25.03.2019 Endometrioosiviikko 25.-31-3. – Minäkin sairastan

”Onko sinulla kivuliaat kuukautiset? Sattuuko yhdyntä? Aiheuttaako tärinä kipua? Entä ulostaminen?”

Olin 23-vuotias ja istuin gynekologin vastaanotolla vastaten jokaiseen hänen kysymykseensä kyllä. En ollut tullut paikalle yhdenkään noiden edellä mainitun kivun vuoksi, vaan ihan perustarkastukseen saadakseni ehkäisyrengasreseptin.

Se tutkimus ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen. Minuun nimittäin sattui, ihan valtavasti. Kiemurtelin tutkimuspöydällä yrittäen epätoivoisesti rentoutua, mutta sisätutkimuksesta ei tullut oikein mitään sen kivuliaisuuden vuoksi. Niinpä lääkäri päätyi kyselemään tarkemmin mikä kaikki minua sattuu.

Kerroin kuukautiskivuistani, jotka rampauttivat minut aina menkkojen ensimmäiseksi päiväksi. Kuinka oikea reiteni oli silloin kuin tulessa kivun säteillessä usein jalkaterään saakka. Pahimmat hetket oli vain heijattava itseään sängyssä jalkaa hieroen ja toivottava, että kasa särkylääkkeitä auttaisi edes hieman.

Kerroin aina toisinaan yhtäkkiä iskevästä kipukohtauksesta joka tuntui kuin minut lävistettäisiin terävällä seipäällä peräaukosta kohti napaa. Kipu oli repivä, mutta aina hyvin nopeasti ohi. Kerroin myös siitä kuinka seksin harrastaminen usein sattui, jos kumppani työntyi pohjaan saakka.

Mutta kaikesta tästä kerroin tosiaan vasta kysyttäessä. Koska minä olin kuvitellut sen kaiken olevan ihan normaalia. Että tällaista se nyt vaan naisella on. Kuukautiset on yhtä helvettiä ja ehkä kivulias seksikin tarkoitti ehkä vain huonosti yhteen sopivia vehkeitä. Voi kuinka väärässä minä olinkaan.

”Minä epäilen aika vahvasti endometrioosia”, totesi gynekologi. Endometrioosi, aivan vieras termi minulle vielä tuolloin.

Odotin lähteväni vastaanotolta vain resepti kourassa, mutta sainkin lähetteen laparoskopiaan, eli vatsaontelontähystykseen. 

Siitä se sitten lähti, mun endometrioositaipaleeni. Tai siis, olihan se alkanut jo joskus kauan sitten, mutta en tosiaan ollut sisälläni jylläävästä taudista tietoinen aiemmin. 

Myöhemmin tehdyssä laparoskopiassa diagnoosi vahvistui. Endometrioosikudosta löytyi mm. virtsarakon ja suolen pinnoilta, munanjohtimista, emättimen ja peräsuolen välisestä kudoksesta ja kohdunkaulan takaosasta. Niitä kasvustoja ja kiinnikkeitä sitten yrittivät skopiassa parhaansa mukaan poistaa mm. polttamalla.

Laparoskopiasta oli apua ja kivut vähenivät merkittävästi. Edessä oli kuitenkin vielä toinen operaatio. Tähystyksessä minulta nimittäin löytyi pieni ylimääräinen kohtu, joka katsottiin parhaaksi poistaa. Minulle tehtiin siis vuonna 2007 vielä laparotomia, eli avoleikkaus, jossa tosiaan poistettiin tuo ylimääräinen kohtu sekä toinen munatorvi. Tuossa leikkauksessa toki poistettiin myös endoa.

Itselläni on käynyt sillä tavalla hyvä tuuri endometrioosin kanssa, että olen diagnoosin ja operaatioiden jälkeen saanut elää suurimmaksi osaksi kivuitta toimivan hoidon löydyttyä melko helposti. Itselläni toimii minipillerit joilla kuukautiset on saatu pysymään poissa. Ja kun kuukautiset pysyvät poissa, pysyy myös endometrioosin kasvaminen aisoissa, sillä endometrioosikudos käyttäytyy hieman samoin kuin kohdun limakalvo.

Nyt siis tilanne on siinä suhteessa hyvä, että olen kivuton. Mutta onhan tässä asiassa toki muitakin aspekteja. En voi vähätellä sairauttani siinä kohtaa, kun alan miettimään haluaisinko/olisinko halunnut lapsia. Minulla ei ole yksiselitteistä vastausta asiaan itsellänikään.

Mutta voin todeta olleeni aikoinaan pari vuotta ilman ehkäisyä ilman tuloksia. Sittemmin tuntui järkevimmältä keskittyä juurikin hoitamaan endoa ehkäisypillereillä, koska kivuton elämä houkutteli ainakin akuutisti enemmän kuin lisääntyminen. 

Endometrioosi ei siis tällä hetkellä aiheuta minulle ongelmia päivittäin eikä edes kuukausittain. Pieniä kipukohtauksia silloin tällöin muistuttamassa, että kyllä se mörkö siellä kuitenkin elelee vaikkakin pillereiden ansiosta laiskasti. Mutta isommassa mittakaavassa asiat voisivat olla kohdallani hyvinkin toisin ilman tätä sairautta. 

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista endometrioosiviikkoa. Hyvää tietoa sairaudesta löydät esimerkiksi tästä endometrioosiyhdistyksen potilasoppaasta.

Mikäli postauksen alussa olevat kysymykset aiheuttivat sinullakin pään nyökyttelyä, niin ota asia puheeksi lääkärissä!