Kuvasin kyllä koko asunkin, mutta laitetaas nyt eka vaan päivän asusteet, jotka ansaitsevat tulla esitellyksi hieman lähemmin. Tiistain kokonaiset asukuvat luvassa sitten huomenna.

Kerroin tämän kauniin punaisen laukun The Cambridge Satchel Companyn alesta tilanneeni, mutta se ei ole tainnut kunnolla täällä vielä näkyä. Käyttöön tämä arkikäyttöön loistavan kokoinen olkalaukku on kuitenkin jo päässyt useammankin kerran. Ihmettelenkin miten mä en aiemmin oo tajunnut punaista laukkua hankkia. Siis on mulla joku isompi punainen kassi, mutta tällainen pienempi laukku on uupunut ja punainen kuitenkin kuuluu vahvasti mun väripalettiin. 

Laukun malli on siis tämä Large push lock, (ja ai hitto miten ihana uusi vaaleanpunainen sävy siitä löytyykään!!). Se vetää sisäänsä näppärästi kaikki perusvehkeeni: pienen lompakon, puhelimen, avainnipun, Olympuksen PEN-kameran sekä huulipunan ja puuterin. 

Nahka on paksua ja todella jämäkkää, joten laukku pysyy ryhdikkäästi muodossaan tyhjänäkin. Laukku on ihanan simppeli, siinä ei ole mitään ylimääräistä. Ei vuorta, ei pikkutaskuja, ei mitään krumeluureja. Just the way I like it. 

Olkahihnan pituutta saa säädettyä, ja mikä parasta, sen saa myös irti. Laukkua voi siis kantaa halutessaan myös clutchina. 

Kaikin puolin aivan täydellisen oloinen laukku. Niin hillitty, yksinkertainen ja ajaton. Ja kyllä noissa yksityiskohtinakin toimivissa tikkauksissa on ihanasti käsityön fiilis. Firman sivuilta muuten löytyy video, jossa näytetään kuinka tuotteet syntyvät. On aina mukavampi ostaa tuotteita, joiden synnystä on jonkinmoinen käsitys.

Voisinko mä hankkia näitä kaikissa väreissä?

Päivän toinen asuste oli puolestaan kotimaista käsityötä. Ostin nämä Unique Design by Marian näyttävät sisäkumista valmistetut korvikset muutama viikko sitten ollessani työkeikalla Kankaanpäässä. Siellä merkin tuotteita myy Kankaanpään Kemikalio torin laidalla. Koska tuotteet ovat uniikkeja, vertailin ja mallailin korviksia hartaasti valitakseni juuri täydellisen parin. Ja kuinka sitten kävikään, toinen korvakoruista putosi kesken työpäivän teille tietymättömille jo samalla viikolla. Ai hitto, että harmitti!

Korujen tekijä Maria oli kuitenkin mitä ihanin, ja valmisti kuvan ja mittojen perusteella uuden parin, joten nyt roikkuu taas kumisulat molemmissa korvissa. Kiitokset siis Marialle loistavasta palvelusta! Nyt koukuissa on myös alkuperäisiä paremmat stopparit, joten ei pitäisi enää päästä putoamista tapahtumaan. 

Unique Design by Marian valikoimista löytyy myös kaula- ja rannekoruja. Olisin itse tykännyt esimerkiksi TÄSTÄ runsaasta kumikasasta, mutta se ei vaan jotenkin asettunut hyvin rintojeni kanssa. Syy miksi rakastankin juuri korvakoruja, on se, että ainakaan niiden kanssa ei oo tissit tiellä. 

Nyt on taas vähälle aikaa nähnyt niin paljon upeita käsin tehtyjä korvakoruluomuksia, että alkoi taas itseäkin himottaa korunäpertely. Pitänee kaivella kaikki tarvikkeet kätkäistä esiin ja katsella löytyisikö jostain aivolohkosta inspiraatio!

Loppuun vielä päivän meikkikuva:

Että näin loistavasti pysyy se Cliniquen ripsari. Kilometrin pyörämatkalla kotoa töihin irtosi ripsarit toisesta silmästä ja valuivat kauniiksi paakuiksi poskelle. Ja se ihosta noiden kökköjen irtisaaminen ei sitten ollutkaan ihan helppoa. Töhnä vaan levisi. Että eiköhän tää tuote oo nyt niiiin nähty. Kirjoittelin ripsarista tarkemmin TÄSSÄ postauksessa.

 


But we're never gonna survive, unless
We get a little crazy
No we're never gonna survive, unless
We are a little crazy

You and I were like the weather
You and I like sun and rain
We deny it when you’re loosing me I’m loosing you
Maybe now we’ll find a way

'Cause I need love, love's divine
Please forgive me now I see that I've been blind
Give me love, love is what I need to help me know my name

Baby,
I compare you to a kiss from a rose on the gray.
Ooh, the more I get of you
The stranger it feels, yeah
Now that your rose is in bloom.
A light hits the gloom on the gray,
I've been kissed by a rose on the gray

Olin perjantaina (edit: eipäs kuin lauantaina, tai siis oikeesti molempina, mut Seal esiintyi lauantaina) ihan rättipoikki töiden loputtua ysin maissa, mutta en kuitenkaan malttanut lähteä kotiin, vaan jäin kuuntelemaan ja kuvaamaan Sealiä.

