Täältä mä taas kirjoittelen Satakunnan Liikenteen bussista. Suuntana tälläkin kertaa Helsinki, missä luvassa muutama blogitapahtuma ja työtapaaminen. Ja tietenkin hengailua ystävien kanssa. Se on muuten jännä, että mä oikeasti näen esimerkiksi Iinaa paljon useammin kuin Porissa asuvia ystäviäni. Jos ei nyt ihan viikottain nähdä, niin ainakin parin viikon välein ja Porissa on oikeastaan vain yksi sellainen ihminen, jonka kanssa näen yhtä usein.

Olen nimittäin oikeasti aika introvertti erakko, vaikkei ehkä ihan heti uskoisi. Vaikka minulla on paljon ystäviä joiden seurasta kyllä nautin, niin mulle riittää tapaamiset aika harvakseltaan. Viihdyn enimmäkseen itsekseni ja töiden kautta tuleva ns. pakkososiaalisuus on monelle päivälle ihan riittävä annos ihmiskontakteja.

  

Tämä on sellainen asia itsessäni, joka minulle on selvinnyt oikeastaan vasta tässä kolmekymppisenä. Siihen saakka pidin itseäni tosi sosiaalisena ja kaveriporukoissa viihtyvänä, ja ehkä sitä nuorempana olinkin, mutta viime vuosina olen oppinut itsestäni, että voin paremmin, kun saan reilusti aikaa ihan omissa oloissani.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan yhdeksi oireeksihan mainitaan ns. erakoituminen ja sosiaalisista suhteista vetäytyminen. En sitten tiedä kuinka paljon itselläni tuo asia vaikuttaa. Onhan se myöskin osaksi ihan luonnekysymys. Itse huomaan vaan, että sosiaalisissa tilanteissa oleminen on minulle aika kuormittavaa ja siinä missä joku toinen kokee nimenomaan saavansa energiaa viettävmällä aikaa muiden ihmisten kanssa, niin minulle sitä latautumista tarjoaa yksinolo. 

Mutta elämä on helpottanut hirveästi sen jälkeen, kun asian on ymmärtänyt ja hyväksynyt. Hyväksymisellä tarkoitan sitä, että lakkasi tuntemasta huonoa omaatuntoa siitä, että ei aina osallistu kaikkiin kavereiden kemuihin ja sano aina kyllä, kun joku ehdottaa tapaamista. 

Ei siis tosiaankaan ole kyse siitä, etten viihtyisi ystävieni seurassa, mutta minulle vaan riittää tosi pienet annokset. Nyt kun olen ollut alkuviikon pääasiassa omissa oloissani työkeikkoja lukuunottamatta, on aivan ihana ajatus, että tänään saa viettää aikaa ystävän kanssa. Parin päivän sosiaalista kanssakäymistä sisältävän Helsinki-reissun jälkeen kaipaan sitten viikonlopulta taas rauhaa.

Mutta, tänään siis suurella ilolla ystävän kanssa aikaa viettämään! Bussi onkin ihan kohta Kampissa. Jee!

farkut – HM+ / t-paita – H&M / kengät – Gabor / nahkatakki – Ellos / nahkakassi – Diesel / Korvikset – Via Minnet (saatu)

Jottei ihan menis jutut ohi näistä asukuvista, niin vinkkaanpa, että nuo HM+ -osaston korkeavyötäröiset nilkkamittaiset farkut on just nyt -25% alessa! Enemmän kuvia farkuista tässä postauksessa.


Tämän kevään pressipäiväkierroksilla minua kiinnosti jälleen kerran Longchampin tulevan syksyn uutuudet. Kuvasin kiinnostavimmat laukut ja kengät teidänkin ihailtavaksenne. Vaikka en itse olekaan mikään merkkilaukkujen shoppailija, niin onhan näitä aina kiva katsella!

Karvaa eri muodoissa näkyi etenkin pienissä juhlalaukuissa. Pikkujoulujen trendikkäin veska näiden perusteella yhdistää kiiltonahkaa, karvapintaa ja pikkuisen blingblingiä.

Itse menetin sydämeni näille poninkarvaisille nilkkureille.

(Ja just tästä kuvasta tulikin mieleen, että en ole vielä muistanut tänä keväänä käyttää mun leopardinilkkureita! Missähän ne oikein on…)

Leopardikuosi on joidenkin mielestä ihan mummojen juttu, mutta itseäni se on viehättänyt jo vuosia juurikin kengissä ja laukuissa. Siksipä en meinannut saada silmiäni irti tästäkään veskasta. 

Näin näyttävien kenkien kanssa voisi huoletta pukeutua kokomustaan olematta lainkaan tylsä.

Taas löytyi minulle uusia värisävyjä joista viehättyä. Kylläpäs näyttääkin ihanalta näidenkin vaatteiden violetti värimaailma.

Yksivärisissä laukuissa yhdistyivät kaksi erilaista nahkaa. Tumma luumun sävy on syksyn varma hitti.

Tämä laukku toi mulle mieleen Dolly Partonin. 😀

Klassisen mallisia käsilaukkujakin on toki tarjolla. 

Miesten malliston tiilenpunainen nahkareppu on niin tilava, että sillä pärjäisi viikonloppureissun. Ulkonäkö on ihanan perinteinen, kuin päivitetty versio klassisesta tukkijätkien repusta.

 

 


Ai että oli motivoiva maanantaiaamu, kun taivas oli taas tuupannut maan ihan valkoiseksi ja keikalle lähtiessä edelleen tihuutti räntää. Voinette siis ehkä arvata, että nämä asukuvat eivät ole tältä päivältä. Siinä missä tänään kiskoin taas talvinilkkurit jalkaan ja pipon päähän, niin viime torstaina ehdin jo liihotella kepeässä kesämekossa ja sandaaleissa.

