Ylipaino ja kehopositiivisuus, kas siinä vasta myrkyllinen yhdistelmä!

”En ymmärrä läskiyden promoamista”. ”Tämä body positive -ilmiö on naurettavaa lihavuuteen kannustamista”. ”Mutta kun lihavuus ei ole terveellistä!! Se tuo riskin diabeteksestä ja nivelvaivoista.”

Mm. nuo kaikki kommentit saa tavalla tai toisella muotoiltuna lukea vähän väliä erilaisista somekeskusteluista, lehtijuttujen kommentiosioista, jos lihava ihminen on ollut esillä muussa yhteydessä kuin kertoakseen kuinka aikoo laihduttaa. Toisinaan niitä tulee myös tänne omaan blogiin.

Kun esimerkiksi postasin Me Naisten jutussa olleet alastonkuvani ja kirjoitin siinä yhteydessä ulkonäöstäni ja kuinka siitä itse pidän, niin kyllä jonkun oli toki tultava vetämään esiin kuuluisa diabetes-kortti. Ai että miten tuoretta tietoa! 

Kun ei se nyt vaan hitto vie ole joidenkin mielestä hyväksyttävää, että kaltaiseni lihavat terveysriskit ja yhteiskunnan verovaroille käyvät laardiperseet puhuisivat itsestään, kehostaan, ulkonäöstään tai itsestään ylipäätään mitään ilman, että mukaan pitäisi muistaa ottaa myös terveys. Tuo on asia, joka minun on joidenkin ihmisten ajatuksenjuoksussa käsittää.

Samoissa keskusteluissa kuin nuo meidän lihavien kanssaeläjien terveydestä muka huolestuneet kommentit, pyörii usein myös ihmettelyä siitä miksi ihmisiä kannustetaan lihavuuteen body positive -ilmiön myötä. Sitä mä vaan mietin, että millä helvetin tavalla se on lihavuuteen kannustamista, että eri näköiset ja kokoiset ihmiset saavat kaikki luvan näkyä? 

Mulle itselleni ainakin body positive tarkoittaa sitä, että en ehdoin tahdoin hauku ja soimaa itseäni ja ulkonäköäni ja koitan kannustaa myös muita olemaan itseään kohtaan armollisempia.

En mä ainakaan ole ikinä koskaan milloinkaan sanonut kenellekään, että ”hei ala kuule lihavaksi!” Enkä ole sellaista viestiä kuullut kenenkään muunkaan kehopositiiviseksi henkilöksi laskemani suusta kuullut.
 

Mut mä haluan sanoa kaikille, että siitä huolimatta, että maailmassa on edelleen helvetisti ihmisiä jotka arvioi toisia ihmisiä niiden perseen leveyden perusteella, niin se ei tarkoita että sun itse pitäisi mitätöidä itseäsi, jos et jonkun muun ihanteisiin mahdu.

Jos sä olet omasta mielestäsi hyvä just sellaisena kuin olet, niin siihen ei pitäisi kellään olla mitään nokan koputtamista. Ja ne ihmisille joille sä olet ensisijaisesti vain sun vatsamakkarat ja liian korkea BMI, tai mikä tahansa muu ulkoinen asia, niin ne ei oo sua varten etkä tarvitse heitä elämääsi. 

Ja kyllä, ylipaino on tosiaan myös terveyteen vahvasti liittyvä asia, mutta se miten itsestään ja terveydestä huolehtii tai ei huolehdi on etupäässä jokaisen henkilökohtainen asia, eikä kuulu vaikkapa naapurille.

Vaikkakin moni tuntuu kyllä kuvittelevan, että lihavuuden yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset saadaan kyllä  kuriin sillä, että muistaa vaikkapa internetissä käydä kaikille näkemilleen ylipainoisille muistuttelemassa terveysriskeistä. Jos ei tuo läski vaikka ole ikinä kuullut diabeteksestä. Ihailtavaa yhteiskunnallisiin asioihin paneutumista kyllä! 
 

Kehopositiivisuuden noususta huolissaan olevat tyypit ajattelevat, että itseinho olisi lihavalle ihmiselle paljon suotuisampaa kuin lempeä katse itseä kohtaan. ”Voisi kyllä itseinho tehdä tuollekin naiselle hyvää, niin ymmärtäisi ehkä laihduttaa”, kuului eräskin kommentti alaston-jutun tiimoilta Me Naisten fb-seinällä.

Juu-u, kyllä se on itseinho ja viha, jotka ihmisen tiellä pitävät! Älä läski vahingossakaan siellä nauti yhtään elämästäsi äläkä sano itsestäsi kaunista sanaa, niiden aika on vasta, kun tiristät itsesi hyväksyttyyn painoindeksiin. Ai luoja miten naurettava ajatus, että itsensä aktiivinen haukkuminen olisi kenellekään hyväksi millään tavalla.

Olen itse vahvasti sitä mieltä, että korvien välinen tasapaino on huomattavasti tärkeämpää kuin puntarin lukema. Ja sinne puntarin lukemaan on todennäköisesti helpompi halutessaan vaikuttaa, jos pääkopassa pyörii enempi positiiviset mietteet kuin ikuinen itsensä mitätöinti ja vihaaminen.

Ja jos ei vaikka koskaan päädykään laihduttamaan, vaan pysyttelee elämänsä pikkuisen pläskinä, niin kivempi sitä on kuolinvuoteella muistella elämää jonka eli hyvällä mielellä itsestään tykäten peilikuvansa vihaamisen sijasta.

Kun tää elämä on meillä kaikilla kuitenkin nyt tässä jo tänäänkin, ei vasta sitten joskus kun joku muu hyväksyy sun vartalon. Oikeus ja mahdollisuus olla itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ei ole riippuvainen ihmisen koosta, kehon mallista tai jostain saamarin selluliitistä.

Niin, että ollaan kuulkaa kaikki hyviä juuri näin. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi jämähtää sellaiseksi kuin on juuri sillä hetkellä. Se että on hyvä juuri näin ei tarkoita, etteikö ihminen voisi halutessaan laihduttaa tai pyrkiä vaikka muuttamaan ulkonäköään. Se tarkoittaa, että ihminen saa olla itse itselleen riittävä ja hyvä ihan koko ajan. Kaikkia muita ei tarvitse miellyttää.

Ja jos tämä teksti ärsytti sua ja sun tekee mieli vaan paasata juurikin noista edellä mainituista asioista, niin sinäkin olet hyvä juuri noin. Sinulla saa olla mielipide, mutta valitettavasti sen esille tuominen ei taio ylipainoisia ihmisiä pois tältä planeetalta. Mutta jos sä tunnet olevasi hyvä sulle itsellesi, niin se riittää. Meistä kenenkään ei tarvitse miellyttää kaikkia. 

