22.02.2016

Posted at 20:50h in Yleinen by
0 Likes

Mulla on tämä viikko taas töitä Satakunnan Kansassa ja jo heti eka keikka muistutti jälleen miksi mä rakastan työtäni. Olin kuvaamassa sotaveteraanien kuoron harjoituksia ja he halusivat laulaa minulle (päivänsäteelle, kuten kuoronjohtaja asian ilmaisi) "sen hienoimman laulun". Herrat nousivat seisomaan ja kajauttivat ilmoille Finlandia -hymnin. Juuri kun totesin kuin ihmeen kaupalla selvinneeni tuosta koskettavasta esityksestä silmä kuivana, jatkoi kuoro Veteraanin iltahuudolla. Siinä minä sitten kuvasin ja koitin pidätellä silmää kuivana kaiken liikutukseni keskellä (huonolla menestyksellä). Ne on nämä yllättävät kohtaamiset ja niistä poikivat tunteet se syy, miksi rakastan tätä työtä.  

Mutta ei se pelkästään kyynelten pidättelyksi tuo keikka mennyt, vaan riitti siellä paljon nauruakin. Ne on kuulkaa ne ikämiehet melkoisia poikia flirttailemaan! Hurmasivat mut siinä määrin, että lupauduin kuvaajaksi kuoron juhlakonserttiin ensi kuussa ja hintalapuksi pistin summan "hyvä mieli". Tuli niitä Veteraanin Iltahuudon sanoja kuunnellessa sellainen fiilis, että voisin koittaa antaa edes jotain takaisin.

Maanantain tunnekarttaan mahtui myös iloista yllättyneisyyttä. Sain nimittäin mammalta kivan postipaketin. Tiesin kyllä jo etukäteen, mitä paketti sisältää, mutta piti jännittää onko se sopiva, tuo Sakin rotsi nimittäin. Äiti oli löytänyt osaksi nahkaa, osaksi trikooneulosta olevan takin kotiseudultani -50% hintalappu hihassaan ja arveli sen osuvan tyttären makuun. Ja hyvinhän se mamma lapsensa tuntee!

farkut-H&M Mama/pusero-Lindex/rotsi-Saki

Ihana, ihana ihana! Joustavaa ja pehmeää trikoota löytyy hihojen alaosien ja kylkien lisäksi myös takin selästä. Hirmuisen mukavalta vaatteelta vaikutti tuossa ensisovitusten perusteella. 

Rotsin lisäksi paketista löytyi myös jotain minkä "tarpeesta" kirjoittelin täälläkin viime viikolla, nimittäin kreppirauta! Se taitaa olla kulkaa niin, että mitä ei meidän mammalta löydy, sitä ei tarvita. 😀


21.02.2016

Posted at 19:02h in Yleinen by
1 Like

Olen kyllä tiennyt, että Leviksellä on olemassa naisille isojakin kokoja, mutta tänne Suomen kauppoihin saakka sellaisia ei ole tainnut hirveästi eksyä. Nyt kuitenkin Zalandoa selaillessa bongasin, että he ovat ottaneet valikoimiinsa Leviksen pluskokoja!

Malleja näytti olevan tarjolla neljä: vasemmalta alkaen 310 Plus Shaping Legging, 311 Plus Shaping Skinny, 314 Plus Shaping Straight ja 315 Plus Shaping Boot.

Koot oli tuumakokojen sijaan esitetty tavallisina vaatekokoina ja farkkuja on saatavilla kokovälillä 46-54 lahjepituuksien ollessa 30, 32 ja 34. 

