08.11.2017

Posted at 21:03h in Yleinen by
0 Likes

Yleisön pyynnöstä (eli yksi ihminen instassa pyysi 😀 ) tässä tulee Tommin eilen loihtiman hurjan hyvän Suppilovahverorisoton ohje!

Minä olen entinen sienikammoinen. Söin aiemmin lähinnä herkkusieniä ja metsäsienet vaikuttivat mielestäni niljakkailta ja arveluttavilta. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin varovasti uskaltautunut joidenkin sieniruokien pariin. Sienisalaatti on edelleen mielestäni epäilyttävän näköistä ja liian sienirikasta mössöä, että ei kiitos.

Mutta kun riittävän pieneksi pilkotut sienet saavat seurakseen riittävästi muitakin aineksia, niin johan alkaa uppoamaan. Jopa ihan lempiruoaksi asti. Olen nimittäin aivan totaalisen rakastunut sienirisottoihin! Olen tilaillut risottoja ahkerasti ravintoloissa, mutta täytyy sanoa, että se on kyllä aikamoista hakuammuntaa. Ei mee aina ihan maaliin. 

Oman kotikokkini risottokokkailut puolestaan eivät ole pettäneet vielä kertaakaan. Eilinen herkku sai lisämakua aurinkokuivatuista tomaateista ja valkoviinin puutteessa risottoon käytettiin vehnäolutta. 

 

Ainekset

  • n. 0,5 l suppilovahveroita
  • 100 g voita
  • 4 salottisipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2,5 dl risottoriisiä
  • 7 dl kasvislientä
  • 2 dl vehnäolutta
  • 10 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja 
  • 1/2 ruukkua tuoretta timjamia
  • mustapippuria
  • 100 g parmesaania

Tee näin

1. Kuullota sieniä kuivalla pannulla, jotta saat ylimääräisen nesteen pois. Sulata voi isossa paistokasarissa ja kuullota pieneksi pilkotut sipulit voissa pienellä lämmöllä. Lisää riisi ja kuullota sitä kunnes se on hieman läpikuultavaa. 

2. Lisää kasvislientä n. 0,5 dl kerrallaan samalla sekoitellen. Lisää nestettä aina vasta edellisen annoksen imeydyttyä riisiin. Tommi sekoitti osan oluesta kasvisliemeen ja osan lisäsi sellaisenaan loppuvaiheessa. Jatka sekoittamista kunnes riisi on kypsää. Tämä vaatii hieman kärsivällisyyttä. Oman risottomme kypsyttely kesti noin puoli tuntia. Aika riippuu hieman riisistä. Riisiin saa jäädä hieman puruvastusta.

3. Lisää kasariin pieneksi pilkotut aurinkokuivatut tomaatit ja omaan makuun sopivaksi pilkotut sienet. Heitä sekaan myös reilusti tuoretta timjamia. Kuumenna hetken aikaa samalla sekoitellen. Risotto on parhainta, kun se on koostumukseltaan melko löysää.

4. Mausta pippurilla ja lisää raastettu parmesaani. Maistele ja lisää tarvittaessa mausteita. 

5. Herkuttele välittömästi!

 

 


07.11.2017

Posted at 22:02h in Yleinen by
0 Likes

Ai luoja, että mulla meinaa iskeä ikäkriisiä aina kiinnittäessäni huomion kurttuisiin silmänalusiini! Mut kai se on vaan hyväksyttävä, että kun mittariin on muutaman viikon kuluttua kilahtamassa kokonaiset 36 vuotta, niin ei sitä vaan enää näytä 19 vuotiaalta. 😀 

Että kyllä sitä itse kukin joutuu toisinaan käymään keskustelua itsensä kanssa minäkuvaa koskien. Mä suhtaudun itseeni suurimman osan ajasta todella positiivisesti ja olen sinut useimpien ns. vikojeni kanssa. Mutta joidenkin muutosten kanssa sitä tuntuu menevän hetken aikaa, jotta ne hyväksyy osaksi itseään.

Aikoinaan vatsani leikkausarpi oli esimerkiksi asia, jonka kanssa meni aikaa jotta sen pystyi unohtamaan ja tuntemaan sen osaksi omaa kehoa. Se tuntui pahalta ja näytti mielestäni rumalta. Vuosia myöhemmin en juurikaan enää muista koko arpea (paitsi silloin kuin se kutiaa ihan helvetisti) ja silloin kuin muistan, se tuntuu tärkeältä osalta omaa kehoa ja sen tarinaa. 

