Muistatteko sen ajan elämästänne, kun ajattelit tietäväsi monesta asiasta itse paremmin kuin äitisi? Muistan kuinka kotoa muuttaessa olin esimerkiksi ihan vankkumattomasti sitä mieltä, että en tarvitse omassa kodissani mm. silitysrautaa ja -lautaa (mä en koskaan silitä mitään) enkä myöskään astiapyyhkeitä.

Vastusteluistani äiti pakkasi muuttokuormaan niin silitysvehkeet kuin kasan pellavaisia astiapyyhkeitäkin. En edelleenkään, 17 vuotta myöhemmin, silitä kuin aivan pakon edessä. Mutta mietin että kuinka ihmeessä kuvittelin eläväni ilman keittiöpyyhkeitä??? Kyllä ne äidit vaan tietää paremmin.

Tässä muutamia muita asioita, joita kuvassa oleva hurjan kaunis ja ihana äitini on tiennyt paremmin ja siirtänyt oppejaan minulle. (Niitä asioita on toki satoja, joten tässä vain muutama poiminta)

Valkosipuli. Kyllä, minä opin syömään valkosipulia ja rakastamaan siitä. Mutta muistan kyllä kovasti vängänneeni lapsena vastaan, kun äidin suosikki valkosipulisalaatinkastikkeelle yökkäillessäni, äiti rauhallisesti lausui, että ”yhtenä päivänä sinäkin rakas lapsi vielä opit pitämään valkosipulista”.

Laiskan silittäjän niksit. Äitini mielestä silittäminen on ihanaa ja terapeuttista, mutta tuo rakkaus ei tosiaan itselleni siirtynyt. Onneksi mamma neuvoi jo vuosikymmeniä sitten, että vaatteet oikenee näppärästi kylpyhuoneessa kuuman suihkun jälkeen.

Karhupumppu ”pesukoneena”. Äidin niksipirkkavinkit auttoivat minut myös niiden aikojen yli, kun minulla ei opiskelujen ekoina vuosina vielä ollut omaa pesukonetta. Karhupumpun kanssa vaatteiden pesu vadissa oli huomattavasti tehokkaampaa ja kevyempää kuin käsin veivaaminen.

Shoppailumatematiikka. Alennusmyynneissä ei koskaan lasketa sitä paljonko meni, vaan paljonko säästettiin. Ja vaikka kengät olisivat kalliit, niin jos ne on tosi ihanat ja niitä käyttää paljon, niin eihän siinä tule yhdelle käyttökerralle hintaa paljon mitään. Ja jos joku ostos tuntuu vähän liian kalliilta, niin kun maksaa puolet käteisellä ja puolet kortilla, niin ei tunnu yhtään niin pahalta. Nämä opit, jos mitkä olen omaksunut paremmin kuin hyvin! 

Kuvassa äiti suorittamassa tiukkoja shoppailumatemaattisia yhtälöitä Roomassa

Kyllä kaikki järjestyy. Arkisten käytännön neuvojen lisäksi mamma on toki antanut paljon myös henkistä pääomaa. Yksi äidin ikuisista lohdun lauseista on aina kuulunut, että ”kyllä kaikki järjestyy”. Ja vaikka kuinka pahassa paikassa on epäilyttänyt, niin aina se äiti on lopulta oikeassa ollut.

Äiti on jaksanut myös jokaisen pettymyksen, nenän edestä kiinni menneen oven ja jostain asiasta luopumisen äärellä vakuuttaa, että ”sinua varten on jotain parempaa luvassa”.

Olen ihana. Ihan kaikista tärkein oppi, jonka olen äidiltäni (tai siis toki molemmilta vanhemmiltani) saanut, on se, että minä olen ihana, rakas ja riittävä. Vaikka kuinka on elämässä aikoja, kun kaikki meinaa järkkyä, niin on aina ollut lohdullista ja ehdottoman tärkeää muistaa, että minun ei tarvitse täyttää mitään ehtoja ollakseni arvokas ja tärkeä.

 

Että aika hyvin se on mun mamma mielestäni hommansa hoitanut!

Mutta yhdessä asiassa olen kyllä pistänyt kovasti vastaan enkä voi edelleenkään sanoa äidin tienneen paremmin. Hän nimittäin jaksoi vuosikausia hokea minulle, että ”kyllä sinä sen ruotsin kielen vielä opit”, kun kiroilin kyseisen kielen kamaluutta ja sitä ettei se todellakaan tartu päähäni.

Ainakaan toistaiseksi ei mamma tässä kohtaa pääse sanomaan, että ”mitä minä sanoin”, sillä kielitaitoini toisella kotimaisella rajoittuu lähinnä tiedusteluun När går nästa bussen till Slussen? 