Siinä missä Ms. Lauryn Hill sai kuvaajat harmistumaan istumalla ekat kappaleet (kuvaajat sai olla lavan edustalla 3 biisiä), aloitti Seal keikkansa ilahduttavan räväkästi. Crazy-hitillään shown avannut herra otti lavan samointein haltuun laidasta laitaan ja näytti selkeästi nauttivan esiintymisestä. Karismaattinen esiintyjä sai ainakin eturivin huutamaan melkoisessa hurmiossa. Kuvaajien poistuttua paikalta Seal hyppäsikin alas lavalta ja antautui iloisesti fanien hiveltäväksi ja voin kuvitella, että siellä on ollut melkoisen iloista jengiä, sillä sivukorvalla kuulemieni lausuntojen mukaan laulajalle olisi ollut melkoisen monta vaimoehdokasta saatavilla. 😀

Hyvältä Seal toki kuulosti, mutta kyllä mä vähän mietin, että aika tylsää saapua ison festarin päälavalle esiintymään vain dj:n ja yhden kitaristin kera. Tämänkin artistin tuotannossa olisi potentiaalia ihan kunnon bändin kanssa esitettäväksi ja silloin olisi tunnelma voinut olla vielä monin verroin parempi. Vaikka miehen esiintymisessa ja lauluäänessä ei mitään vikaan ollutkaan, niin kyllä se vähäinen kokoonpano noin isolla lavalla vähän orvolta vaikutti.

Kyllä keikka kuitenkin ihan positiivisen fiiliksen jätti, sillä hittejähän kuultiin tietenkin vino pino ja eihän tuon miehen hyväntuulisuus ja energia voinut olla tarttumatta yleisöönkin. Ja häntä oli vielä erityisen kiva kuvatakin!


Nonni, nyt se on takana päin, kesän kiireisin duuniviikko. Suomi Areena ja Pori Jazzit pisti meidät kuvaajat ja toimittajat viilettämään tukka putkella ympäri kaupunkia. Ja voin sanoa, että 13 päivää töitä putkeen veti kyllä pikkuisen mehuja pois. Tämä päivä onkin mennyt lyhyttä jazzkatuvisiittiä lukuunottamatta vaaka-asennossa. 

Kaupunkimme niin kutsutun Superviikon tapahtumat tuli koettua pitkälti työn puitteissa, mutta perjantai-iltana päikkäreiden jälkeen otin itseäni sen verran niskasta kiinni, että raahauduin tihkusateessa Kirjurinluotoon katsomaan ja kuvaamaan Ms. Lauryn Hilliä. Meidän kuvaajien pettymykseksi stara aloitti keikkansa rimputtelemalla useamman biisin verran istualtaan kitaraa, joten kuvasaldo jäi olemattomaksi ja tylsäksi.

Itseäni ei sitten kyllä koko keikkakaan jaksanut innostaa. Ms. Hill vaikutti etenkin alkukeikan ajan aivan siltä kuin ei olisi halunnut olla paikalla. Monitoroinnissakin taisi olla kovasti vikaa, siihen malliin nainen huitoi koko ajan käsimerkkejä miksaajalle naamallaan murjottava ilme. Yleisöönkään hän ei ehtinyt ottaa mitään kontaktia, kun keskittyi seuraamaan lähinnä bändinsä toimintaa. 

Kyllä se meno onneksi hieman parani ja laulajakin rentoutui jossain vaiheessa keikkaa. Fugeesin hittibiisi Ready or Not kajahti jo hieman läsnäolevamman Laurynin suusta varsin mallikkaasti, mutta minä lampsin siinä kohtaa jo kyllästyneenä kohti poistumistietä. Jotain siitä esiintymisestä vain puuttui, joten koin nukkumaan pääsemisen itselleni arvokkaammaaksi kuin keikan loppuun seuraamisen. 

housut-S.T.I. (muokattu ompelijalla)/puseto-H&M/jakku-Lindex/laukku-Zara/kengät-Toms/korvikset-Aarikka/lasit-Le Specs

Kiireisestä menosta huolimatta parit päivän rätit tuli sentään tälläkin viikolla ikuistettua. Perjantaina päälle osui ihan harvinaisen siistin näköinen kokonaisuus ollakseen duuniasu. Laukku tokikin korvautui töitä tehdessä hervottomalla kamerarepulla. Koko viikko meni sen kymmenen kilon pakkauksen kanssa ihan sujuvasti, mutta tänään kun vihdoin sain olla kantamuksista vapaana, aloitti selkä ja hartiat melkoisen vihoittelun. Taitaa hartiat raukat olla ihmeissään, kun ei tuttu täyspakkaus yhtäkkiä roikukaan niiden varassa. 

Tänään puolestaan kiskaisin päälle pitkästä aikaa mekon, kun suuntasimme Jazzkadulle lounastamaan ja Lauri Porraa ilmaislavalle kuuntelemaan. Mahtava tuo valkoinen neulemekko, sillä se saa mun hyvin hyvin hentoisen päivetykseni näyttämään astetta tummemmalta. Olen saanut töissä sen verran aurinkoa, että minut erottaa jo sentään seinästä!

mekko-Ellos/laukku-Vagabond/sandaalit-HM/korvikset-Unique Design by Maria/kaulakoru-Via Minnet (saatu)

 

Nyt siis edessä paluun normaaliin arkeen. Pori hiljenee ja työt jatkuu perusmoodissa, eli poliittikkojen sijaan iltavuoroviikolla taitaa olla luvassa mm. jalkapalloa ja pesäpalloa. Huomenna kuitenkin vielä vähän Pori Jazz -fiiliksiä täällä blogissa, kun luvassa on keikkakuvia eilen esiintyneestä SEAListä. Nyt unta palloon ja jotain supertököttiä ja naamioo näille hervottomille silmäpusseille!