04.09.2017

Posted at 22:16h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Olen tainnut mainita, että olen maailman laiskin hiustenharjaaja. Menee helposti aina 2-3 viikkoa koskematta kuontaloon harjalla tai kammalla. Syy on yksinkertaisesti se, että harjaamattomana hiukset pysyy paljon paremmin nutturalla ja tötterö on paljon muhkeamman ja kivemman näköinen. Niinpä pyöräytän tukan yleensä kiinni jo kosteana katsomatta edes hiusharjaa päin.

Kun tuota toistaa tosiaan vaikka kolme viikkoa, niin aletaan olla jo siinä tilanteessa, että karvakasa alkaa jo muodostaa aloittelevia rastapaukkuja ja siinä vaiheessa on jo ihan pakko tarttua selvityssuihkeeseen ja harjaan, jos ei halua joutua luopumaan jo kohta koko tukasta. 

Aina ei oma kärsivällisyys riitä tähän operaation, joka kestää helposti parikymmentä minuuttia, kun hiukset on käytävä läpi pieni osio kerrallaan. Onneksi apu löytyy läheltä. Muru on sitä paitsi paljon hellempi harjaaja kuin minä itse, joten takut saavat kyytiä kevyesti ja kivuttomasti.

Hän yritti mulle kyllä kovasti ehdottaa, että voisin koittaa ottaa tavakseni harjata hiukset tästä lähtien edes pari kertaa viikossa. Mä puolestaan mietin, et pitäiskö ajaa vaan kaikki pois, kun tuntuu tukasta huolehtiminen olevan itselle niin mahdoton ajatus. 😀

Kun nyt pitkästä aikaa tuli takkukasa setvittyä, niin tulikin pitkästä aikaa taiottua tukka jollekin muulle mutkalle kuin nutturalle. Kun kosteana kiinni laitetut hiukset tänään avasi, oli tilalla kivat kiharat joista syntyi kolmen pinnin avulla näin kiva kampaus.

 

 


03.09.2017

Posted at 20:45h in Yleinen by
0 Likes

She’s alive! Ei missään kummoisessa kunnossa, mutta henki pihisee kuitenkin. Olen nyt useamman kuukauden päivittänyt tätä blogia niin tasaisella tahdilla, että tällainen kolmen päivän hiljaisuus tuntui jo ihan ikuisuudelta. 

Mutta tarpeeseen tuli, niin kuin viimeisten päivien totaalinen lepo muutenkin. Olen ollut jo jonkin aikaa ärtynyt, turtunut, tympiintynyt, väsynyt ja ihan kaikkia niiden synonyymeja. Töiden teko oli kuluneella viikolla kuin tervassa tarpomista ja olo on ollut kaikin puolin kireä. Niin henkisesti kuin ihan fyysisesti leukaperien ollessa kivuliaassa krampissa. 

Kuluneella viikolla stressiämpäri sitten lopultakin läikkyi yli ja keho ja mieli antoi selkeän varoitussignaalin, että nyt kaipais kovalevy hieman eheytystä. Hirveet itkumärsyvollotukset kesken työpäivän enkä oikein tiennyt kumpi oli kamalampaa, siihen reaktioon johtanut keskittymiskyvyn hajoaminen kesken keikan ja vai se aivan ylimitoitettu ahdistuminen tilanteesta. Mutta, jos ei juuri ole vollotellut muutamaan vuoteen, niin se hanojen aukeaminen on aika säikäyttävää. 

Ne vuosien terapiassa opitut selviytymiskeinot mitataan näissä tilanteissa. Että antautuuko siihen ahdistuksen ja stressin kierteeseen lietsomalla ajatuksiaan negatiivisesti vai pystyykö tekemään korjausliikkeitä heti hälytyskellojen soitua.

Mä lupaan nyt varata itselleni akupunktioajan saadakseni hoitoa tähän fyysisen kiristykseen ja huomenna lupaan viedä itseni ulkoilemaan ja teatteriin. Sitten mä koitan tulevalla viikolla kirjoittaa ulos ne asiat mitkä tätä stressiä nyt aiheuttaa. Ajatusten vyyhti on huomattavasti selkeämpi käsiteltävä, kun sen purkaa listaksi. Ja vielä yksi lupaus, mä lupaan merkata kalenteriin itselleni edes jonkinlaisen loman tähän loppuvuodelle. 

housut – H&M / t-paita – Kude Design (saatu) / jakku – Lindex / kengät – Toms, Zadaa / laukku – Zara / korvikset – Aarikka

Olisko tässä nyt pitänyt olla jotkut murjottavat ja murheelliset kuvat? No ei oo. Käytiin anoppilassa syömässä ja kotiin pyöräillessä pysähdyttiin nappaamaan pari asukuvaa. Fiilis on ollut tänään jo aika jees. Nähtiin kummityttöä ja hänen pikkusiskoaan ja Hello Kitty -muistipelin pelaaminen vei hyvin ajatuksia pois päässä pyörineestä to do -listasta. 

To do -lista onkin melkoinen, kun nyt kesätöiden päätyttyä pitäisi vihdoin hoitaa kaikki oman toiminimen perustamiseen ja työhuoneeseen (juu, päätin sen vuokrata!) liittyen. Ja nyt sille tehtävälistalle on vielä lisättävä huoltotoimenpiteitä koskien omaa mielenterveyttä. Miten se aina toisinaan pääseekin arjen keskellä unohtumaan. Omasta päästä täytyy muistaa pitää huolta. Toisinaan pitää ihan vaan olla ja antaa itselle lupa olla tuottamaton. 