Nyt muutosprosessin ja vastarinnan kourissa on selkeästi iän tuomat muutokset ihossa. Silmien ympärille pikku hiljaa syntynee juonteet ja leukapieleen ilmestynyt pigmenttiläiskä. (Miten niin pikkuinen läntti voikin ärsyttää niin älyttömästi??? :D) Niihin minun silmäni osuvat peilin edessä niinä päivinä, kun olo on ankea ja väsynyt. Virkeinä ja iloisina päivinä huomaa ennemmin kivat silmät niiden ryppyjen keskellä.

Kosmetiikkateollisuus takoo miljoonia juuri tämän muutosvastarinnan vuoksi. Vaikka kuinka tekee töitä itsensä kanssa pysyäkseen peilikuvan kanssa ystävinä vuosien tuomista muutoksista huolimatta, niin ei sitä silmänympärysvoidetta ja ryppyrasvoja vaan pysty jättämään kauppaan. Kylppärin kaappiin se silmänympärysvoide mulla kyllä tuppaa useinkin jäämään.

Ehkäpä kraaterini eivät olisikaan vielä niin hurjat, jos olisin ymmärtänyt läträtä voiteiden kanssa huolella jo sieltä kaksvitosesta asti! Sitä emme saa koskaan tietää. 

samettilegginssit – Marks & Spencer / pusero – Kappahl XLNT / kengät – Dr. Martens / korvikset – Viaminnet (saatu)

Mutta kyllä tää taas tästä. Tätä ikäkriisiä ja oman naaman kriittistä tutkailua on havaittavissa enimmäkseen tässä marraskuun aikana syntymäpäivään valmistautuessa. Jotkut ikävuodet tuntuu karummilta kuin toiset. Nyt on sellainen astetta ahdistavampi numeromuutos tuloillaan. 36 kun on jo vajaa nelikymppinen reilun kolmekymppisen sijaan. Siinä sitä onkin sopeutumista. 

Silmänympäryskraatereista ahdistumista saattoi ryydittää myös reilun viikon kestänyt flunssa, jonka aikana iho on muutenkin mennyt huonoon kuntoon. Nokka punoittaa niistämisestä ja olo on kaikin puolin nuutunut, niin onko se nyt ihmekään, jos vähän naamakriisiä pukkaa.

Mut hei, mulla oli kuitenkin ihan sairaan siistit korvikset ja pirtsakan väriset kengät! Ja huikeen hyviä kuvia kuvasin tänään töissä. Silmärypyt ehkä iän myötä pahenee, mutta taidot sen kun paranee. Ja se jos mikä on hienoa vuosien ja kokemuksen karttumisessa.


06.11.2017

Posted at 22:13h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Mitä teillä syödään silloin, kun on niin kiire, ettei ruoanlaitolle ole juurikaan aikaa? Tai niin kauhea väsy, että ei vaan kiinnosta pilkkoa, kuullottaa, keittää, paistaa, höyryttää… 

Meidän taloudessa noita hetkiä varten löytyy jääkaapista lähes aina paketti joko Pirkan neljän juuston ravioleja tai Rainbown juusto tortelloneja. Näistä alle kaksi euroa maksavista pakkauksista riittää juuri sopivasti kahdelle ja pitkän säilytysaikansa vuoksi sopivat hyvin ns. hätävarasäilöttäväksi. Hädän tullen kattila liedelle ja n. viiden minuutin päästä on jo pöperöt haarukassa. 

Ihan kuiviltaan ei noita pastakikkareita toki viitsi syödä, joten tortelloni tai ravioli -paketin lisäksi jääkaapistamme löytyy näitä ei jaksa, ei ehdi -hetkiä varten myös purkki jotakin pestoa sekä palanen parmesaania. Tänä iltana suosikkihätävara nautittiin arabbiatta peston kera. 

Ihmettelin muuten, että miksi ihmeessä ne on pakkauksen mukaan tortelloneja eikä tortellineja. Wikipedia sen kertoi: ”Tortelloni are stuffed pasta, the same shape as tortellini, but larger” Opinpa siis jotain uutta tänäkin päivänä!

Arjen vähän väsyneistä tunnelmista kertonee myös se, että viikko alkoi mukavasti sillä, että menin aamulla töihin vain huomatakseni olevani viisi tuntia etuajassa. Se oli sittenkin iltavuoro! 

Huomenna ehkä jo vähän virkeämpi päivä. Jos menis ihan oikeaan aikaan töihin ja illalla kokataan sienirisottoa. Se ei synnykään ihan viidessä minuutissa.