Kauneudesta: Ketä tässä muka pitäis miellyttää?

Onko sinulle tärkeää, että muut pitävät sinua kauniina? Tai pukeutuessasi omasta mielestäsi kivasti, oletako myös muiden pitävän ulkoasustasi?

Törmäsin eräässä somekeskustelussa kommenttiin, jonka kirjoittajan mielestä tietyt vaatteet eivät kuulu pluskokoisten päälle. Että toki voi pukeutua miten haluaa, ”mutta ei voi olettaa, että muut pitää sitten kauniina”. Sillä kuka kommentoi ja missä, ei ole väliä, en tarkkaan enää edes muista millaista pukeutumista keskustelu koski, mutta minua vaan jäi mietityttämään tuo lause. Olen kuullut sen ennenkin ja se ihmetyttää itseäni joka kerta. 

Mikä joukko se on se muut? Ja miksi ylipäätään kenenkään tarvitsisi miellyttää niitä muita? Jos joku vastaantulija ei pidä sua kauniina, niin mitä ihmeen väliä sillä on? Mulle ei vaan mene jakeluun.

uikkari – HM+ / kengät – Dr. Martens / huppari – Von Hertzen Brothers

En itse ainakaan koe, että ulkonäköni tai pukeutumiseni tarvitsisi miellyttää mun työkavereita, naapureita, lähikaupan kassaneitiä, viereisen pöydän tyyppejä ravintolassa tai edes ystäviäni. Edelleen uskallan väittää, että ne kenellä on väliä, ovat seurassani muista syistä kuin ulkonäköni vuoksi.

Mä en tiedä edes, että miellyttääkö ulkonäköni ja tyylini mitenkään erityisesti omaa puolisoanikaan. Mutta siinähän tuo on roikkunut matkassa jo lähes 15 vuotta, niin lienee minussa jotain hyviä puolia, jos en vaikka maailman ulkoisesti kauneimman naisen titteliä häneltä saisikaan. Mutta, kun itse katson peiliin, niin ei mulla ole pahaa sanottavaa. Ja mielestäni vain sillä on pohjimmiltaan väliä.

Kun itse tykkää omasta olemuksestaan ja vaikkapa vaatevalinnoistaan, niin en keksi juurikaan syitä miksi tulisi miettiä pitääkö ne mystiset kaikki maailman muut sua kauniina. Ylipäätään mitä kauneus ja millainen ihminen on kaunis? Mielipiteitä lienee siitäkin asiasta yhtä paljon kuin on vastaajia. 

Muita ihmisiä ja heidän mahdollista paheksuntaansa voi olla vaikkapa vaatevalintojen kohdalla perusteltua miettiä lähinnä tilanteissa, joissa etiketti sanelee pukeutumista. On muiden paikallaolijoiden kunnioittamista pukeutua esimerkiksi juhlan luonteen mukaan. Mutta jos etiketti on kunnossa, on sen sisällä aivan sama tykkääkö joku muu kyttyrää, jos sun allit heiluu villinä ja vapaana tanssilattialla. 

Sellaista ei siis tulisi liikoja miettiä, että voinko nyt pukeutua lyhyeen hamesseen, kun voi olla, että jonkun mielestä sääreni ovat rumat. Tai että voinko pukeutua vartalonmyötäiseen puseroon, kun voi olla, että jonkun mielestä pömpöttävä mahani on kamala. 

Kerron nimittäin salaisuuden, sinä tai minä tai yhtään kukaan meistä telluksen tallaajista ei tule ikinä tekemisellään, olemisellaan ja ulkonäöllään miellyttämään kaikkia muita. Ei ikinä. Joten miksi stressata asiasta ja nähdä suunnattomasti vaivaa edes yrittääkseen? 

Näillä kuvilla ei ole asian kanssa mitään muuta tekemistä kuin, että näytän omasta mielestäni näissä huvin vuoski ottamissani kuvissa sairaan hyvältä. Hölmöstä asusta huolimatta. Tai ehkä juuri sen vuoksi. Ja ei, en oleta kaikkien muiden jakavan ajatusta kanssani. But I don’t give a shit! Älä sinäkään.