Me Naisten Sano se paremmin -kampanjan paidat ja kangaskassit ovat muuten myynnissä vielä 8.5. saakka. Pääset tutustumaan sloganeihin ja ostoksille TÄÄLLÄ.

Ja mitä asuun tulee, niin farkut – Evans, Zalando (saatu) / t-paita – Me naiset (saatu) / neuletakki – Vila / tennarit – Zign, Zalando (saatu) / korvikset – RokRokInc. 


Tags:
,
63 Comments
  • Minna--
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi asiasta ja olet hyvällä asialla liikkeellä.

    Valitettavasti kirjoitustyylisi saa minut kavahtamaan. Tuollainen ärsyyntyneen ihmisen kirjoittamalta vaikuttava teksti, huutomerkit, läski-sanat ja ”ai luoja miten naurettavaa!”-kommentit saavat minut lukijana ärsyyntymään ja miettimään, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Sillä teksti on niin lennokasta, että aihe tuntuu saaneen sinut tunteiden valtaan kirjoittaessasi. Elikkä toivoisin että bloggaajalla olisi malttia kirjoittaa mielipidekirjoituksiakin rauhalliseen ja mukavaan tyyliin, jota muu blogisi edustaa. Asian ytimen olisi varmasti saanut esille muullakin tavalla kuin tällaisella provosoivalla tyylillä, joka vie ajatuksen pois itse asiasta.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Tämä on ihan yhtä laila mun tyylini kirjoittaa kuin se ”rauhallisen mukava tyyli”. Miksi mä kirjoittaisin mua ärsyttävästä asiasta lempeästi lässyttäen? Tämän tekstin tai koko mun blogin ei tarvitse miellyttää just sua tai ylipäätään kaikkia ihmisiä.

      • Vierailija
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Mun mielestäni Minnan kommentti ja kehitysehdotus oli asiallinen ja ystävälliseen sävyyn kirjoitettu. Veeran vastine taas ei.

        • Veera
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          No sanoin sen mitä ajattelin, en vaan älynnyt kietoa sitä kauniimpaan paperiin. Mutta kun asia nyt vaan on niin, että ei minua haittaa, jos kirjoitustapani ei kaikkia miellytä.

        • Annaleena K.
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          Hei, olen samaa mieltä. Olen itse ollut slvästi ylipinoinen ja positiivinen omaan kehooni, käännös tapahtui ensimmäisen jooga tunnin jälkeen. Huomasin kuinka vaikeaa oli siis hengittää, ja kuinka rasva kehossa esti minua liikkeisiin. Ostelin myös ennen laukkuja ja huiveja kun toiset ystävät ostivat jotain kivoja vaatteita…huomasin myös että crossover laukut olivat melkein kainalon alla. Ei ollut hyvän näköistä ollenkaan…huomasin tämän eräästä valokuvasta tyttöjen reisussta. Minulle painon hallitsminen on ollut yksinomaan positiivista.

      • Minna--
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Huh mikä vastaus. Mun mielestä tunteita herättävistä aiheista täytyy osata puhua asiallisesti, vaikka ärsyttäisi. Esim työpaikalla ei vain voi alkaa reuhaamaan ja on vähän pakko yrittää miellyttää ihmisiä edes jollain tasolla, jotta asiat pystytään hoitamaan. Ymmärrät varmaan myös, että asiallisella tyylillä en tarkoittanut mitään lempeää lässytystä. Jos niin luulet, niin joku kirjoituskurssi voisi tehdä sulle hyvää. Kyllä kirjoittaa voi osata mielenkiintoisesti mutta ilman provosoivia ilmauksia. Plus olin luullut, että bloggaajana haluat kirjoittaa mielenkiintoisia postauksia, jotka kiinnostavat lukijoita. Jos et halua miellyttää lukijoita niin miksi pidät blogia? Etkö halua kehittyä kirjoittajana tai saada minkäälaista kritiikkiä? Hyvin outo asenne omaan työhön.

        • Veera
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          Ajatteletko, että mun olisi käytävä joku kirjoittajakurssi, jotta oppisin kirjoittamaan niin, että miellyttäisin aina jokaisella tekstillä kaikkia? Jätän kyllä sellaisen kurssin suosiolla käymättä.

          Mun asenne tähän työhön ja moneen muuhunkin asiaan elämässä on, että kaikkia ei tarvii miellyttää ja mun mielestä siinä asenteessa ei oo mitään outoa.

          Tämä on taas tämä ikiaikainen keskustelu siitä että jotkut lukijat ajattelevat, että bloggaajan pitäisi kumartamaa jokaiselle blogissaan käyvälle yksilölle ja yrittää miellyttää heistä jokaista. Sanoa, että ”onpa hyvä idea ja loistava kehitysehdotus”, vaikke tippaakaan olisi sitä mieltä. Kun totuus on kuitenkin se, että tätä tekee itse valitsemallaan tyylillä ja ne sitten lukee ja seuraa jotka siitä pitävät.

        • Iloinen tanhupallo
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          😂 ei töykeää bloggaajaa halua lukea kukaan….Minna on oikealla asialla nyt!

      • Vierailija
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Juuri niin! Pidä vain oma tyylisi kirjoittaa. Kirjoittava ihminen ilmaisee kirjoittamalla itseään, ei ollakseen mahdollisimman miellyttävä kaikille. 👍

    • Maaritti
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mitä ihmettä!?!? Provosoivaa kirjoitusta! Eikö tämä ole paremminkin suoraan ajatuksista/sydämestä tunteella kirjoitettua tekstiä, ja miusta se just on hyvä juttu. Miks pitäisi harkita joka kantilta jokaista lausahdusta? Jos vatuttaa niin vatuttaa ja se saa kyllä kuuluakin 😏

      • Veera
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Juu, en minäkään tätä mitenkään kauhean provosoivaksi laskisi, mutta vaikka olisikin, niin se olisi silloin oma valintani kirjoittajana. Mutta jokainen lukija kokee tekstin omalla tavallaan. Mutta en minä tosiaan kirjoitustyyliäni muuta siksi, että joukkoon sopii aina myös sellaidia jotka eivät tykkää.

        • Cinnamoroll
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          Blogitekstisi on aiheuttanut kuumia tunteita! Se on hyvä merkki. Kun joku tykkää ja joku ei tykkää. Aina kun onnistuu herättämään tunnetta, oli se mikä tahansa, on kyseessä hyvä juttu. Joku viesti on mennyt perille!

