01.08.2017

Posted at 17:11h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Rauman Pitsiviikko-

Minä olin maalaillut mieleeni kuvan kuinka kuvaisin pitsiin pukeutuneita ihmisiä vanhan Rauman katuja pyyhkivässä ihanassa kellertävässä ilta-auringossa. Olin kuvitelmissani kuitenkin ohittanut tosiasian nimeltä Suomen kesä. Niinpä tätäkin kesätapahtumaa sitten vietettiin tarpomalla koko ilta vesisateessa.

Vaikka oma pitsipuseroni peittyikin halvan sadeviitan alle, niin onneksi Mustan pitsin yön kävijöistä löytyi myös jonkin verran sään uhmaajia, joiden pitsit olivat näyttävästi esillä.

Kaarina päätyi nappaamaan sään vuoksi kauniin mekkonsa päälle vielä yhden ylimääräisen pitsihamekerroksen lämmikkeeksi. Kirpputorilta löytynyt röyhelöhame piilotti alleen sateeseen sopivat klassikkojalkineet. 

Ensimmäistä kertaa Mustan pitsin yön teemaan pukeutunut Salme esiintyi näyttävästi vanhassa hääpuvussaan vuodelta 1975. Alunperin kokovihreä mekko oli saanut ompelijalla uuden pitsisen ilmeen.

Ystävykset Liisi (vas.) ja Maiju olivat molemmat käyneet siskon vaatekaapilla. Maiju kertoi käyneensä Mustan pitsin yössä jo lapsesta saakka ja pitsipukeutuminen on aina kuulunut asiaan.

Espoosta paikalle saapunut Liisi puolestaan oli ensikertalainen pitsiviikko-kävijä, mutta totesi halunneensa heti panostaa täysillä. 

Liisin kaunis hiuspanta on varsinainen sukuaarre. Sen pitsi on isoisotädin vanhaa ja koristeena olevat sulat siskon edesmeenneen Kaiku-kukon pyrstöstä. R.I.P. Kaiku. 

Tiinalle pitsiin pukeutuminen on monivuotinen perinne. "Ei haittaa vaikka sataa. Kerran vuodessa on saatava päälle lempi hame!"

Sohvi oli Mustan Pitsin Yössä "ainakin 20. kertaa!" Kokomusta pitsiasu ei kuulema ole naisen normityyliä, mutta kerran vuodessa on hauskaa revitellä. Tässä asussa enemmän oli enemmän, päälle oli päätynyt pitsihame, pitsipusero, pitsinen hartiahuivi ja vielä pitsistä tehdyt korvikset!

"Tämä on mun vakiomekko Pitsin yöhön", kertoi Jenna.

Illan näyttävin pariskunta oli ehdottomasti Riina ja Kari. Yhteneväisissä asuissa oli ehditty jo käydä aiempana viikonloppuna tanssimassa Salamakalliolla Arja Korisevan keikalla.

Mustan pitsin yöhön pukeutuminen kuului pariskunnan monivuotisiin perinteisiin, mutta pukeutuminen on heille tärkeää muutenkin. "Aina tansseihin tai juhliin lähtiessä pukeudutaan sävy sävyyn", kertoi Riina.

Pitsiä aina pienimpiä yksityiskohtia myöden! Tämä partarusetti teki allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.

Aika upeita pitsityylejä kyllä. Mut mites oli mun oman asun laita… 

Trust me.. kyllä siellä höyrystyneen muovin alla pilkahtelee pitsi! 

 


30.07.2017

Posted at 20:33h in Yleinen by
0 Likes

Kerrankin on työpäivänä kuvattu asu, joka on jotain muuta kuin lököttävät housut ja teeppari. Tämän päivän hommana oli ristiäiskuvaus, joten piti kiskoa päälle pikkuisen nätimpää rättiä. Olin alunperin laittamassa ihan toista mekkoa, mutta olin yksin kotona enkä onnistunut saamaan sen koltun vetskaria itse kiinni, joten jouduin muuttamaan suunnitelmaa.

Loppujen lopuksi tämä päälle päätynyt leninki olikin huomattavasti sopivampi aurinkoisen kesäpäivän herkkään juhlaan kuin se ajattelemani tummempisävyinen kotelomekko.

Olen aina tykännyt erilaisista pitsimekoista juhla-asuina. Musta pitkähihainen pitsimekko on luottoasuni esimerkiksi hautajaiskeikoille. Hopeanharmaassa pitsimekossa puolestaan olen juhlinut paritkin häät, punaisessa pitsimekossa taas muita kemuja. 

Tämä pitsimekkokokoelmani uuden tulokkaan sain Junaroselta. Siniharmaa ihan kevyesti helmasta kellottuva mekko on tämän kesän mallistoa, joten löytyy verkkokaupasta nytkin.

Tämä kaunis mekko sopii monenlaisiin juhliin. Riittävän juhlavasti asustettuna voisin mennä tällä vaikka häihinkin. Sävynsä puolesta mekko ei myöskään ole sidottu vain tiettyyn vuodenaikaan, vaan toimii niin kesällä kuin talvellakin.

