23.10.2018 Uusi lohdullinen arkivaate – kotimainen ihana villaneule

Syksyn ja elämän myrskyissä pientä turvallisuuden ja lämmön tunnetta tuovat pehmeät ja mukavat vaatteet. On ihana pukea päälle ihoa hyväilevä neule ja lämmittää varpaat läheisen rakkaudella neulomilla villasukilla. Peiton alle ei voi jäädä, mutta ulkona puhaltava viima on helpompi kohdata miellyttäviin materiaaleihin kääriytyneenä.

Uusin lohdullinen arkivaatehankintani on tämä I Love Me -messuilta löytämäni kotimaisen Design Pylsyn merinovillapusero. 100% mulesing vapaasta merinovillasta kokonaan Suomessa valmistetussa puserossa on rento malli, 3/4 hihat ja kuminauha helmassa. Sopii loistavasti niin farkkujen kuin näköjään hameenkin pariksi. 

Design Pylsyltä löytyy myös mm. merinovillaisia ponchoja, viittoja, pipoja ja huiveja. Omaan ostoskassiini sujahti puseron lisäksi vielä vaaleanpunainen tuubihuivi, jonka voi myös nostaa hupuksi. En tötterökampauksieni kanssa oikein voi pitää pipoja, joten pannat ja löysät huivi-/huppuviritelmät toimivat paremmin.

Tätä rentoa neuletta löytyy harmaan lisäksi mustana ja vaaleanpunaisena. (Ja täytyy myöntää, että himoitsen kaikkia värejä) Koot ovat 1,2 ja 3, itselläni 48-50 kokoisena koko 2. 

Oman väripaletin vaihduttua kesästä syksyyn on tämä viime keväinen kirppislöytökin päässyt vihdoin ahkerampaan käyttöön. Ted Bakerin veskan kuosi ja väri olivat niin minua, että en voinut kävellä sen ohi Relovessa. Siitä tulikin sitten kallein kirpparihankintani vaatteiden ja asusteiden osalta, mutta huikea löytö silti. Toimii kokonsa ja olkahihnansa vuoksi loistavasti reissukäsilaukkuna, se tuli taas viime viikolla matkaillessa todettua.

pusero – Design Pylsy / hame – Ellos / takki – KappAhl XLNT (saatu) / huivi – Becksöndergaard / kengät – Betty London / laukku – Ted Baker (2nd hand) / korvikset – Aarikka (saatu)

Sain hetki sitten instassa paljon kommentteja, että minun tulisi pitää hiuksiani useammin auki. No, heti seuraavana päivänä jouduin tekemään niin pakon edessä, kun matkalaukusta puuttui niin hiuslenkit kuin oikeat muotoilutuotteetkin. Ja ai hitto, mikä katastrofi! Ton reuhkan auki pitäminen tuntuu ihan karmealta, etenkin ulkona. En vaan osaa, enkä tunne peilikuvaani. Bussiin päästyä oli sitten jo pakko ihan vaan solmia hiukset edes jotenkin auttavasti pään päälle sykeröksi, jotta pystyin elämään. 

Että jos tuntuikin eilen pusero todella miellyttävältä, niin tukka loikin sitten vastapainoksi epämiellyttäviä tuntemuksia. You win some, you lose some!