        • Vierailija
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          Minusta tämä blogikirjoituksesi oli sangen miellyttävä ja ystävällinen. Jotkut ehkä vaan närkästyvät helpommin, en tosin ymmärrä mistä tässä oli närkästytty. 🙂

  • K
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Voi pylly. Tajusin juuri että ajattelen itse ehkä juuri niin, että miksi kukaan haluaa olla ylipainoinen? Ja liitän sen juuri tuohon terveyspuoleen. Minusta olet kaunis ja ihailtavan positiivinen ja nauravainen ihminen, tai sellaisen olon saan kun luen blogiasi. Tulee aina hemmetin hyvä fiilis kun luen juttujasi. En koe koskaan tarvetta arvostella kenenkään ulkonäköä eikä ole mielestäni kenenkään asia sanoa toisille mitä heissä näkee vikana. Olen itse normaalipainoinen ja ihmiset ympärilläni ovat monenlaisia, erilaisia ja ihania. Koen että olen hyväksyvä ja ystävällinen. Olen kuitenkin huomannut että minua ärsyttää esim.työssäni kun pitäisi päästä ripeästi ylös alas, nostella ja kantaa ihmisiä ja muutenkin olla ripeä ja jos työparina on ylipainoinen (huomattavasti) ihminen niin hiki valuu jo alas mentäessä ja ähistään ja puhistaan kuin suuremmassakin suorituksessa ja sitten joutuu itse tekemään työstä 80% enemmän kuin toinen niin niissä tilanteissa alkaa sarvet nousta päähän, että voisko hemmetti tehdä jotain itselleen tai vaihtaa ammattia. Mutta nämä ajatukset jää pääni sisälle en vuodata niitä ihmiseen itseensä. Jotenkin ärsyttää itsessäni tämä ajatus just siitä että miten voi olla tyytyväinen tilaan, jossa on vaikea liikkua tai toimia normaalisti ja myös sairauksien riski mietityttää. Tämä olisi mielenkiintoinen aihe enemmän avattuna ja pohdittuna. Kiitos kivasta blogista ja mielestäni et ole kyllä mitenkään erityisen pyöreä? Hyvää kevättä 😊

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mutta ärsyynnytkö jos työparinasi on normaalipainoinen ihminen, jolla ei kunto riitä hommaan? Sellaisiakin kun on. Ihmisen suorituskyky ja kunto eivät ole suoraan verrannollisia hänen painonsa kanssa. Ihan siis ok ärsyyntyä jos joutuu tekemään työkaverinkin hommat, mutta jos jo lähtökohtaisesti ärsyyntyy vaan siitä että työpari on lihava, niin se on melkoinen asennevamma.
      Ja esim ne sairauksien riskit on jokaisen oma asia ja mahdollisen ärsyyntymisen paikka. Jos sinä koet ärsytystä jonkun toisen tilanteen puolesta, niin se on ihan vaan sun oma tunne, jonka kanssa sun on elettävä. Se ”riskitapaus” elää sitten ise omien fiilistensä kanssa.
      Mut tosi hyvä jos teksti laittoi ajattelemaan. Hyvää pohdintaa!
      Ja loppuun vielä, kyllä mä olen oikeasti tosi pyöreä. 😄

      • K
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Minulle jos sattuu työpariksi ”normaalipainoinen”tai vaikka itseäni luihumpi tapaus niin hänelle kerron että tässä tilanteessa tulisi nyt toimia näin ja tehdä nää, ole hyvä. Eli siis varmasti ajattelen että lihavammalle jos sanoo,niin yhdistääkö hän sanomiseni painoonsa vaikka kyse olisi ripeydestä? Itse en ole tavannut vielä yhtään reipasta ylipainoista ihmistä, vaan kaikilla on vaikeuksia liikkua, ovat 40-50 vuotiaita ja ovat todella paljon sairaslomilla ja sen sijaan että leikittäisivät lapsia niin mielummin istuvat ja puhisevat siinä istuessaan. Että ymmärrän kyllä hyvin että ylipainoisuus ärsyttää kun siitä on haittaa varmasti ainakin hoitoalan töissä missä itsekin olen. En haluaisi ajatella eriarvoisesti mutta toisaalta en ymmärrä miksi näistä asioista pitää puhua suojelevasti. En myöskään usko että kukaan voi olla tyytyväinen itseensä jos on vaikeaa ja vaativaa ihan vaan liikkua? Mielestäni ylipainoon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota jo nuoruudessa ja ohjata terveyden ja liikunnan pariin, sillä syömiseen liittyvät häiriöt ovat sairauksia siinä missä muutkin ja muissakin sairauksissa ohjataan hoitoon. Kaikki terveys ei lukeudu painoon, tiedän sen, mutta totuus on että merkittävä ylipaino ei huononna vain omaa kehonkuvaa vaan kaikkea fysiologista toimintaa. Tämä kokemus perustuu vain ja ainoastaan siihen minkälaisia ihmisiä olen tavannut ja muusta en voi sanoakaan. Uskon että monikaan ei haluaisi loukata ajatuksillaan ketään mutta asioista voitaisiin puhua avoimemmin ja kauniimmin. Vaikka ehkä kuvittelin toisin, niin joudun kyllä toteamaan että en ymmärrä miten kukaan voi olla tyytyväinen itseensä jos oma paino rajoittaa elämän perusasioista selviämistä? Eikä kenenkään kuulu näitä ihmisiä haukkua eikä ketään muitakaan mutta auttaa voitaisiin paremmin ja olla tukena.

        • Vierailija
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          Itsekin ylipainoisena voin vastata, että luultavasti kovinkaan moni tapaamasi ylipainoinen ei ole niin tyytyväinen kehossaan kuin esim. Veera on. Se itseinho ei vaan valitettavasti ole mikään auttava tekijä elämäntapojen muuttamisessa. Itseinhon voimalla kyllä tehdään nopeita ja mahdollisimman rajuja laihdutuskuureja, koska halutaan päästä mahdollisimman äkkiä tilanteeseen, jossa oma keho olisi hyväksyttävä (itselle ja usein pääsääntöisesti muille). Kitukuureilla vaan harvoin saadaan pysyviä tuloksia. Sen sijaan olemalla armollinen itseään ja kehoaan kohtaan voi alkaa helpommin tekemään päätöksiä, jotka pitkällä aikavälillä voi parantaa sitä terveyttä ja ehkä alentaa painoakin. Kun pitää itsestään on helpompi tehdä tehdä valintoja, jotka lähtee siitä mikä oikeasti parantaisi sitä omaa oloa eikä siitä, mikä pienentäisi sitä kehoa mahdollisimman nopeasti.