Niin paljon kuin kivoja farkkuja onkin meille isokokoisille tarjolla eri plussamerkkien toimesta, niin ongelmanahan niissä on usein se, että koon kasvaessa myös lahkeet pitenee ja lyhyet, mutta leveät tyypit joutuvat turvautumaan lahkeiden lyhentämiseen. Siinäkin on kuitenkin omat ongelmansa, jos pituutta on roimasti liikaa. Ei ne lahkeet vaan näytä siltä mille on tarkoitettu, jos niistä pätkäistään 15 cm pois. Nämä Leviksen plussamallit ovatkin siis varmasti kokeilemisen arvoinen vaihtoehto isokokoisille, joiden on vaikea löytää farkkuja joissa myös lahkeen pituus natsaisi.

Hirveen harmillista, ettei mulla ole nyt todellakaan farkkujen tarvetta, sillä hirveesti kiinnostelis noita testailla. 


20.02.2016

Posted at 22:11h in Yleinen by
0 Likes

Niin paljon kuin tykkäänkin käyttää erilaisia huivivirityksiä päässä, niin tämän nykyisen tukkamallin aikana niitä on tullut käytettyä enää todella harvoin. Syy on ihan vaan se, että totaalisen huonoja tukkapäiviä on harvemmin kuin silloin kun hiukset olivat kauttaaltaan lyhyet ja huivit ovat perinteisesti olleet noiden epätoivopäivien valinta. Nykyään se suttunuttura on samanlainen olipa päivä huono taikka parempi. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että ei olla aikoihin saatu kotiparturini kanssa aikaiseksi tehdä treffejä tuonne kylppärin puolelle hiusten ajelun merkeissä ja tänään ei enää pystynyt katsomaan peilistä ilman jotain päärättiä. Joten pitkästä aikaa taas tämä itselleni niin rakas ja tuttu punainen jenkkihuivi kutreilla. 

Mä olen sitä lajia ihminen, että voisin vapaapäivänä nukkua pitkälle iltapäivään. Multa puuttuu täysin sellainen sisäinen mittari, joka sanois, että nyt on tarpeeksi unta ja herättäisi väkisellä. Tommi puolestaan ei osaa viikonloppunakaan nukkua pitkään, vaan nousee tunteja aiemmin kuin minä. Hän on kuitenkin keksinyt loistavan tavan saada revittyä minua sängystä. Mitäpä siihen muuta tarvitaan kuin ruokaa. Muru väsää usein kotona aamiaisen valmiiksi pöytään ja tulee herättämään kysymällä haluanko munani mieluummien keitettynä vai paistettuna. Ei sitä vaan voi kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan, kun toinen on laittanut pöydän koreaksi.

Jos kotona jääkaappi huutaa tyhjyyttään, tulee mies herättämään kertomalla mihin kohta lähdetään brunssille tai lounaalle. Näin kävi mm. tänä aamuna. Ukko halaili mut lempeästi hereille, ilmoitti lähtevänsä ulos kahville ja tulevansa tunnin päästä takaisin hakemaan mua lounaalle. Ei auttanut unikeon muuta kuin nousta, todeta tukkatilanne kamalaksi ja vetää vaatteet päälle ja rätti päähän.

farkut-Junarose (saatu)/pusero-HM/takki-Junarose (saatu)/kengät-Vagabond/kaulahuivi-Marimekko/kameralaukku-Olympus (Saatu)

Rentoon lauantaihin on mahtunut myös leffailta ystävän kanssa. Katsottiin oman nuoruutemme suuri klassikko Coyote Ugly. Annoimme leffalle klassikko-statuksen ihan vaan sen mahtavien asujen vuoksi. Ne iskivät suoraan meidän nostalgiahermoihimme. Ne lantiohousut, alavatsan paljastavat topit ja teräväkärkiset kengät olivat kaikki suoraan kuin omasta vaatekaapistani 15 vuotta sitten. Pakko ehkä kaivella tuolta valokuva-albumeja ja tehdä postaus aiheesta. 😀 Taidankin heti käydä kuvien kimppuun. Ihanaa viikonloppua kaikille!

PS. Huomenna se mun herra kotiparturi joutuu kyllä viimein hommiin