07.06.2019 Miksi mun jalat on ihan pilkulliset? – Syynä ahdistus ja ihon nyppiminen
-Asun shortsit (Junarose) ja kengät (Pavement) saatu –
”Ai kauhee, mikä sulla on jaloissa? Onko sua purrut jotkut ötökät?” Tällaisiin hieman kauhistuneisiin kysymyksiin sain vastailla viime kesänä ja nyt kun lämmin sää taas paljasti sääret, on niiden aika jälleen.
Eilen oli kesän ensimmäinen päivä, kun pukeuduin niin, että kintut olivat esillä pitkälle reisiin saakka. Lähes kaikki ”pilkut”, eli haavat, ruvet ja arvet siis näkyvillä.
Kyse ei ole mistään hyttysen pistoista tai muista ötököiden puremista. Jalkojeni, etenkin oikean, iho on rikki ja vioittunut ihan vain oman toimintani vuoksi. Olen viimeisen noin vuoden ajan kärsinyt jonkin asteisesta pakko-oireisesta häiriöstä ja siis kynsinyt ihoni rikki kerta toisensa jälkeen.
Minulla ei ole virallista dermatillomania-diagnoosia, enkä ole oireiluni kanssa mitenkään pahimmasta päästä, mutta nyppimisoireilu liittyy itselläni vahvasti masennukseen ja erityisesti ahdistukseen. Etenkin viime kesä olikin siis todella pahaa aikaa nyppimisen osalta. Kynsin siis ihan tervettä ihoa pikku hiljaa rikki ja sitten tietenkin kaikki rikkinäiset kohdat auki aina uudelleen ja uudellen.
Kaikilla meistä on silloin tällöin halu puristaa jokin finni tai nyppiä rupea, vaikka tietää ettei kannata. Mutta ahdistukseen liittyvä ihon nyppiminen on eri asia, se on keino lievittää stressiä, ahdistusta ja negatiivisia ajatuksia. Kun ajatukset keskittää ihon kynsimiseen ja siitä aiheutuvaan kipuun, ei ehdi miettiä ja tuntea juuri muuta. Kädet hakeutuvat ihon kimppuun automaattisesti vaikka kuinka yrittäisi hillitä itseään.
Juu, vähän ällöä varmasti monen mielestä. Ei se minustakaan kivaa ole. On harmillista miltä ihoni nykyään näyttää ja on todella inhottavaa vuotaa verta vähän väliä. Itselläni on vaivana vielä veren hyytymishäiriö, niin ihan pienimmätkin haavat vuotavat yllättävän kauan.
Minulla on kuitenkin kokemusta siitä, että itselläni tämä pakko-oireilu lievenee sitä mukaa, kun mieli paranee. Kykenen itse ymmärtämään tekeväni itselleni pahaa nyppimisellä ja pystyn jo jonkin verran sitä myös hillitsemään.
Pahasta dermatillomaniasta kärsivillä ihmisillä nyppiminen itsessään aiheuttaa suurta ahdistusta ja häpeää ja sen toteuttamiseen voidaan pahimmillaan käyttää myös hampaita, neuloja tai pinsettejä. En siis onneksi itse ole asian kanssa ihan hirmuisen pahassa tilanteessa, vaan uskon oireilun lieventyvän.
Paljon se on viime kesästä jo helpottanutkin. Iso osa jäljistä onkin siis jo vanhoja arpia, nyppimisen hieman vähennyttyä ahdistuksen helpotettua.
Äitini kertoi, että olin jo pienenä lapsena reagoinut stressaaviin ja ahdistaviin tilanteisiin mm. raapimalla itseäni. Parikymppisenä pahaan masennusjaksoon kuului myös paljon raapimista. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun minulla on ollut näin pitkään jatkunut selvästi pakko-oireinen jakso, josta jää vielä näin näkyvät jäljet.
Asia on ollut esillä sekä terapeutin kanssa, että psykiatrin kanssa. En siis piilottele tätä oireilua, vaan yritän tehdä töitä päästäkseni siitä eroon.
Pusero – Markkinoilta / Shortsit – Junarose (saatu) / Laukku – DAY Birger et Mikkelsen / Kengät – Pavement (saatu)
Olen päättänyt, että en häpeile myöskään hieman rujolta näyttäviä kinttujani, vaan annan niiden nauttia kesästä paljaana aina kun vaan tarkenee. Hieman näihin dalmatialaispilkkuihin on ollut totutteleminen enkä voi väittää, etteikö ne minua vähän surettaisi, mutta on vaan hyväksyttävä, että ne on nyt arpia viimeisimmästä mielen taistelusta.
Moni tuntuu nyt lämpimien kelien tultua tuskailevan, että voiko laittaa päälle lyhyttä hametta tai hihatonta paitaa, kun sitten näkyy arvet, allit, selluliitit, muhkuraiset polvet ja mitä kenelläkin. Niin haluaisin vaan muistuttaa, että lähes kaikilla meillä on omat ”kauneusvirheemme” ja niihin liittyvät epävarmuutemme ja yleensä ei tapahdu mitään pahaa, vaikka antaakin niiden näkyä.
Koitetaan jokainen omalta osaltamme pitää yllä kehorauhaa ja muistetaan, että vaikka toisen ihmisen ulkonäössä jokin asia kummastuttaisi, niin sinun ei ole välttämätöntä tietää mistä on kyse!
