Kävin taas toissaviikolla piipahtamassa Junarosen showroomilla ja tutkailin siellä ensi kevään ja kesän mallistoa. Koska vaatteista saa tietenkin paljon paremmin selkoa päälle puettuna kuin vain henkarissa roikkuen, niin innostuin taas kuvaamaan asuja itseni päällä. En tyytynyt kiskomaan päälleni vain omia suosikkejani, vaan sovittelin myös muutamia juttuja jotka lähinnä hihityttivät itseäni. (Mutta olen kyllä saanut kantapään kautta oppia, että mistään vaatteista ei kannata sanoa "ei koskaan", sillä on todella suuri mahdollisuus, että lupaukset menee mönkään.)

Mua ilahdutti kevät-kesä 2017 tarjonnassa erityisesti se, että mukana oli paljon erilaisia pellavasekoitemateriaaleja. Pellavaa oli sekoitettu puuvillan ja viskoosin kanssa ja tuloksena oli tosi mukavan tuntuisia ja kepeitä puseroita, t-paitoja ja neuletakkeja. Itse iskin silmäni luonnollisestikin taas raitapaitaan.

Sinisen sävyjä on kevääksi luvalla vaikka millä mitalla. Vaikka tummempia sinisen värikartaston sävyjä olenkin jo päälleni pukenut, niin tuollanen vaaleansininen on kyllä edelleen ihan ulkona mun alueeltani. Mutta tulipa sovitettua.

Tässä jo itselleni huomattavasti luontevamapaa sinistä. Samaa pitsiä oli puseron lisäksi käytetty myös shortseissa.

Vaaleaa ruutukuosia saa tulevana keväänä niin perinteisenä paitapuserona kuin paitamekkonakin. Jälkimmäinen vei mut ajatuksissa välittömästi Tenetin yläasteelle vuoteen -95. Muistan omistaneeni tuon tyylisiä ruutumekkoja useammankin. En siis voi väittää, etteikö tuo oikean puoleinen asu olisi minua. Se oli ihan minua 20 vuotta sitten. 

Toisen huikean nostalgiatripin ysärille tarjosi tämä college lappumekko. Voi apua! Tällaisiakin mun päällä nähtiin silloin kun ikä oli 14 ja kuppikoko A tai B. Nykyiseen tissiosastooni en ehkä lappuhaalareita ja mekkoja yhdistäisi. 😀 Mutta alla oleva pellava-puuvilla -t-paita mulle kelpais erinomaisesti!

Suursuosikkini kaikista tän postauksen vaatteista oli tuo kukkakuvioinen hempeä takki. Just makee vaaleiden farkkujen lanssa.

Totesin tästä mekosta heti, että en uskaltaisi se päällä kumarrella, mutta sainkin kuulla, että tuotantoon leninki menee jokusen sentin pidempänä mitä tämä mallikappale oli. Eli kellohelmojen ystäville on siis luvassa ainakin pirtsakkaa punaista.

Se on jännä miten jollain omalla lempivaatteella, kuten mun kohdalla tuolla rotsilla, muuttuu vieraammat ja oudommatkin releet siedettävämmiksi. Ensimmäinen fiilis tuostakin kukkamekosta oli vaan kauhistunut irvistys, mutta ei se sitten nahkatakin kanssa niin pahalta näytäkään. 

Sovitettavaksi valikoitui jostain syystä paljon sinisiä, mutta on sieltä tulossa muutakin, ainakin kuvan mukaisia kauniita sävyjä.

Kuvien vaatteet siis kaupoissa ensi keväänä. Toimitukset näyttivät vaatteiden tietojen vilkuilun mukaan asettuvan pitkälti akselille tammikuu-maaliskuu. 


Ah, viime viikolla Ellokselta tilaamani kashmirkaulahuivi* saapui toissapäivänä ja se on just ihana. Todella pehmoinen ja vaaleanpunaisen sävykin juuri sopiva omaan makuuni. Mulla on toki jokunen neulekaulahuivi jo ennestäänkin, mutta aiemman makuni ollessa kovin tumma ja synkkä, olivat myös talviasusteet sellaisia. Kiva pehmentää tummia ulkovaatteita nyt yhdellä vähän hempeämmälläkin huivilla. Etenkin, kun olen ihminen, joka ei mitenkään pysty elämään ilman kaulahuiveja.

Ihan kauhuissani aina katselen syksyn ja talven viimoissa, kun etenkin nuoret kundit painaa menemään rotsi auki ja kaula paljaana. Miten ne pystyy??? Eikö niitä palele? Eikö ne tuu kipeeksi?? Tää on ihan klassikkohetki josta huomaa, ettei ole enää itse nuori; kun kauhistelee silmät pyöreinä nuorison tekemisiä. 😀

Tämä kukkahattutäti uskalsi eilen ottaa huivin pois vain pieneksi hetkeksi saadakseen muka rennon kuvan, jossa hän leikittelee huivilla huolimattomasti. 