          Ihminen on kuitenkin aina arvokas oli oma keho millainen tahansa. Se, että ymmärtää tän ja pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ei tarkoita että nyt voi sitten heittää hanskat nurkkaan ja maata sohvalla loppuikänsä. Silloin on nimenomaan helpompi lähteä vaikka lenkille, jos siitä tykkää. Energiaansa ei tarvitse käyttää itsensä inhoamiseen tai sen miettimiseen, mitä muut sinusta ajattelevat.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Voi miten mielelläni olisin ylipainoinen enkä liian pitkä naiseksi. Voi kumpa kengännumeroni ei olisi 42 vaan 37 – 38! Minusta olisi ihanaa, että kaiken kokoiset ihmiset hyväksyttäisiin. Veera, olet todella hyvällä asialla. Kiitokset siitä!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      No sekin on vaan ikävä tosi asia, että koskaan ei tulla olemaan tilanteessa, missä kaikki hyväksyisivät toisensa. Aina löytyy inhoajia ja ärsyyntyjiä ihan kaikille meille.

  • Jenni
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kiitos ja amen! Ihmisten käsitys kehopositiivisuudesta on niin vinksallaan, ettei meinaa tietää mistä aloittaa. Ettäkö itseinho on ihmisen terveydelle parempi asia kuin itsensä hyväksyminen? Voin itse suoraan sanoa, että olen kokenut varsin synkkiä itseinhon kausia elämässäni. Koskaan näiden kausien aikana en ole saanut lähdettyä salille tai ulos reippailemaan, koska olen tottakai ajatellut, että kaikki tuijottavat minun hirviömäisyyttäni ja vien ihmisiltä päivän viimeisetkin ruokahalut, kun löllöttelen menemään. Entäpä sitten ne ajat, kun olen ollut itselleni armollinen ja hyväksyvä? Silloin liikunta on ollut huomattavasti helpompaa ja mielekkäämpää. Jopa hauskaakin. Kumpi on siis kansanterveydellisesti parempi vaihtoehto? Ongelmahan ei suinkaan ole näiden ihmisten mielessä aidosti se, mikä on ihmisen terveydelle parhaaksi. Koska samat ihmiset samaan hengenvetoon yleensä toteavat, kuinka kamalaa on, kun läski uskaltautuu uikkariin. Eli siis vaatteeseen, joka päällä harrastetaan usein liikuntaa. Unohtamattakaan näitä ”hyi kun näin salilla läskin eukon”-toteamuksia. Että niinpä niin…Ja kyllä, minäkin puhun asiasta kärkkääseen sävyyn. Miksi? No koska asia oikeasti on absurdi. Sitä, että ihmiset haluavat edistää toisen ihmisen huonoa oloa itsestään, käyttäen keppihevosena terveyttä, ei tarvitse paapoa ja pehmitellä. Se vaan on yksinkertaisesti typerää ja sen saa sanoa ääneen. Mielestäni Veeran kannanotto on siis täysin paikallaan. Ei tartte lihavan aina olla leppoinen, kyllä meilläkin välillä tyhmyyden edessä kärähtää.

    Ihminen on kokonaisuus. Mikäli pää ei voi hyvin, ei yleensä myöskään muu kroppa voi hyvin. Kun taas pää voi hyvin, on myös helpompi keskittyä parantamaan elämäntapojaan. Ei paino edellä, vaan oma hyvinvointi edellä. Jokainen omalla tavallaan.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Ihan sama kokemus, että esim liikuntanon ottanut elämässäni vakituisempaa roolia aina silloin kun olen ollut mieleltäni paremmassa kunnossa. Sitten taas vaikkapa masennusjaksot ovat vetäneet enempi sohvan pohjalle. Sitä kun painii vaikka sellaisen asian kanssa, että onko mitään syytä herätä, niin ei ihan hirveesti jaksa kiinnostaa miettiä, että ”tämä lihava kehoni on hirvittävä terveysriski”. Siinä on vähän muit riskit silloin mielessä.

      • Mummu maalta
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Pidän kantaa ottavasta tyylistäsi ja rehellisestä ja käytännön läheisestä kirjoitustavastasi. Muiden ominaisuuksiesi (esim. masennus) tiedostat paljon enemmän kokonaisuudesta kuin ihmiset, jotka jäävät ensimmäiseen kuoreen kiinni, jonka ”peilistä” näkevät. Peilejähän me olemme toinen toisillemme. Katsoessamme toisen heijastamaa kuvaa meistä, voimme todeta oman kehityksemme menneeseen verrattuna.

  • Roso
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Jämäkkä teksti, kirjoitat asiaa!

    Kyllä sitä välillä saa ja pitääkin kiehahtaa, siinä ei ole mitään väärää. Usko pois, et ole ainut, jota lihavien terveyteen vetoaminen (vi**uilun varjolla) ottaa päähän aina silloin tällöin.

    Tuota aiempaa kommenttia kovasti ihmettelen, jossa sanotaan, että ihmisiä pitää miellyttää. Miksi ihmeessä pitäisi? Kaikki eivät halua miellyttää ja nöyristellä, toiset nyt vaan sanovat asiat suoremmin ja seisovat sanojensa takana anteeksi pyytelemättä. Siinäkään ei ole mitään väärää.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Juu en minäkään ymmärrä miksi vaikka blogitekstini pitäisi miellyttää kaikkia lukijoita. Kirjoitan mitä tykkään ja näiden juttujen lukeminen on vapaaehtoista.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa!:)

    Kirjoitukseesi liittymättä: kaupallinen tekopyhyys ei yllätä. Olisihan pitänyt arvata, että kehopositiivisen kampanjan paidat on tehty vain siihen kokoon asti, mihin vaatteet usein tehdään. Eli risuja MeNaisille. Jos haluavat aidosti huomioida kaiken kokoiset, sen pitäisi näkyä myös käytännön tasolla. Muuten on pelkkää rahan tekemistä hyvän asian varjolla.

    Tämä ei tosiaan liity millään tavoin sinuun, Veera.:) Kunhan vain pisti silmään tuon linkin kautta. Alan olla niin kyllästynyt ”kaiken kokoisille” tehtyihin mallistoihin, joiden kokovalikoima on korkeintaan pykälän verran laajempi kuin 90%:ssa vaatemerkeistä.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Korjaan sen verran, että ei Me Naisten kampanjan kärki ollut kehopositiivosuus, vaan koski sitä miten naisista tulisi puhua. Mutta totta toki, että vielä olisi silti voitu joku isompikin koko paidoista tehdä.