Vierailija
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMiten tärkeä kirjoitus! Ja hienoa, että uskallat avata suusi näistä vähän vaikeammista aiheista. Mulla myös masennus ja ahdistus ja toi pakko-oireinen häiriö. Muut oireet oon saanut lääkkeillä ja terapialla taltutettua, mutta hiusteni nyppiminen on ja pysyy. On nää ihmisen oireet omituisia, ei voi muuta sanoa! Ihanaa kesää sulle! ❤
Suski77
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMä oon aina ihaillut sun jalkoja. Ne on tosi upean muotoiset ja sorjat eikä ruvet haittaa sitä kauneutta ollenkaan. Ihanaa että annat jalkojesi näkyä ruvista huolimatta. Aurinkoisia päiviä ja aurinkoista mieltä kesääsi toivotan!
Jenni S. | Big mamas home
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTunnistin tämän; Kun ajatukset keskittää ihon kynsimiseen ja siitä aiheutuvaan kipuun, ei ehdi miettiä ja tuntea juuri muuta.
Minä en nyppinyt, mutta viiltelin itseäni madennusjaksoni aikana. Ajatus taustalla oli sama.
Hienoa, että toit aiheen esille. Arvostan.
Käyttäjä32682
Posted at 00:00h, 30 marraskuunRohkea nainen ja kauniit sääret! 🙂
Vierailija
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlet todella rohkea nainen! Luettuani blogiasi olen saanut paljon ns. vertaistukea ahdistuksen ja masennuksen osalta, kiitos siitä <3
Mitä tuohon nyppimiseen tuleee.. poikani nyppi itseään muutaman vuoden, ripset lähti, kulmakarvat lähti ja kissaltakin lähti viiksikarvat.. Vasta kun erosin silloisesta miesystävästäni, jonka kanssa lähes asuimme saman katon alla, alkoi nyppiminen loppua ja jonkun ajan päästä loppui kokonaan. Oma masennukseni ja ahdistukseni paheni suhteen aikana ja poika nyppi itseään, kertonee paljon. Tunnen syyllisyyttä siitä että poika voi pahoin tuolloin mutta helpotusta siitä että se on nyt takanapäin.
Vierailija
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos, että kerroit tästä avoimesti!
Vierailija
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos kun jaoit ❤️ Ihanaakesää!
Vierailija
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlet kyllä upea ja rohkea nainen. Kirjoitat niin hienosti vaikeistakin aiheista. Hyvää kesää sinulle! ❤
Vierailija
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHei! Myös minulla taipumusta pakko-perheen käyttäytymiseen stressaantuneena tai ahdistuneena. Vahvin yksittäinen tapa on hiusten kiertäminen sormen ympärille niin, että pieni osa lähtee irti. Joskus pakko-oireisuus näkyy myös tiettyjen ajatusten muodossa. Kun stressi tai ahdistus vähenee, myös nämä tavat vähentyvät tai katoavat.
Vierailija
Posted at 00:00h, 30 marraskuunÄskeisessä kommentissa siis piti lukea taipumusta pakko-oireiseen käyttäytymiseen.
Pauliina-k
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun sääret on niin hyvät että ei muutama pilkku niitä pahenna ❤
Mie
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos rehellisestä kirjoituksesta. Häpeän omia jalkojani, en siis käytä hameita tai näytä jalkojani paljaana. Ehkä joskus? Annoit ajateltavaa ja rohkaisit. Kiitos.
Vierailija
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos paljon tästä kirjoituksesta. Tuli melkein itku. Ei hävetä itseämme, oltiin millaisia vaan!
Mimmuli
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMahtavaa kun avoimesti kerrot näistä asioista! Monesta (mukaanlukien itseni) saattaa tuntua että on ihan yksin näitten asioitten kanssa, mutta sitten kun huomaa että on muitakin jotka kamppailee ja kärsii myös tästä ihon repimis ja nyppimis hommasta, niin lohduttaa! Ja ettei olekaan ainut. Mäkin olen kärsinyt vuosia, kasvojen nyppimisestä, ja tää välillä pistää masentamaan ja turhauttamaan.. vaik kuinka haluaisi olla nyppimättä ja repimättä, niin siihen ei ole pystynyt.. naama on sitten ihan täynnä tulehtuneita finnejä ja arpia ja jälkiä. 😕 välillä on hävettänyt mennä mihinkään ihmisten ilmoille. Ja mulla siis on ollut masennusta ja ahdistusta ja muutakin pakko-oireilua. Onneksi on hallinnassa. Mut tää nyppiminen,ei sitten millään helpota..onhan tässä ollut varmaan stressiä ja nyppiminen pahenee aina kun stressiä. Kunpa pääsisi tästä eroon, oon niin väsynyt tähän. Tsemppiä Veera sulle ja muille myös!
BigBodyPositive
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOletpa rohkea, kun uskallat puhua tällaisista asioista! Pakko-oireita, oli se sitten maaninen shoppailu, ihon nyppiminen, ahmiminen, seksiaddiktio, mitä vain, ovat monesti oireita ahdistuksesta ja masennuksesta. Yritetään täyttää tyhjiötä, joka on sisällä. Näistä addiktioista, oli se muodoltaan mitä tahansa, ei yleensä puhuta. Vaietaan ja hävetään, koska ne ovat merkkejä jonkin sortin heikkoudesta ja vahvuuttahan meidän suoritusyhteiskunnassa korostetaan. Olet edelläkävijä, Veera, monessa asiassa. Minua voimaannuttaa sinun blogissasi se, että on ihana katsoa blogisi eli sinun kuvistasi, kuinka iso vartalo on kaunis…! Itse olen lihonut viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana noin 20 kiloa, mutta uskon vahvasti kehopositiivisuuteen ja siihen, että vaatteet voivat! näyttää kauniilta päälläni. Kuten ne myös sinun päälläsi näyttävät!