Tags:
18 Comments
  • JenniN
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Erinomainen kirjoitus! Itsekin olin vähän aikaa sitten osa keskustelua, jossa eräs tuttavani pohti pluskokoista naista, joka oli käyttänyt hänen mielestään ”vääränlaisia” vaatteita. Hän totesi, ettei ymmärrä ”miksei ihmiset halua näyttää nätiltä”. Mun oli pakko tähän suoraan sanoa, että ei kyse ole siitä, vaan jutun juju on siinä, ettei yksittäinen ihminen voi määrittää sitä, mikä on nättiä ja mikä ei. Se on jokaiselle eri asoita. On jopa todella narsistista ajatella, että ihmisen pitäisi pukeutuessaan tavoitella sitä, että kaikki tykkää. Koska tosiasia on, ettei kaikkia vaan kiinnosta, mitä toinen pukee päälleen. Eikä tarvitsekaan. Ihmisen pukeutumisvalinta on vain ja ainoastaan hänen oma asiansa. Jos se muiden elämää vaikeuttaa, sitten kannattaa ehkä katsojan mennä itseensä ja pohtia, miksei kestä oman maun ulkopuolelle meneviä asioita. Enemmän se rajoittaa itseä, kuin vaikuttaa muihin.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Niin, monet kuvittelee, että juuri se hänen käsitys ”nätistä” on se totuus jota kaikkien olisi noudatettava. 😀

  • Aa
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Joissakin tilanteissa mulle on tärkeää että pukeutuminen on ns. yleisesti hyväksyttävää. Juurikin nämä etikettibileet, ja vastaavat tilaisuudet joissa oma olo on ehkä epävarma. Siellä en haluaisi keinuttaa venettä, vaikka en myöskään kaipaa että tultaisiin kehumaan. Haluan kuulua joukkoon. Tässä kohtaa miehet pääsee tumman pukunsa kanssa ihanan helpolla!

    Toisinaan taas haluan että puolisoni pitää mua hyvän näköisenä. Treffi-illat ja vastaavat esimerkiksi. Jos tiedän että toinen erityisesti pitää jostakin mekosta mun päällä, saattaa se valikoitua hengarista ihan tämän vuoksi.

    Mutta se muu elämä eli oikeastaan joku 99,8 % ajasta mun on vaikea kuvitella että iso peffani tai vararenkaani olisi jonkun muun asia. Töissä toki pyrin siihen ettei tissit ole esillä, ja panostan asiaan koska ne perkeleet pysrkii tyrkylle ihan tosissaan. Ei kuulu mun ammatti-imagoon, huivi päälle ja bosat piiloon. Mutta muuten, mulle riittää että peilistä katsoo mun silmiin kiva paketti.

    Bongasin tässä vasta ihan kuuminta hottia olevat verkkarimaiset suorat housut sivuraidoilla erään todella tyylikkään daamin päältä. Vaatekoko 36. Ihan sama, ne näytti ihan pask… Siis ei näyttänyt mun mielestä kivalta. 😀 Makuasiat on silleen jänniä, siinä missä minä näen pieruverkkarit näkee joku muu ihan huikean makeat suorat housut hienolla yksityiskohdalla. Ei siihen vaikuta se vaatekoko juurikaan.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Ai että, noi kuvailemasi housut kuulostais mun mielestä just hienoilta! 😀

      Ja juu, toki itsekin joissakin tilanteissa miettii myös toisten ”miellyttämistä” tai sitä yleistä hyväksyntää, just noi etikettitilanteet ja sun mainitsemat treffi-illlat esim. Mutta en pukisi päälleni mitään pelkästään mieheni mieliksi, eli itse on pidettävä myös siitä mitä päälleni pistän.