 


30.08.2017

Posted at 16:29h in Yleinen by
0 Likes

Tuli eilen työkaverin kanssa puhetta vuosituhannen vaihteen aikaisesta pukeutumisesta, joten intouduin kotiin päästyäni kaivelemaan valokuva-albumeja nostalgiapäissäni. Hieman harmillista kyllä, olen viettänyt nuoruudessani aikaa kameran takana huomattavasti enemmän kuin sen edessä.

Albumini ovat täynnä kuvia ystävistäni festareilla, koulussa, rannalla, bileissä ja ihan vaikka missä, mutta itsestäni on olemassa enimmäkseen täällä jo muutama viikko sitten nähtyjä selfieitä.

Muutamia otoksia löysin kuitenkin joissa näkyy myös jonkin verran vaatetusta. Näissä kuvissa siis tyylin metsästystä n. aikaväliltä 1998-2003.

Juuri auton takapenkiltä herännyt festari-Veera vetää jalkaansa yksiä lukioajan suosikkihousuistaan. Punamustat kapeat ruutuhousut olivat peräisin H&M:n miesten osastolta. ja näyttivät mielestäni tajuttoman päheiltä niittivyökasan kanssa. Punainen lyhyt huppari Stockan OneWaysta.

Hihaton lohikäärmetoppi on kuin suoraan Natalie Imbruglian Torn-videolta. Kyseinen ihanuus löytyi aikoinaan Fiorellasta ja pääsi päälle useimmiten joko farkkujen tai punaisen nahkahameen kanssa.

Tässä kuvassa jalassa on Leviksen prässilahkeiset farkut, silloisella poikaystävälläni oli tismalleen samanlaiset. Ja niittivyötä ei tietenkään sopinut unohtaa. Tukkavärin saavuttaminen ja ylläpito vaati tuolloin toistuvia värjäyssessioita bestiksen kanssa.

Grauh! Tässä ollaan jo baari-iässä ja lähdössä ystävän kanssa kylämme parhaaseen (ainoaan) yökerhoon Rioon. Kaverilta lainatut superpaksupohjaiset saappaat olivat hänen löytönsä Unkarista ja molemmat kulutimme niitä ahkerasti baaririennoissa. Tuubitoppi on tuunattu hakaneuloin ja ranteita koristaa piukeat rannekkeet. She’s sexy and she knows it! 

Abi-risteilyllä helmikuussa 2000 pyöri tällainen mustaakin mustempi muija, joka ei saanut niiteistä tarpeekseen. 

Tässä ollaan jo Porissa, joten vuosi on 2001 tai -02. Jotkut oman luokan kemut meneillän ja joudun myöntämään, että mä en oo ihan varma, et onko tässä nyt ihan normiasusta kyse, vai onko kyseessä jotkut teemakekkerit tai naamiaiset. 😀 Mutta muistan kyllä käyttäneeni tuohon aikaan aika useinkin kravattia. Mut noi pitsisukat Mary Jane -kenkien kans vähän epäilyttää… Törkeän lyhyt farkkuhame – Sisley / käsi hanurilla – ei varmuutta, mut tod. näk. Jarkko, Ville taikka Tero. 

EDIT: Kyseiset kemut emännöinneeltä taholta tuli lisätietona, että tohon mun asuun kuului myös pandareppu. Kyllä. Sama pandareppu, jota käytin viisi vuotiaana päiväkerhossa. Ja käsi pakaralla on kuulema Teron.

Harmi, ettei alaosa näy! Luokkakavereiden valokuvanäyttelyn avajaisissa pukeuduin kuvien fantasiateemaa kunnioittaen joksikin ihme keijuksi taikasauvoineen ja tiaroineen. Kokopitkä hame oli hopeisin hilein koristeltua tylliä enkä edes tajua missä mielenhäiriössä ostettu, mutta pääsipäs edes tuon yhden kerran päälle. Off shoulder meshpaita ja henkkamaukan puuvillainen korsetti kuului puolestaan ihan tuon aikaisiin suosikkivaatteisiini. 

Kaveriporukan pikkujouluristeilyllä 2002. Yksiolkaimisen topin parina veikkaisin olleen jotain hyvin hyvin lyhyttä. 😀 Mut saakeli, että oli tuolloin hieno tukka!

MD01-luokan laivareissulta puolestaan tämä. Jalassa tuon ajan lemppareista lemppareimmat Miss Sixtyn boot cut lahkeiset liituraitafarkut. Mulla oli noita kahdessa eri koossa ja pienimmilläni lainailin kämppikseltäni samoja pöksyjä koossa 26 omien ollessa isoja. Niiden kanssa kuului käyttää tietenkin teräväkärkisiä nillkureita tai saappaita, joita kaapista löytyi punaiset, valkoiset, pinkit, mustat ja ruskeat, ainakin. 

Tää on niin klassikko! Baarityyliä alkuvuodelta 2003, kun tanssilattialla kuumia muuvsseja rytmitti Christina Aguileran Dirrty. Nätisti vilkkuu niittikoristeiset rintsikan olkaimet tuubitopin alta ja ranteessa on rojua enempi kuin jaksais kantaa. Oi niitä aikoja! Ja kuulkaa kämppikseni vekkihameeseen verrattuna tää mun oli vielä pitkä. Frendin hame oli vähintään tuon alimman ruudun verran lyhkäisempi. 

Kun se ysäri kerran jyllää nyt muodissa, niin eihän siihen kauaa mee, että nämäkin kuvat toimii taas ivailun polttoaineen sijaan inspiraationa. Can’t wait! 😀