Mutta eihän ne äiditkään nyt ihan aina voi oikeassa olla.

 


-Kaupallinen yhteistyö Olympuksen kanssa-

Kun otat käyttöön jonkin uuden laitteen, niin käsi sydämelle, jaksatko lukea käyttöohjetta? Ainakaan jos se on pidempi kuin kaksi sivua? Niinpä, en minäkään. Sitä pitää vaan alkaa painelemaan nappuloita ja toivoo parasta.

Tämän yleisen vaivan nimeltä käyttöohjelaiskuuden vuoksi kokosin tähän postaukseen vinkkejä yhden itselleni hyvin tutun vehkeen käyttöönottoon. Kun siis kaivat paketista upouuden Olympus-kameran, niin tässä muutama asia, jotka kannattaa tsekata!

Lataa akku, kiinnitä objektiivi ja laita muistikortti paikoilleen

Kierrä objektiivia ihan reippaasti kunnes se selvästi napsahtaa paikoilleen. Mikäli näytössä näkyy vain mustaa (vaikka linssinsuojus on otettu pois), ei objektiivi ole ihan kunnolla kiinni. Eli irrota ja kiinnitä uudelleen. Objektiivin lukitus vapautuu  kamerarungossa olevaa pyöreää nappulaa painamalla.

Kiinnitä kaulahihna

Olen monen monta kertaa neuvonut tätä asiaa ihmisille kuvien kera ja asennellut uudelleen väärin ja pitämättömästi kiinnitettyjä hihnoja, joten tsekkaa oikea tapa näistä kuvista.

Mikäli kaulahihna tuntuu turhalta, niin suosittelen pientä rannehihnaa. Se on hyvä varmistus kameraa kädessä pitäessä, mutta ei vie juurikaan tilaa laukussa. Itse tykkään käyttää nimenomaan rannehihnoja.

Valitse kieli

Kun käynnistät kameran ensimmäistä kertaa pyytää kamera valitsemaan kielen. Haluatko valikot suomeksi vai englanniksi? Vahvista valintasi painamalla OK. Suosittelen jotain itselle tuttua vaihtoehtoa. Vaikka tuohan se toki mukavaa lisäjännitystä kuvaamiseen, kun yrittää arpoa, että mitäs se ”tiedostomuoto” tai ”salama” olikaan puolaksi!

Kuvassa ympyröitynä valikoissa liikkumisen kannalta oleelliset nappulat

Aseta päivämäärä ja aika

Käynnistettäessä kameraan on hyvä heti asettaa myös päivämäärä ja aika. Mikäli tämän kohdan ohittaa, tulee kamera vinkumaan puuttuvista tiedoista aina käynnistettäessä.

Ja ei pelkoa, nämä päivämäärätiedot eivät tule näkymään kuvissa niin kuin ysärin pokkarikameroiden kuvien alareunoissa loistavat numerot! 😀 Päivämäärä- ja aika tallentuu vain metatietoihin jotka siis näkyvät kun tiedostoja tarkastelee koneella.

Nyt kamera on siis käyttövalmis. Helpoiten ja nopeimmin kuvaamiseen pääsee toki käsiksi täysautomaatilla (valintakiekossa vihreä AUTO), mutta suosittelen lämpimästi, että jo heti aluksi uskaltaudut kokeilemaan myös muita kuvausohjelmia.

Esim. P on myös automaattinen kuvausohjelma, jolloin kamera valitsee kuhunkin tilanteeseen sopivan aukko/aika -yhdistelmän, mutta voit kuitenkin tehdä paljon säätöjä myös itse (esim. valotuksen korjaus, eli kuvan tummentaminen tai vaalentaminen, valkotasapaino, ISO-herkkyys). Kannustan aina aloittelijoitakin valitsemaan tämän kuvausohjelman täysautomaatin sijaan.

Vasemman puoleinen otettu täysautomaatilla. Kamera haluaa vaalean ympäristön vuoksi valottaa kuvan liian tummaksi. Oikean puoleinen kuva otettu kuvausohjelmalla P korjaamalla itse valotusta plussalle.

Vihreä täysautomaatti on siis kuvaamisen kannalta vähän sama asia kuin istuisit satasta ajavan auton kyydissä voimatta itse ohjata. Toivot vain, että auto menee sinne minne toivot. Välillä täysautomaatilla napsitut kuvat onnistuvat hienosti, jossain olosuhteissa puolestaan kohtaa pettymyksiä. P-asennossa voit kuitenkin jo ns. käännellä rattia ja painella jarrua tai kaasua ja näin ollen enemmän hallita millaisen kuvan haluat saada aikaiseksi.