  • Tiina/Levotontyttö
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kyllä se tärkeintä on, että itse tykkää siitä, mitä peilistä näkee. Itsellä ainakin tulee paljon itsevarmempi olo, kun on silloin tällöin erityisen tyytyväinen valittuun asukokonaisuuteen ja yleiskuvaan. Mutta en voi kieltää, etteikö muilta saadut kehut lämmittäisi mieltä. Varsinkin, kun välillä taistelee oman mielen ja epävarmuuden kanssa, että ”onko minun nyt sopivaa pukeutua näin, koska olen isompi kokoinen/minä/whatever”.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Totta kai kaikki positiivinen palaute on aina just ns. mieltä lämmittävää, mutta toisaalta välillä saattaa saada kehuja sellaisestakin asusta, joka on omasta mielestä ihan plääh, mutta kun ei vaan ehtinyt tai jaksanut parempaakaan miettiä,  niin ei se jonkun kehu vaikuta siihen mun omaan mielipiteeseen, niin kuin ei jonkun haukutkaan. 

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tää maailma on tällä hetkellä niin ulkonäkökeskeinen, että harva tulee edes kyseenalaistaneeksi sitä. Miksi mun ulkonäön pitäisi mielyttää jonkun toisen silmää? Miksi mun edes pitäisi HALUTA miellyttää? Siitähän vaikka fatshamingissä on kysymys, että eikö toi tajua edes hävetä?! Hävetä mitä? Mitä hävettävää siinä on, että ulkonäköni ei miellytä sinua? Tuntuu, että joiden ihmisten on vaikea uskoa, etten mä välttämättä edes HALUA miellyttää ulkonäölläni. Ja ettei mua oikeasti haittaa, jos en miellytä! 😀

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Niinpä, en kans tajua miksi itseään pitäisi hävetä sen vuoksi, että jotakuta toista ei nyt vaan mun ulkomuoto satu miellyttämään. Kaikki ei tykkää kaikista ja kenestäkään ei tykkää kaikki, ja se n kans on nyt vaan elettävä. 😀

  • Tuuli73
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ei oo hölmö asu vaan ihana, ja sä näytät siinä törkeen hyvältä 😊

  • Peppi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mun mielestä ihminen näyttää aina parhaalta silloin kun se hymyilee 😊.

  • Käyttäjä13487
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvä kirjoitus! Karsein tragedia onkin sitten se, että ihminen näyttää hirveän monen muun mielestä todella hyvältä, mutta omasta mielestään ei koskaan.

    • Vierailija
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Tämä oli niin pysäyttävästi sanottu, että nielaisin vähän kyyneliä. Kyllä.

  • Haidi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Elämä on liian lyhyt murehtimiseen…ja varsinkin murehtimiseen, mitä ”muut” ajattelevat. Ja vaikka sillä ei ookaan yhtään mitään väliä, niin sanonpahan vaan, että tykkään sun vaatemausta ja tähän asti kaikki on näyttänyt upealta päälläsi. Keep going, girl🌺

  • maarit7171
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Amen girl..ok, woman. Mutta itse koen aiheen todella vahvasti ja ei koon puolesta vaan iän. Oikeastaan, se ja sama mikä on syynä, ikä koko, koottomuus, what ever, mutta se, että saa pukeutua juuri niinkuin haluaa ja miksi ihmeessa joku ottaa nokkaansa kankaanpalasta ihmisen päällä! Huh, mur! Pukeutumisen pitää olla hauskaa, pitää saada olla oma itsensä, oli se asuvalita sitten mitä tahansa (ne etikettijutut yms tietty erikseen, maalaisjärki mukana) mutta muuten. Jotenkin niin aargh kun itselleni sanotaan että tässä iässä ei saisi pitää revittyjä farkkuja. Whhat? Multa puuttuu varmaan joku ruuvi, kun en osaa kenellekkään sanoa nuin mistään olosuhteista tahi habituksesta huolimatta. Pyrin aina keskittymään siihen ihmiseen, en kankaaseen. Nousee niskavillat pystyyn, kun ajatuksena pitäisi tehdä niinkuin muut. Huh, avautusin sitten 😀 

    Rock on ja mahtavaa päivää!

