ikäkriisiä, niin olen minä mieluummin 36 kuin 16. Ja voihan sitä edelleen poimia ne parhaat palat sieltä nuoruudesta, kuten tyylin ja musan. Tolppakorot jalkaan ja donkkarit soimaan!

 


Mä olen tosi jumiutunut mustiin sukkahousuihin. Toki siis ihonvärisiä sukkiksia tulee käytettyä juhlissa, mutta arjessa tälleen talvisaikaan vailntani on aina mustat. Ei ole tullut itsellä mieleen edes testata mitään muita värejä.

Keskiviikkona KappAhlin tilaisuudessa mallina ollessa stylisti Outi Broux kuitenkin valitsi minulle mustan pitsimekon kaveriksi viininpunaiset sukkikset ja kengät ja vitsit kun olikin piristävää vaihtelua!

Kuva: Suvi Karoliina Photography

Mä olen jotenkin kuvitellut, että värilliset sukkahousut näyttäis jotenkin hoopolta tai lapselliselta. Mutta ainakin noin sävysävyyn olevien kenkien kanssa oli aika makee yhdistelmä ja loi jalkoihin lisää pituuden illuusiota.

Viininpunaiset korkkarit eivät kuuluneet seuraavan päivän asuuni, mutta innostuin pukemaan edellisen illan sukkahousut mustan mekon ja lähes samaa viininpunaista toistavan pitkän neuletakin kanssa. Miten pieni juttu, mutta ihan kuin päällä olisi ollut jotain todella uutta, kun sääret eivät olleetkaan mustat. 

mekko – Junarose (saatu) / neule – Vila / nilkkurit – Wonders (saatu Ziosta) / korvikset – Min Güngör

Korvissa viininpunaisen ylivaltaa oli vastustamassa Mine Güngörin vihreät korvikset. Tykästyin tuohon näyttävään malliin niin paljon, että hankin samat jo toisessa värissä puun väristen lisäksi. 

Näissä tamineissa vietin kurssipäivää opetellen videohommien saloja. Vaikka videoita olenkin työssäkin jo jonkin aikaa tehnyt, niin opin kyllä tosi paljon kaikkea uutta. Ja ennen kaikkea sain lisää intoa ja varmuutta. Olen jo pitkään miettinyt, että haluaisin tehdä enemmän videosisältöä myös blogiin/tubeen, mutta joku hirveä itsekriittisyyden kynnys on estänyt. Nyt kuitenkin mietin, että olisiko siinä mun uuden vuoden lupaus, että alkaisin vihdoin toteuttaa videoidoitani. 

PS. Blogin FB-sivulla on korvakorukauppa taas joulun kunniaksi aktivoitu. Tänä iltana on mennyt ihan muutamassa tunnissa jo nelisenkymmentä paria, mutta vielä riittää myytävää. Ja suosituimpiin malleihin tilasin heti lisää tarvikkeita, joten esim. pääkalloja on tulossa lisää. Tuu sinäkin ostoksille!