Eilisen päivän vaatteet olivat sekalainen valikoima sängyn viereltä napattuja asioita, kun aamulla kiireessä, puoliunisena ja kohmeisena suuntasin fysioterapeutin pakeille. Tarkoitus oli siis vaan, että pysyn pyöräillessä lämpimänä ja vaatteet on helppo riisua. Ajattelin niin sanotusti pukeutuvani oikeasti töitä varten sitten vasta fyssarilla käytyäni. Mutta sitten mä siellä odotushuoneessa vihdoin katsoin peiliin ja totesin, että miksikäs näitä mihinkään vaihtamaan. Ihan töihin passeli rento lölleröasu, mitä nyt kengät vaihtui kyllä keikoille lähtiessä Merrelin gore tex -lenkkareihin, joilla vähän kivempi möyriä pusikoissa.

Housut ovat tämän syksyinen heräteostos Lindexiltä. Collegehousut ovat malliltaan rennot, mutta hieman kiiltävä pinta tekee niistä astetta asiallisemmat. Tai niin mä ainakin koitan itselleni uskotella. Että ihan näytän muka fiksusti ja skarpisti pukeutuneelta, vaikka olenkin valinnut vaatteeni ihan pelkästään mukavuus mielessäni.

housut-Lindex / Kashmirneule – Ellos* / nahkatakki -SAKI / kengät -AGL / kaulahuivi – Ellos*

Mä olen tällä viikolla ollut ihan hiton kireellä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Viikonloppuna mainitsemiini selkäongelmiin sain apua eilisestä fysioterapeutin käsittelystä, mutta sitten taas illan kiekkopelin kuvaaminen, eli 3×20 minsaa hartiat korvissa, tuuppasivat vähän takapakkia tilanteeseen. Kropan lisäksi jumissa on ollut myös mieli ja eilen illalla mietinkin, että olis ihan helvetin hienoa päästä johonkin olemaan ihan yksin. Tuntuu, että olen ollut nyt liikaa tekemisissä ihmisten kanssa. Ei ole ollut aikaa nollata kovalevyä omassa ylhäässä yksinäisyydessäni ja sitten se näkyy niin, että alkaa suurin piirtein kaikki ihmiset ärsyttämään ihan urakalla. Kuulaa on vetänyt kireälle myös muutamat työjutut ja tuntuu, että nyt ei vaan moni homma oikein suju. Kaipais taas välillä jotain kunnon onnistumisen tunnetta näiden "oon ihan paska" -fiilisten väliin. Ehkäpä mä tänään iltavuorossa otan jotain ihan huikean hyviä kuvia! Lähdenpä tästä koittamaan. 

-Tähdellä (*) -merkityt linkit affiliate-linkkejä


Eilen mun instagramissa näkyi vaaleanunainen pilkku-paita ja nyt olisi vuorossa pilkkuja mustalla pohjalla. Ei oo tämmösiäkään juuri aiemmin mun päällä näkynyt.

Nyt on menossa selkeästi uusien asioiden aikakausi. Olen alkanut syömään sienuruokia (siis jopa itse niitä haluamaan), löysin viikonloppuna oluen, josta pidin (Hiisi Panimon Kratti-niminen mustaherukka-puolukka sour saison) ja pukeutumiseen putkahtelee koko ajan uusia juttuja. Uuu, miten pelottavia ja suuria muutoksia! 😀

Vähän paskaksi hankinnaksi kuitenkin osoittautui tämä Lindexin viskoosipaitapusero vaikka tykkäänkin siitä miltä se näyttää ja tuntuu. Paita on ihan sopiva, ei millään tavalla kinnaa rinnuksista, mutta siitä huolimatta siinä ei pysy napit kiinni, vaan etenkin tuo rintojen alaosan kohdalla oleva nappi aukeilee ihan yhtenään.

Toki se sovarissa pysyi kiltisti kiinni sen aikaa kun siinä pyöriskeli, joten tämä ongelma kävi ilmi vasta, kun pusero oli eka kertaa pidemmän aikaa päällä. Kiva oli istua duunipalaverissa ja huomata, että mun pallea vilkkuu vastapäätä istuvalle ihmiselle.

hame-Your Face / pusero -Lindex / takki – Betty Barclay / kengät- RAS / laukku -Cambridge Satchel Company

Jos ei funktionaalisia ongelmia oteta lukuun, niin muuten tämä oli ihan kiva asu. Helma on aika lyhyt, mutta noin matalien kenkien kanssa ja samaan mittaan yltävän takin kanssa mielestäni vielä ihan ok. Ei tuo hamonen päällä ehkä kumarruta biljardipöydän äärelle, mutta kun pysyy pystyasennossa, niin ei sieltä pyrstö vilku.

Mutta siis toi nappiasia. Mikä siinä jumalauta on? Pitääkö mun vaan unohtaa kaikki maailman paitapuserot? Että eivät vaan oo mua ja mun etumusta varten. Sanokaa etten mä oo yksin tän ongelman kanssa. Kai siellä on joku muukin jonka napit mystisesti aukeilee?