Itselleni mekossa on kuitenkin parasta sen joustava materiaali. Se nimittäin tekee vaatteesta työkelpoisen, mikä tarkoittaa sille paljon enemmän käyttöä kuin monelle muulle juhlamekolleni. Missään joustamattomassa koltussa, kun ei todellakaan tehdä sellaisia kyykkyjä, joihin olen kuvatessa tottunut, tai kiivetä vaikka näppärästi korkealle jakkaralle.

Oma mekkoni on showroomilta saatu mallikappale, joten se on kokoa M. Mekkoa on saatavilla kokoon XXL saakka. Jos hihattomuus ei ole oma juttu, niin tätä nättiä pitsiä samassa sävyssä saa muuten myös 3/4 hihaisena mekkona!

mekko – Junarose (saatu) / sandaalit – Crocs / rannekoru – Salmiak Studio

Jos olisin ollut juhlissa vieraan ominaisuudessa, olisi mekko ehdottomasti saanut koristeekseen juhlavammat ja kauniimmat kengät. Nyt kuitenkin mentiin käytännöllisyys ja mukavuus edellä, joten pistin jalkaan Crocsin kiilakorkosandaalit. Niillä jaksaa seistä ja kävellä useamman tunnin ja ne ovat pehmeän pohjansa ansiosta kirkossa tassutellessa hiljaiset. Minulla on Crocsin kiilakorkoja läjä ja ne ovat jo monta vuotta olleet luottokenkiäni työtilanteisiin, jotka vaativat mekon.

Tässä asussa oli kyllä tosi nätti ja mukava olo!

 


29.07.2017

Posted at 16:52h in Yleinen by
0 Likes

Viime kesänä Me Naiset julkaisi lehtensä keskiaukeamalla meistä EVEK-muijista (Minä, Niina ja Ulla) huussijulisteen. Silminnäkijähavaintojen perusteella kyseinen ryhmäkuva on jopa muutaman toiletin seinältä oikeasti bongattu. Mutta eipä ollut tuokaan itseä naurattanut juttu suinkaan viimeinen outo paikka mihin oma lärvi päätyy.

Nyt nimittäin minun nätti naamani löytyy myös olupullon kyljestä! Ihan kuin Linda Lampenius ja Matti Nykänen aikoinaan siideripullojen etiketeissä. Ihan tuntee ittsensä tässä nyt julkimoksi. 😀

kuva: Rockin Bear Brewers

Porilaisen Rocking Bear Brewers -panimon uusin olut kantaa nimeä Pori Portraits ja tuon IPAn etikettejä koristaa kaiken kaikkiaan 12 porilaista naamaa Studio 1851:n ikuistamina. Joukosta löytyy itseni lisäksi mm. itse panimon omistaja Kasper Toroska, gTie-merkistään tunnettu Jenni Ahtiainen, porilainen baari- ja festarimoguli Harri Vilkuna sekä kaupunkimme tunnetuin radioääni Julle Kallio.

Täytyy sanoa, että on juomalla ainakin ulkoiset puitteet kunnossa! Aika jylhän näköistä sakkia ja upeita muotokuvia.

Olen itse niin keltanokka oluiden suhteen, että juon lähinnä kepeitä hedelmin ja marjoin maustettuja ”mehuja” eli vehnäoluita, soureita tms. silloin harvoin kuin ylipäätään mitään olueksi kutsuttua lasiini kaadan. Tommi taas on ihan IPA-miehiä, mutta olen tyytynyt hänen juomiaan lähinnä varovasti haistelemaan. Nyt kuitenkin olin sen tilanteen edessä, että kun on oma lärvi pullossa, niin on se nyt yksi IPA juotava.

Etiketissä juomaa kuvaillaan seuraavasti: ”Kauniin punainen India Pale Ale olut mukavan raikkaalla aromilla ja katkeralla humaloinnilla”. Kyseisen oluttyypin ystävänä mieheni puolestaan kuvaili Pori Portraitsia sanoin ”helposti juotava, leipäisä ja viljainen IPA”.

Valehtelisin, jos väittäisin tämän olleen omasta mielestäni satumaista nektariinia, johon rakastuin ensi siemaisulla. Tuoksusta löytyi hiven miellyttävää toffeeta, mutta kyllä se oli edelleen vielä liian ”hurjaa” minun kehittämättömään olumakuuni.

Mutta tulipa kuitenkin rohkeasti kokeiltua. Makuaistihan kehittyy pikku hiljaa. Ei sitä tiedä vaikka jonkin ajan päästä huomaisin tykkääväni jo taas hieman voimakkaammin humaloiduista kuin mitä tällä hetkellä. 

Jos siis olet minua edistyneempi oluenjuoja ja IPAt ovat mieleesi, niin Poriin sattuessani käy ihmeessä maistamassa tällainen lärvikaljakin. Koska kyseessä on 5,4% vahvuinen olut, ei sitä löydy maitokaupoista, vaan on mentävä ihan ravintelin tiskille tilaamaan. Toistaiseksi Pori Portaits löytyy seuraavista porilaisista baareista: Amarillo, Havana, Winston, Kirjakauppa ja Ahlaisissa sijaitseva Haukibaari.