  • Wenlamo
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mä sairastuin vuosia sitten vaikeaan masennukseen, se tosin diagnosoitiin vasta lokakuussa ja itse sain siis silloin jäätävälle pahalle ololle nimen. Ruoka ei ollut maistunut pitkään aikaan ja olinkin syönyt vain sen verran että hengissä pysyi. Olen 48-vuotias, pituutta 177 cm ja pahimmillaan paino laski 49 kg:n. Olin painon putoamisen jollain lailla rekisteröinyt väljiksi käyneistä vaatteista, mutta muuten en sitä nähnyt, koska peiliin ei tullut paljon vilkaistua. Yksi valokuva sai silmät aukeamaan, kuvassa seisoi tikku-ukko. Inhotti, näytänkö mä tuolta. Mutta se mikä järkytti oli että siinä vaiheessa kun näytin anorektikolta, sain kuulla monelta ihmiseltä miten mulla on täydellinen kroppa. HALOO!!! Anatomisessa mielessä varmaan joo, joka luu näkyi ja tuntui.  Kun ymmärsin mitä olen itselleni tekemässä puhuin avoimesti masennuksestani, painon putoamisesta ja kilojen takaisin metsästämisestä. Nämä samaiset ihmiset eivät voineet ymmärtää.  Nyt painan 15 kg enemmän ja vielä metsästän lisää. Minä hyväksyn kaikenlaiset, malliset, kokoiset, näköiset ihmiset, en yleensä edes kiinnitä huomiota siihen miltä joku näyttää, mitä vaaka saattaa näyttää, onko silmät kierossa vai korvat hörössä, onko pihtikintut vai länkisääret. Mun mielestä ne on tässä maailmassa melko toisarvoisia juttuja. Jollekin ylipainoiselle ystävälleni olen joskus sanonut, kun hän kertoo että tahtoo laihtua, sitten kaikki on paremmin, että senkun laihdutat, jos teet sen ihan vain itsesi takia ja ymmärtäen ettei mikään elämässä muutu vain sen takia että numero vaa´assa pienenee. Elämän muutokseen ja tyytyväiseen minuuteen tarvitaan niin paljon muutakin kuin vaa´an lukema. Mä tykkään sun blogista, instagram-tilistä ja olet just cool. Sinut itsesi kanssa ja se on tärkeintä mitä itselleen voi tarjota. Elämä on aika lyhyt trippi, mä ainakin haluan käyttää sen muuhun kuin siihen että mietin mitä joku minusta mahtaa ajatella ja kelpaanko tällaisena. Tänä päivänä minä kelpaan minulle. Ja se riittää. <3 Keep on rocking

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mulla on kans kokemusta tilanteesta, missä paino laski hurjasti lyhyessä ajassa masennuksen sivutuotteena. Ei se 48 kiloa todellakaan ollut elämäni huippuhetki enkä tämän hetkistä kokoani siihen vaihtaisi. Mm tuon kokemuksen perusteella tiedän, että onni tosiaan on jossain muualla kuin vaa’an lukemissa.

  • Hopsu
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvä kirjoitus. Aurinkoista kevättä ja tsemppiä blogin kirjoittamiseen.

  • Helmipöllö
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hei,

    Tärkeästä aiheesta kirjoitat.

    Omassa blogissaan jokainen saa kirjoittaa mistä aiheesta ja mihin sävyyn haluaa. Lukeminen ja seuraaminen on tosiaankin vapaaehtoista. Itse olen jättänyt pari blogia lukulistaltani kun olen huomannut bloggaajan jatkuvasti vastaaavan tympeästi ja epäkunnioittavasti lukijoilleen. Normaalit, hyvät käytöstavat kuuluvat nettikäyttäytymiseen olipa se sitten kommentointi anona tai tekstin tuottaminen omalla palstalla.

    En ota kantaa olitko töykeä vai et tuossa ylempänä. Vastasit niinkuin sinusta omalla palstallasi tuntui oikealta.

    Mutta kommenttini aiheeseen liittyen:

    Itse olen ns, normaalipainoinen ja ollut sitä suurimman osan aikuisikääni. Kuka sitten määritteleekin  normaalipainon? Ihannepainossa taulukoiden mukaan en ole varmaan koskaan elämässäni ollut. Lapsena olin huono syömään ja liian laiha. Teini-iässä vähän pulska. Vauvan pitkän imetyksen jälkeen jälleen laihassa ja vähän huonossakin kunnossa. Kun aikuiselämä asettui aloilleen olen ollut suurimmaksi osaksi suunnilleen sopusuhtainen ruumiinrakenteeseeni nähden. Tai sanotaan että minulla on ollut hyvä olo nahoissani.

    Ajattelen, että kehopositiivisuus on nimenomaan sitä, että itsestä tuntuu hyvältä. Voi pitää sellaisia vaatteita kuin haluaa, töissä jaksaa ja vapaa-ajalla voi harrastaa mitä haluaa ja elimistö jaksaa. Se, sopiiko ihannepainotaulukkoon vai ei ja miltä näyttää muiden silmissä ei hetkauta.

    Muutama vuosi sitten vaikean ja raskaan talven jäljiltä olin kerännyt jonkin verran ylimääräistä painoa. (Kuinka paljon, en tiedä, koska minulla ei ollut vaakaa. Tunsin tämän ylipainon vaatteista. Kun eivät samta vaatteet mahtuneet enää kunnolla päälle…)

    Sinä keväänä pääsin ilokseni oikealle rantalomalle. Omassa hotellissa oli uima-allas, jonne käveltiin huoneesta pihan poikki. Tunnustan, että nuo muutamat kilot oikeasti melkein pilasivat koko lomani. Pää ei ollut pysynyt mukana tuossa kropan nopeassa muutoksessa ja oli vaikea ja huono olo nahoissni. Jotenkin en vaan tunnistanut itseäni tuollaisena. Uikkareissa en pystynyt juoksentelmaan vapaasti ja hyppimään altaaseen niinkuin aiempina lomina, vaan kävelin kaftaaneihin verhoutuneena tai pyyhkeessä. Kivat kesämekotkin ahdistivat.

    Tuon kokemuksen jälkeen tiedän tarkalleen mistä kehopositiivisuudessa on kysymys. Kun en itse hyväksynyt oloani, tuli kehoon epänormaali suhtautuminen. En vihannut, en inhonnut, vaan häpesin. Tuntui vaivaantuneelta makoilla kirjaa lukemassa uikkareissa kun tuntui etten ollut isata prosenttisesti oma itseni.

    Myöhemmin olen palautunut siihen olotilaani, jossa on kiva olla, jossa tunnen oloni hyväksi ja omaksi itsekseni. Tunnen oman identiteettini olevan sidottu myös kehon kuvaani. Samalla tavalla kuin luonteenpirteisiin ja arvoihin, käyttäytymiseen, tyyliin jne. Olemme kokonaisuus: henki, keho ja mieli.

    Jokainen olkoon millainen onkaan, ja onnellinen sellaisena.

    Kukaan tämän päivän Suomessa ei ole tietämätön ylipainon tai alipainon haitoista. Liian monella menee polvet ja lonkat paskaksi jo neli- viisikymppisenä. Liian moni nuori nainen ei koskaan voi saada biologista lasta kun on näännyttänyt itsenään vuosikausia tärkeinä teinivuosinaan. Olen kuullut lähipiiristäni tapauksia, joissa aikuinen ihminen on sairastunut syöpään jatkettuaan liian monta vuotta hullua dieettiään. Anoreksiaan kuollaan. Tohtori Atkinsin dieettiinkin voi voi kuolla.