Hieman oli tuulinen päivä ja vastaan tuli ihmisiä villakangastakeissa ja saappaissa, mutta mä olin jo ihan kevätfiiliksissä. Oli vaan ihan pakko päästä pukeutumaan uuteen mekkoon jo heti eikä vasta joskus ensi kuussa.

Tämä The Lab -merkkinen kukkamekko jäi takaraivooni kummittelemaan, kun se oli päälläni Ratsulan muotinäytöksessä maaliskuussa. Hintavuutensa vuoksi (249 €) jätin mekon kuitenkin tuolloin kauppaan ja yritin unohtaa.

Viime viikolla piipahdin Toripäivillä mukanani -20% alekuponki ja tangossa roikkui edelleen oman kokoiseni mekko. Minun oli ihan pakko napata se kotisovitukseen harkitakseni hankintaa yön yli ja sovitellakseni sitä omien kenkieni kanssa. Ja kyllä mä päädyin siihen tulokseen, että mulla on kukkahurpulassa niin mahtava fiilis, että se on minulle tarkoitettu. Mulla oli onneksi lahjakorttia jäljellä Ratsulaan, joten sekin hieman avitti ostopäätöstä.

Mulla oli näytöksessä mekon kanssa tosi korkeat kiilakorot ja silloin pituus oli ihan passeli. Nyt omien Crocsin melko matalien Leigh Ann -sandaalieni kanssa helma on vähän siinä ja siinä, että pitäisikö sitä hieman lyhentää. No, sekin onneksi hoituu näppärästi Ratsulan ompelimossa, jos koen tarpeelliseksi.

Ihan lättänöiden kenkien kanssa en kyllä voi mekkoa lyhentämättä pitää, joten täytynee kaivella kesäkenkäloota varastosta ja vilkuilla vähän, että minkä kaikkien kenkien kanssa tätä todennäköisimmin tulee pidettyä ja miettiä lyhennystarve niiden kautta. Veikkaan kyllä, että juuri nuo nahkaiset Crocsin kiilakorkosandaalit tulevat olemaan yhdet kesän käytetyimmistä, niin ovat olleet edeltäjänsäkin.

korvakorut – Via Minnet (saatu) / kello – Henry London, Passin Kello ja Kulta (saatu)

Mekko sai ensimmäisellä käyttökerralla seurakseen ruusukultaisia asusteita. Eilisessäkin asupostauksessa sulkakorvikset ja samansävyisen Henry Londonin kellon.

Mä muistan muuten vieläkin mun ekan rannekellon. Se oli tietenkin vaaleanpunainen ja sain sen mennessäni kouluun. Sillä olihan koululaisella oltava kello. Käytin tuota kelloa ihan joka ikinen päivä koko ala-asteen ajan ja jatkoin ahkerana kellon käyttäjänä vielä muutaman vuoden muilla rannekelloilla. Joskus lukioiässä ranteesta alkoi löytyä useammin jotain muuta rojua kuin kello ja ajan saattoi katsoa kännykästä, ja niin kellon käyttö pikku hiljaa jäi. 

Viime vuosina rannekellot ovat kuitenkin tainneet tehdä tuloaan takaisin ihmisten ranteisiin ja itsekin olen taas löytänyt ne asustemielessä. En siis välttämättä edelleenkään juuri vilkuile aikaa ranteestani, mutta käytän kelloja mielelläni jos ne sopivat asuun. Eli itselleni funktio on enemmänkin koru kuin ajannäyttäjä. 

mekko – The Lab / nahkatakki – Saki / sandaalit – Crocs / laukku – Global Accessories / aurinkolasit – Police

Mä olen kuullut monen naisen sanovan, ettei voi käyttää maksimekkoja koska pitävät itseään liian lyhyenä. Että näyttää kuulema ihan tosi lyhyeltä tapilta, jos laittaa pitkän mekon ja kun jossain ikiaikaisissa pukeutumisneuvoissakin niin sanotaan. Minä itse taas koen, että hyvän mallinen maksimekko luo pidentävän vaikutelman olipa kantajansa sitten minkä pituinen tahansa. Ainakin mulla itselläni on ihan hurjan pitkä olo tuossa mekossa, etenkin kun se yhdistää sopivan lyhyeen yläosaan. 

Tokihan pitkät helmat näyttävät ihan erityisen upeilta pitkien ja hoikkien naisten päällä, mutta mun mielestä ei ole mitään syytä miksei niitä voisi pitää lyhyemmät ja pyöreämmätkin. Ihan turhaan usein jumitetaan sellaisissa "tämä vaate ei käy sen ja sen muotoisille/kokoisille" -ajatuksissa. Rohkeasti vaan kokeilemaan ja omaa fiilistä kuuntelemaan joidenkin homehtuneiden pukeutumisohjeiden sijaan!

Nyt juhannusruusukolttu sai ylleen nahkatakin aivan kuten näytöksessäkin, mutta kesäisemmillä keleillä ajattelin yhdistää sitä myös todella ysäristi vaaleaan farkkutakkiin.

Oma mekkoni siis ostettu Porin parhaasta vaatekaupasta, eli Ratsulasta, ja sinne jäi vielä muita kokoja jäljelle minun napatessa koon XL. Verkosta samaa mekkoa löytyy ainakin Booztilta, mutta mustasta jäljellä vain pieniä kokoja ja L. Khakinvihreää versiota jäljellä vielä kaikkia kokoja.

Toivottavasti tänä juhannuksena on vähän enemmän kuin viisi lämpöastetta, sillä haluan ehdottomasti kerrankin pukeutua jussina kukkamekkoon, kun sellainen nyt vihdoin löytyy!