  • Sheila
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ne on niitä pirkkoarstiloita, jotka ovat koko elämänsä eläneet tavoitellen muiden hyväksyntää (ja erityisesti miesten hyväksyntää, koska omg jos joku mies ei pidä sinua kauniina). Heille tuntuu olevan ylitsepääsemätön ajatus se, ettei jonkun elämän tavoite ole miellyttää muita ulkonäöllään.
    Ikäkriiseilen syksyllä mittariin napsahtavan kolmenkympin vuoksi, mutta voin sentään silloin todeta tajunneeni jo alle kolmekymppisenä jotain mullistavaa ja omaa elämänlaatua parantavaa; saan olla omanlaiseni ja omannäköiseni. Pirkkoarstilat voivat sitten katsoa muualle, jos silmiin koskee heitä-ei-miellyttävä ulkonäköni/pukeutumiseni/kampaukseni/luojatiesmikämilloinkin. Minulle riittää se, että itse (pääsääntöisesti, mahtuu niitä rumuuspäiviä jokaiselle) pidän itsestäni ja ystäväni pitävät minusta tällaisena.

  • EweP
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Aivan mahtava kirjoitus, kiitos! 🙂 Kiteytti todella hyvin omaa ajatusmaailmaani. Ajattelin myös näyttää tämän kirjoituksen äidilleni, joka aika ajoin jaksaa stressata sitä voiko pitää hametta tai mekkoa koska omasta mielestään hänellä on ”painijan pohkeet” :’D

    Mietin myös, onko nykypäivän somekulttuurilla tähän oma osansa? Luoko se paineita siitä, että jotenkin täytyisi näyttää hyvälle (oli se sitten somea varten otettuja kuvia tai omaa edustustaan pönkittäen).

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    You’re just wonderful!

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Joo, tietysti on näin kuin kirjoitat, mutta koskapa olen tällainen vilosohvi, niin pakkohan tätä aihetta on vähän väännellä…

    Emme elä tyhjiössä, vaan makuumme ja mielipiteisiimme vaikuttaa sosiaalinen ympäristö. Ei se ole sattumaa, että 10 vuotta sitten kaikkien mielestä leveät lahkeet olivat hienot, ja nykyään silmää ”sattuu” miellyttämään pillit. Toki tämän kaiken keskellä jokaisella voi silti olla ”oma makunsa”, jolla persoonallisuuttaan voi ilmentää (oli se sitten toisten mielestä tyylikästä tai ei).

    Monta vuotta sitten eräs tuttuni hehkutti, että hän meikkaa vain ja ainoastaan itseään varten. Tämä voisi olla totta, jos tämä henkilö meikkaisi myös silloin, jos hän kotona yksin ilman aikomusta lähteä mihinkään. Mutta hän ei meikannut ollessaan yksin kotona. Näin ollen meikkaamisessa on sosiaalinen aspekti. Joten jos joku kraateriripsissään herättää Pirkko Arstilan huomion, niin jotenkin herää ajatus, että ripsien laittamisessa on huomion herättämisen ajatus. Ja tämä ajatus korostuu erityisesti siksi, että muuten tyttö oli urheiluvaatteissa.

    Eli kyllähän me täällä toisiamme varten pukeudumme, ja sen aiheuttaa sosiaalinen paine. Jos menet linnan juhliin, niin pukeudutaan etiketin mukaan. Aina voi toki sanoa, että pukeudun tähän koska haluan pukeutua juuri tähän, mutta ”sattumalta” makusi on etiketin mukainen.

    Oma elämäntilanteeni on sellainen, että tulee paineltua ovesta ulos ilman meikkiä ja vaatteita miettimättä. Mieluummin lähtisin meikattuna ja hyvin pukeutuneena, koska silloin olo itsevarma. Itsevarmuus tulee siitä, että näytän omasta mielestäni hyvältä, mutta myös siksi, että tiedän näyttäväni hyvältä myös toisten silmissä.

Post A Comment