    Veera teet hyvää työtä kun promoat oman kehon hyväksymistä kaikille! Olet rohkeasti omalla nimelläsi ja omilla kasvoillasi. Olet rohkea kun olet uikkari- ja alastonkuvissa. Itse ns. normaalipainoisena en pystyisi sellaiseen.(Toisaalta, eipä ole pyydettykään 🙂 )

    Rohkeus ei ole sitä etteikö pelkäisi. Rohkea pelkää siinä missä muutkin, mutta muut asiat tulevat tärkeämmiksi kuin pelot.

    Kivaa kevättä ja ennenkaikkea huippuhauskaa vappua!!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Nimenomaan noin ajattelen itsekin, että kehopositiivisuus on sitä, että itsellä on omissa nahoissa hyvä fiilis. Ja tärkeää olisi juuri se, että se milloin ja millaisena voi olla se hyvä fiilis itsestä, on ihan pelkästään itsestä kiinni, ei muiden sanoista ja kriteereistä.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kiitos tästä jutusta!! Toivottavasti jokainen löytäisi oman ihanan itsensä huolimatta siitä minkä kokoinen tai näköinen on.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mitä tohon läskien epäterveellisyys -puoleen tulee, mä haluaisin vielä lisätä sen että ihmisten käsitys ”terveen” kokoisesta naisvartalosta on yleisesti aika vääristynyt. Lääketieteessä ollaan aina menty miesten keho edellä ja se näkyy myös tässä, kun kaikki ylipainon mittarit on tehty miehiä ajatellen. Naisvartalo vaan sattuu varastoimaan rasvaa eri tavalla ja paljon innokkaammin (kiitos estrogeeni) kuin miesvartalo, ja siten läskit myös alkaa vaikuttaa naisilla terveyteen vasta paljon suurempina pitoisuuksina kuin miehillä. BMI on keinotekoinen mittayksikkö, joka on järjetön jo siksi, että miehillä ja naisilla on samat raja-arvot.

    Kaikesta tästä huolimatta nykyaikana naisvartaloa arvostellaan epäterveeksi ensimmäisen vatsamakkaran tai paksun reiden vilahtaessa, ja ideaalinainen terveyden ja kauneuden suhteen on mahdollisimman kevyt, kiinteä ja kapea (ja tämän ideaalin ylläpitoon useimmat joutuvat käytännössä taistelemaan kehoaan vastaan päivästä toiseen). Ei mulle kukaan sanonut, että kannustan ihmisiä epäterveellisyyteen silloin kun elin lähinnä mehukeitolla ja kevytlimsalla sekä oksentelin tarkoituksella ja kehoni oli sen näköinen. Olinhan suorastaan terveyden perikuva! Kyllähän läskit voi niputtaa yhteen ärsyttävien ihmisten kategoriaan kun koko ajan ovat vaan sairaslomilla eivätkä jaksa mitään fyysistä työtä puhisematta ja puuskuttamatta, mutta silloin kun minä olen XS-kokoisena yhtä sairaslomaa ja hengästymistä, ei kukaan ala itkee mulle mun terveydestä. Sitten taas mun äiti liikkuu monta tuntia päivässä, tekee fyysistä työtä ja syö lautasmallin mukaisesti, mutta koska hän on koko ikänsä ollut ylipainoinen niin eihän terveellisistä elämäntavoista voisi puhua edes samassa lauseessa.

    Erilaisia kehoja on aina ollut ja tulee olemaan, eikä kenenkään terveydentilaa voi arvioida kokolapun perusteella. ”Terveys” on läskejä haukuttaessa pelkkä typerä keppihevonen, muuten nämä samat sankarit olisivat jeesustelemassa joka bilettäjälle ja tissuttelijalle aina kun Mäkkärien tuhopolttamiseltaan ehtisivät.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Ah, loistava kommentti. Yhdyn kaikkeen. Ja nauratti ihan hirveesti tuo ajatus läskijeesustelijoista polttamassa mäkkäreitä. 😂

  • Reeta / Les! Lue!
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kyse on kontrollista. Jos ihmiset haluaisivat OIKEASTI auttaa muita niiden (mahdollisissa) terveysongelmissa, niin ne selvittäisivät mikä oikeasti autttaa ja huomaisivat, ettei itseinho auta ketään, missään.

    Mutta kun ilkeiden nettikommentoijien kohdalla ei ole koskaan kyse siitä, että oikeasti haluttaisiin auttaa, vaan kyse on ikiaikaisesta kontrollista. Nainen ei saa näkyä, viedä tilaa, kertoa mielipiteitään tai olla itseensä tyytyväinen, koska tyytyväistä naista on vaikeampi kontrolloida, kun se uskaltaa tehdä mitä huvittaa eikä kysele lupia.

    Sama kontrollintarve näkyy myös tuossa Minnan kommentissa.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Jep, asiaa puhut. Ja moni sellainen ihminen, joka itse kokee tarvetta koko ajan miellyttää toisia, ei voi lainkaan ymmärtää, että joku muu ei koe siihen tarvetta.

  • Ei-Leen
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kirjoitat tärkeästä asiasta, Veera. Paino ja kehon koko on kummallinen ja myös tunteita kiihottava asia. Kaikkihan me sitä loppujen lopuksi mietimme, toiset enemmän ja toiset vähän vähemmän. Tarkkailemme itseämme ja vertailemme muihin, siinäkin tapauksessa vaikka kuvittelisimme, ettemme mieti painoamme. Valitettavasti myös paino ja sen ”hallinta” on osalle meistä samanlainen psyykkinen juttu kuin vaikkapa riippuvuus alkoholista tai tupakasta.  Anoreksia ja bulimia eivät ole ainoita painoon liittyviä vakavia sairauksia ja siten sairaalloinen laihuus ei ole ainoa psyykkisen sairauden oire tai mittari. Olen saanut tutustua kahteen ihmiseen, jotka sairastavat ahmimishäiriötä ja ovat koko ikänsä taistelleet sitä vastaan. Heidän kanssaan keskustellessani olen ymmärtänyt, ettei paino ole vain numero tai kuten suurimmalle osalle meistä: kiusallinen numero. Osalle ihmisistä se on todellinen taistelu, joka valtaa koko elämän, on mukana elämän ja arkipäivän jokaisessa hetkessä.

    Monella tämä kamppailu alkaa jo lapsena. Omassa työssäni opettajana koen erittäin surulliseksi kohdata lapsia, alakoululaisia, jotka kokevat itseinhoa ja masennusta sen vuoksi, että sattuvat olemaan ikätovereitaan kookkaampia. Tällöin muistan aina, mitä ystäväni on kertonut omasta lapsuudestaan ja omista kokemuksistaan.