Sitten kun opettelet kuvaamaan manuaaliasetuksilla, voitkin ajaa ihan juuri sinne minne tahdot itse valitsemallasi vauhdilla. Ah, mikä mahtava metafora tämä olikaan! 😀

MUUTAMA MUU VINKKI ASETUKSIIN

Kuten sanoin, kamera on noiden edellä mainittujen valmistelujen jälkeen jo ihan käyttökunnossa. Mutta, jos kameran sielunelämä kiinnostaa hieman tarkemmin, niin lukaise myös seuraavat valinnaiset asetusvinkit!

Kuvan laatu

Suurimman JPG-tiedoston laatu on lähtökohtaisesti asetettu olemaan Fine. Mutta, jos haluat kuvata kaikista parasta JPG-laatua, niin voit vaihtaa suurimman kuvakoon laaduksi Superfine. Tällöin kamera ei pakkaa tiedostoa niin paljon. (Ja luonnollisesti kuvia mahtuu kortille hieman vähemmän kuin laadulla Fine.)

Tämä asetus löytyy MENU-valikosta.

MENU -> MUKAUTETTU VALIKKO (hammasrattaan kuvake) -> välilehti F -> (resoluutio) ASETUS -> Vaihda L F asentoon L SF.

 

Tarkennuksen merkkiääni

Argh, itsellä ainakin menee aina ihan hermo, jos saan käteeni kameran, jossa on päällä tarkennuksen merkkiääni. Se piippaus on erityisen häiritsevää esimerkiksi kirkossa, kun kesken vihkimisen useampi vieras alkaa zoomailemaan kameroineen kera piipityksen. Itse siis otan omista kameroistani tarkennuksen äänen aina pois päältä.

Jos ääni on sinustakin turha ja ärsyttävä, saat sen pois MENUn mukautetusta valikosta.

Paina MENU -> siirry valikossa alaspäin kohtaan MUKAUTETTU VALIKKO -> siirry välilehdelle C2 -> YLIN KUVAKE (alla kuvassa) on tarkennuksen merkkiääni -> klikkaa edelleen oikealle ja vaihda toiminnon kohdalla oleva PÄÄLLÄ asentoon POIS ja hyväksy painamalla OK.

Ah, mikä ihana hiljaisuus!

Lämpimät värit

Toinen asetus, jonka itse tykkään aina käydä uuden kameran saadessani muuttaa pois tehdasasetuksista, on automaattisen valkotasapainoasetuksen ”pidä lämmin väri”. Tuo asetus nimittäin toisinaan saattaa aiheuttaa fiilistä, että kuvat ovat hieman keltaisempia kuin pitäisi.

Lämpimät sävyt toki imartelevat esimerkiksi henkilökuvissa, mutta jos kuvia ottaessa useinkin tulee tunne, että ovat omaan makuun liian kellertäviä, niin kannattaa käydä klikkaamassa tämä asetus pois päältä. Näin automaattista valkotasapainoa käyttäessä kamera pitää neutraalit värit lämpimien sijaan.

Löytyy paikasta: MENU -> MUKAUTETTU VALIKKO -> Välilehti F (WB/Väri) -> WB AUTO Pidä lämmin väri -> valitse POIS

Huom! PEN E-PL9:ssa tämän saa muutettua myös kuvaustilassa WB AUTO -asetuksen kohdalla Info-nappulan kautta. Vanhemmissa malleissa onnistuu vain tuolta Menu-valikon kautta.

 

EDIT: Mikäli oman kamerasi menu-valikossa tuo mukautettu valikko (hammasrattaan kuvake) ei ole aktiivisena, etkä siis pääse siihen, on se ensin aktivoitava. Se tapahtuu menu-valikon alimmassa asetusvalikossa (jakoavaimen kuva). Sieltä valittava custom menu/mukautettu valikko aktiiviseksi.

 

Asetusvalikko (tämä koskee nyt varsinkin PEN E-PL9:ä)

OK-nappulan alta avautuva valikko on PEN ysissä hieman muuttunut aiempiin malleihin verrattuna. Oletuksena sieltä nimittäin avautuu aiempaa pienempi osa toiminnoista.

Mikäli haluat OK-nappulan avaavan selkeämmän ja monipuolisemman oletusvalikon, voit käydä vaihtamassa sen Menun mukautetun valikon välilehdellä C1. Ylin kohta, Ohjausasetus (Control Settings). Vaihda kuvausohjelmien asetus asentoon LV-SCP (Super control panel).