    Samalla lailla on myös lapsia, joille runsas pituuskasvu tai kasvamattomuus aiheuttaa jopa psyykkisiä ongelmia. Se että on erilainen, ”normista” poikkeava. Itsekin kärsin lapsena siitä, että olin luokan pisimpiä tyttöjä ja kaikkia ystäviäni pidempi. Se kuulemma näkyi kävelytyylissänikin, teininä kävelin kumarassa kuin pituuttani häveten. Enkä minä ole kuitenkaan kuin 172 cm pitkä – todellisuudessa siis aivan normaalipituinen! Samalla tavalla häpesin jättimäistä jalkaani (kokoa 40) siten, että ahdoin jalkani liian pieniin kenkiin ja aiheutin itselleni vaivasenluut…

    Koon, laidasta laitaan, tulisi olla normaali asia jokaiselle ihmiselle. Kenenkään ei tulisi joutua suremaan painoaan, pituuttaan, kengänkokoaan, yhtä vähän kuin vääränmallisia korviaan. Kiitos siis työstäsi normaaliuden puolesta.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Lapsuuden kokemuksilla on kyllä ihan hirmuisen paljon merkitystä oman kehosuhteen kehittymisen kannalta. Jos jo silloin saa koko ajan kuulla olevansa jotenkin vääränlainen, ei siitä ajatuksesta varmasti hevillä pääse eroon myöhemminkään. Olenkin usein kiittänyt omia vanhempiani siitä millaisen hyväksyvän ajatustavan he ovat minulle onnistuneet opettamaan.

  • Lilli123
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Erinomainen kirjoitus. En kokenut lainkaan provosoivana vaan tässä puettiin sanoiksi juuri samoja ajatuksia, joita olen itsekin viime aikoina pyöritellyt. Muutama vuosi on mennyt painoa harmitellessa ja liian pieniin vaatteisiin ahtautuessa. Nyt päätin, että se saa riittää. Ostin suuremmat housut ja väljempiä, ihanan värikkäitä paitoja. Annan itseni olla juuri tämän kokoinen enkä soimaa itseäni koko aikaa. Voin paremmin.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Hyvä päätös! Kun ottaa itseään lempeämmin katsovan asenteen, niin se painonpudotuskin voi tuntua helpommalta mikäli siihen kuitenkin haluat pyrkiä.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvä kirjoitus ja lisäksi näytät erityisen kauniilta. Tuo valkoinen paita-vpun takki-kombo on jotenkin tosi hyvä ja erilainen. Ja toi huulipunanväri on ihan mahtava sulle! Ja hiukstkin on jotenkin tosi nätisti 😊

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Hah, ite mietin et viitsinkö koko asua edes kuvata, kun tunsin oloni jotenkin epäsiistiksi. 😄

  • liianjotain
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hieman ihmetyttää, miksi kaivelet nuo negatiiviset kommentit esiin? Iloitse niistä positiivisista ja kannustavista kommenteista, joita ulkomuodostasi avautuminen pääasiassa ja suurimmalta osin täälläkin herättää. Olen itse huomannut, että kommenttibokseissa mikään ei ole mieliksi. Aika usein on liian laiha, timmi, liikaa lihaksia, läski yms. Jonkunlaisessa kuplassahan sitä on jos antaa täysin tuntemattomien kommenttien tulla noin iholle. Mitä enemmän paasaa siitä ulkomuodostaan, sitä enemmän sille vaikuttaa antavan painoarvoa.
    Näitäkin avautumisia on jo aika monta ollut, eikä tässä mitään uutta niihin aikaisempiin verrattuna ole. Joo, ei ole pakko lukea tai kommentoida, tiedän.  Kyllä kehojen moninaisuus näkyy kun tuolla ihmisten ilmoilla kulkee, ei ole pelkoa, että totuus unohtuu.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      No eipä noita kommentteja tarvitse kauheasti kaivella, kun niitä näkee ihan vaan kun lueskelee erilaisia lehtijuttuja ja seuraa somea. Ja kyllä tämä asia on mielestäni sellainen, josta mielestäni kannattaa aika ajoin ”avautua”, sillä aihe tuntuu kovasti aina kiinnostavan. Ei siihen syynä ole aina välttämättä se, että nuo kommentit olisivat juuri mulle koko ajan ”iholla”, kuten asian ilmaiset, vaan se että haluan kannustaa muita. Tunnuit lukevan postauksen etupäässä avautumisena kommenteista, kun mulle tää oli etupäässä tsemppipuhe itsearvostuksrn puolesta. Mutta nää on näitä näkökulmia jotka vaihtelee sen mukaan kuka tulkitsee.

  • Enni
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Itse liputan tosi voimakkaasti asiallisen kielenkäytön ja sovittelevan käytöksen puolesta töissä,mutta tämähän on blogi, ei mikään työpaikka . Jos halutaan lukea kuivaa asiatekstiä , ei ehkä kannata hakea sitä blogista. Ja piti vielä lukea toiseen kertaan teksti, en ymmärrä lainkaan mikä siinä edes olisi ollut erityisen provosoivaa. Persoonalliseen raikkaaseen omaan tapaansa kirjoittanut Veera tekstin . Ensimmäistä kertaa itse asiassa kommentoin,vaikka olen jo hetken seuraillut blogia. Olen vanhempi sinua Veera ,mutta opin nimenomaan kehopostiviisudesta sinulta jatkuvasti. Olet aito ja ihastuttava tyyppi. Kunpa olisin itse oivaltanut itseni hyväksymisestä nuorempana noin paljon enkä olisi tuhlannut aikaa ja vuosia itseni soimaamiseen – siihen tuhlasin energiani seilatessani normaalipainon ja lievän ylipainon välimaastossa. Minulla on terveydenhuoltoalan koulutus enkä kyllä koskaan ole ajatellut,että itsensä hyväksyminen ja terveellisiin elämäntapoihin pyrkiminen olisivat jotenkin ristiriidassa – päinvastoin ,kuten kirjoituksessasikin totesit. Mielensäpahoittajia löytyy valitettavasti aina…..tsemppiä ja iloa!

  • Susa
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Opettelen bodypositivea päivittäin. Se ei oikein ota tuulta alleen (huono itsetunto, minkäs teet), joten minusta on todella kiva lukea blogeja, joissa oma keho on esillä positiivisesti ja siihen siis myös suhtaudutaan positiivisesti 🙂 Minua haukuttiin läskiksi läpi lapsuuteni. Nykyään kun katson nuoruuskuviani, olin silloin ihan mukiinmenevä muikkeli. Nyt kahden lapsen äitinä ja istumatyöläisenä ei tahdo aika riittää rääkkiliikuntaan. Harvoin on sellainen fiiliskään. Mieluummin menen luontoon ja keitän siellä pannukahvit ja syön munkkirinkilän. Luulen silti olevani tänäkin päivänä ihan mukiinmenevä muikkeli 😀 Kerran laihdutin 20 kiloa ja minulle sanottiin, että älä vaan laihdu enempää! No hele, ei sitten sekään kelvannut. Lakkasin laihduttamasta ja palasin painoon, joka (näköjään) on itselleni luontaisin. Kehoni kelpaa minulle ja se riittäköön.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ei mulla varsinaisesti ole mielipidettä tähän asiaan, mutta kerronpa oman kokemukseni. Minun äitini sai monta lasta, ja jossain vaiheessa raskauskilot kertyivät vain edellisten päälle. Hänen suuri haaveensa on ollut palata entisiin mittoihin, mutta se ei ole onnistunut. Olen koko elämäni katsellut hänen painokamppailuaan, eikä se on minusta hyvä tapa elää. Mieluummin ostaisi kivat isot vaatteet. Mutta minkäs teet. Terveysongelmia hänellä on, mutta kelläpä yli 60-vuotiaalla ei olisi. Mutta ei diabetestä.

    Itse olen nyt 40-vuotias, ja koko elämäni ollut normaalipainossa, vähän yli ja vähän ali. Parhaiten viihdyn hoikkana, se vaan tuntuu hyvältä. Raskaana ollessani sairastuin raskausdiabetekseen, ja vaikka raskaudesta on jo komatta vuotta, niin kärsin verensokeriongelmista edelleen. Tuskallisen laihdutuksen jälkeen olen raskautta edeltävissä mitoissani, ja näin on oltava loppuelämäni. Jos lihon, saan diabeteksen. Sen todennäköisyys on minulla erittäin suuri raskausdiabeteksen takia, ja teen mitä vaan, etten saisi sitä. Se on jotakuinkin hirveintä, mitä olen kokenut. Tästä syystä en myöskään hanki toista lasta. Toisen raskauden myötä saisin raskausdiabeteksen varmasti, ja 2-tyypin diabeteksen todennäköisyys kasvaisi entisestään.

    Elän rajoitetulla ruokavaliolla, jolla verensokeriongelmat pysyvät hallussa. Mutta ei aina jaksa, nytkin juon kaljaa, mikä on pahasta.

    No mikä on pointtini? Ei sitä kai ole. Mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Voit tehdä kaiken oikein ja sairastua. Ja voit tehdä kaiken väärin ja pysyä terveenä. Mutta itselleni on ainakin käynyt selväksi, että terveyden eteen kannattaa taistella. Sen arvon tajuaa vasta, kun sen on menettänyt.

    Mutta hyvä elämä on ehkä se juttu. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, ja se kannattaa elää juuri niinkuin haluaa. Ettei tarvitse sitten katua. Uskon, että elät sellaista elämää kuin haluat. Ainakin sen mielikuvan saan tästä blogista. Itse en elä – vielä. Lapseni on vielä pieni, mutta kun hän kasvaa, niin panostan taas omaan elämääni. Ja uskon, että elämällä on minulle vielä paljon annettavaa.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mahtava teksti 👏👏

    Tyylillisesti tämä uppoaa minuun, ihmiseen, joka hienovaraisuudessaan meinaa jättää elämänsä elämättä, ettei ärsyttäisi niitä ihmisiä, jotka arvottavat ihmiset BMI:n mukaan. Jos kuuntelee itseen kohdistuvaa läskivihaista puhetta vuosia, miten siihen jatkumoon uskottavasti sopii jokin hempeä lässynlää tsemppipuhe?

  • Ihana nainen !
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mielenkiintoista luettavaa puolin ja toisin 🙂 Hauskaa Vappua kaiken kokoisille ja näköisille !

  • Anna M
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Repesin, kun luin, kuinka Minna on ilmoittanut asiasta Veeran työnantajalle… ilmoittanut mitä?? ? Sitäkö, ettei hän pitänyt kirjoituksesta???? (huutonaurua) Miksi juuri hänen olisi täytynytkään pitää? Muista Veera, että ainahan voit itkeä itsesi uneen illalla. Ei hyvää päivää tätä porukkaa.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Niin, jos itseinho toimisi, olisin rikas ja hoikka. Ihminen, joka haluaa laihtua, laihtuu todennäköisemmin, jos pitää itsestään jo nyt, ei sitten joskus. 🙂

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hei,
    Ihanat aurinkolasit. Minkä merkin ja mistä mahdollisesti voi ostaa?

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Nää on ihan vaan Lindexin halpispokat viime kesältä

  • Micu
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    ”sinne puntarin lukemaan on todennäköisesti helpompi halutessaan vaikuttaa, jos pääkopassa pyörii enempi positiiviset mietteet kuin ikuinen itsensä mitätöinti ja vihaaminen.”

    Tää on ollut mulla pari vuotta jo ajatuksena ja olen enemmän sujut itseni kanssa kun ikuisuuksiin. 

    Kiitos asiallisesta tekstistä ja valoisaa kevättä, Veera!

  • Embba
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kiitos Veera kirjoituksestasi! Pisti todellakin miettimään ns. Omalle kohalle. Lapsesta asti ylipainosta kärsineenä, miljoonat dieetit läpikäyneenä nämä kehopositiivisuusasiat mietityttää päivittäin. Lapsena ja nuorena lyhyen hoikkuusjakson aikana edesmennyt äitini piti koossa 38 ollutta tytärtään liian lihavana, nuorena aikuisena (silloinen) poikaystävä piti koossa 38-40 keikkuvaa minua liian lihavana ja kas, nyt olen oikeasti liian lihava. Jossitella ei pitäisi, mutta jos nuo kommentoinnit olisi jääneet tekemättä miten nyt olisi asianlaita…kokoaikaisesta painonpudotuksesta ja lihavuudesta puhuminen veivät vain voimat ja annoin periksi? Nyt olen yrittänyt mm. Isälleni sanoa, että jos ei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Yritystä painonpudotukseen on, mutta tunnesyönti (suklaa ja muut herkut) vie pohjan muuten suht terveellisestä ruokavaliosta. Veeituttaa seurata kun hoikat ystävät marisee siitä kun ovat muka liian lihavia. Onneksi on kuitenkin muutama ystävä jotka jaksavat muistuttaa, että ”olet kaunis”. Olen huomannut, että laihdutus on onnistunut aina kun on ollut hyvä fiilis itsestä ja esim joku kiva mies on osoittanut kiinnostusta. Positiiviset sanat muilta ihmisiltä ovat kanssa auttaneet. Sitten kun joku on tullut ja kommentoinut ilkeästi, alamäki tulee taas vastaan.
    Lisää maailmaan tällaista kehopositismia, niin ehkä auttaisi omalta osaltaan tätäkin pulleroa laihtumaan 🙂

Post A Comment