Mutta tämä on siis ihan makuasia, kummanlaisesta valikosta enemmän pitää. Vaikka pitäisikin OK-nappulan alla suppeamman valikon, niin laajemman Super Control Panelin (kuvassa) saa tarvittaessa päälle kuvassa (alla) ympyröidystä nappulasta.

Kasvojen tunnistus

Toinen tehdasasetuksena päällä oleva ominaisuus, jonka itse otan aina pois käytöstä, on kasvontunnistus. Tykkään ihan itse valita käyttämäni tarkennuspisteen ja olen kokenut kasvojen tunnistus -toiminnon aina häiritseväksi.

Kasvojentunnistus löytyy helposti Super Control Panelin keskeltä. Siinä se naurunaama hekottaa oikein antaumuksella (katso kuva yläpuolella). Klikkaa itsesi OK:lla sen asetuksiin ja valitse OFF, niin olet jälleen itse tarkennuksesi herra!

Mikäli kamera vielä puuttu, mutta et tiedä mikä olisi sinulle se oikea, niin apua valintaan PENin ja OM-D:n välillä saat TÄSTÄ POSTAUKSESTA.

EDIT: Uusimman, kesäkuussa 2021 ilmestyneen, PEN E-P7:n esittelyn voit lukea TÄÄLTÄ.


Siis eihän siitä ole montaakaan viikkoa, kun vasta mietin, että mitäs vaatteita ja kenkiä sitä kaivelisi kapeista talvikamppeiden tilalle. Intoilin nahkarotsista, bomberista ja tennareista. Ja tänään sitten ihan puskista rikottiinkin jo helleraja! Porissa mitattiin tänään huimat 25,1 astetta.

Että eihän mun garderoobi pysy nyt yhtään tässä tahdissa. Mulla siis talvitakit edelleen roikkuu naulakossa ja villahuivit pursuilevat eteisen hyllyiltä. Kiskoin tänään päälle mustan trikoohaalarin ja tennarit ja meinasin läkähtyä.

Piti siis nopeasti selata menneiden kesien asukuvia, jotta tiedän mitä seuraavaksi etsiä kaappien kätköistä. Tosin sitten kun vihdoin kaikki kesäsandaalini jostain tavoitan, niin tämä hyvällä tuurilla kolme päivää kestävä Suomen kesä on varmaan jo ohi.

Mutta ainakin nämä menneiden kesien suosikkijutut pääsevät käyttöön tänäkin vuonna:

Kesä on turbaanien sun muiden huiviviritelmien aikaa. Aion ehdottomasti jälleen kunnostautua tämän asusteen käytössä!

Työajan ulkopuolella käytetyimmät kesäkenkäni ovat jo monen vuoden ajan olleet Crocsin nilkkaremmilliset kiilakorkosandaalit. Nuo nahkaiset Leigh Ann -wedget aion syöksyä hakemaan varastosta heti tämän postauksen kirjoitettuani!

Tuo valkoinen neulemekkokin näyttää edelleen silmääni tosi kivalta. Ja hitsi, mullako on tuollaiset punaiset kiilakorkosandaalitkin? 😀

Ei ole kesää ilman rentoja maksimekkoja. Näitä ”yöpaitoja” minulta löytyy tämän sinisen lisäksi ainakin musta. Ja tässäkin kuvassa jalassa on Crocsit!

Tuo oranssin punainen Your Facen mekko jäi viime kesänä aika vähälle käytölle, mutta nyt mulla on vaihteeksi taas punaisempi olo. Ehkä tätä nähdään päälläni siis useammin. 

Mietin jo viime kesän lopulla, että onkohan noista henkkamaukan ikivanhoista sandaaleista enää lainkaan eläjäksi. Kestäisivätpä vielä yhden kesän!

Jos vapaalla tassuttelen mieluiten sandaaleissa, niin tulen tänäkin kesänä viettämään työpäiväni enimmäkseen OTZ Shoesin espadrilloissa. Täydellistä mukavuutta pitkiinkin päiviin.

Olen enemmän mekko- kuin shortsi-ihminen, mutta nämä pellavashortsit ovat kyllä kiva hellepäivän vaate todella lyhyestä mitastaan huolimatta. 

Ja sitten kun ei ole helle (eli 99,9% kesästä), pitää muistaa kaikki kivat haalarit!

Eli ei tässä kai sittenkään tarvitse panikoida. Eiköhän mulla jotain päällepantavaa ole kesäsäihinkin. 

Mites siellä ruudun toisella puolen menee, joko on bikinit ja hellemekot kaivettu esiin?