29.10.2015

Posted at 20:09h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-

Postasin viime viikolla muutaman kuvausvinkin, joita voi hyödyntää vaikkei ymmärtäisi kameran säädöistä mitään. Nyt olisi sitten vuorossa muutama juttu joiden avulla voi ottaa ensiaskeleet pois täysatomaattiasetusten käytöstä.  

Sekä postauksen eka kuvapari, että tämä toinen ovat havainnollistamassa sitä miksi sieltä täysautomaattiohjelmasta kannattaa pyrkiä poissa. iAuto -ohjelman käyttäminen kuvatessa on vähän sama asia kuin istuisi auton kyydissä sen sijaan, että ohjaisi sitä itse. 

Nykykameroiden automaattiohjelmat on toki niin hyviä, että kyllä sitä käyttämällä saa ihan ok kuvia, etenkin jos olosuhteet on hyvät ja ns. helpot. Tosiasia on kuitenkin, että kamera ei lue kuvaajan ajatuksia, vaan sen suoritus perustuu puhtaaseen matematiikkaan. Valotuksessa pyritään tiettyyn keskiarvoon, joka ei usein ole se kaunein lopputulos.

Sekä vauvan varpaat -kuvaparissa, että näissä koiralelun kuvissa on sama tilanne, vasemmalla täysautomaattiohjelman näkemys ja oikealla kuva jonka olen ottanut käyttämällä kuvausohjelmaa P (Program) ja tehnyt itse pari säätöä. P-ohjelma on myöskin automaatti, eli kamera asettaa aika-aukko -yhdistelmän, mutta se eroaa iAuto-ohjelmasta siten, että kuvaaja voi säätää mm. valkotasapainoa, valotusta, ISO-herkkyyttä ja valotuksen mittaustapaa. P-ohjelmassa ei myöskään salama ponnahda esiin automaattisesti, kuten täysautomatiikalla. 

Ensimmäisessä kuvaparissa erona on ainoastaan se, että olen P-asennossa säätänyt hieman valotusta (+0,3), sillä täysautomaatti teki vauvan varpaista omaan makuuni liian tummat. Valkotasapaino oli tässä kohtaa automaattiasetuksellakin ok, kun valo on ikkunasta tulevaa päivänvaloa.

Koiralelu-kuvaparissa puolestaan iAuto-ohjelman kuvassa värikin on vähän turhan kusenkeltainen, kun olosuhde on sekoitus hehkulamppua ja loisteputkea. Niinpä olen oikean puoleisessa kuvassa kääntänyt kameran P-kuvausohjelmalle, säätänyt valkotasapainon itse valkoisen paperin avulla ja säätänyt vielä valotuksen korjauksella kuvaa kirkkaammaksi. (Tuo valkotasapainon asettaminen itse kannattaa jokaisen opiskella sieltä oman kameran ohjekirjasta, se kun tapahtuu kaikissa kameroissa hieman eri tavalla)

Mikäli valkotasapainon säätäminen itse tuntuu liian hankalalta, niin kannattaa testailla ainakin millaisia eroja on erilaisten valolähteiden asetuksilla. Kuten näistä ylläolevista esimerkkikuvista huomaatte, mikäli asetus on väärä, mennään kuvan värissä aivan metsään. Jos siis esimerkiksi ulkona kuvatessa kamerassa onkin keinovaloasetus, tulee kuvasta sinisävyinen. Keinovalossa luonnonvalon asetuksilla kuvatessa puolestaan kuva menee keltaiseksi. 

Valkotasapainoasetuksen tehtävä on yksinkertaisuudessaan kertoa kameralle minkä värisessä valossa kulloinkin kuvataan. Säätämällä valkotasapainon itse joko harmaakortin tai valkoisen paperin avulla, kameralle kerrotaan, mikä on valkoista juuri tässä valo-olosuhteessa, jossa nyt kuvataan. 

Koira on siis kuvattu keinovalo-olosuhteissa, hehkulamppua ja jotain loisteputkia joiden värilämpötilasta ei mitään käryä ja kuvat kertovat miten eri WB-asetukset vaikuttavat väreihin. Jos siis kuvan sävyt ei WBAuto-asetuksella (AWB) miellytä, kannattaa ainakin testata toimisiko valolähteen mukainen asetus paremmin. Eli ulkona esim. aurinkoinen, pilvinen tai varjoinen ja sisällä vaikkapa se hehkulamppu-asetus. Noiden asetusten symbolit ovat kameramerkistä riippumatta hyvin kuvaavia ja siten helppo tunnistaa. Tsekkaa vaikka TÄSTÄ. (Symboli toisena vasemmalta (pylpyrä kahden kolmion välissä) on itse tehtävän WB-asetuksen symboli)

Jo siis vaihtamalla iAuto-ohjelman P-ohjelmaan ja opettelemalla valkotasapainoasetuksen vaihtamisen ja valotuksen korjauksen plussalla tai miinuksella, saa kuviaan melkoisesti paremmaksi kuin antamalla kameran päättää kaikesta. Näiden lisäksi voisi kuitenkin ottaa seuraavaksi haltuun vielä ISO-herkkyyden. 

ISO-herkkyydessä on siis kyse siitä, kuinka herkästi ja nopeasti kuva kameran kennolle valottuu. Mitä suurempi ISO, sitä herkemp ja nopeampi. ISO-arvon nostaminen siis helpottaa kuvaamista hämärissä olosuhteissa. Kääntöpuolena kuitenkin on, että kuvan kohina lisääntyy mitä suuremmaksi ISO-arvo käy. Riippuu kuitenkin hyvin paljon kamerasta, että millaisilla ISO-arvoilla vielä tulee itseä tyydyttävää jälkeä. Itse olen omilla Olympus-kameroillani kuvannut aina aivan huoletta jonnekin ISO4000 saakka, riippuen tietenkin hieman siitä mitä kuvataan ja mihin tarkoitukseen. Yleiesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vaihtoehtona on se ettei saa otettua kuvaa lainkaan tai siitä tulee liike-epäterävä, tai että saa otettua kuvan jossa on hieman kohinaa, niin valitsen tietenkin jälkimmäisen.

Täysautomaatilla kamerat usein rajoittavat ISO-herkkyyden esimerkiksi arvoon 1600 eikä kamera käytä sitä isompaa herkkyyttä vaikka olisi miten hämärää. P-asennossa ISOa voi kuitenkin säätää itse. Kuvakollaasi havainnollistaa miten suuri vaikutus ISO-arvon kasvattamisella on kuvan valoisuuteen, kun aika ja aukko pysyvät koko ajan samoina.

Eli, jos kuvaat hämärässä tai vaikkapa jotain nopeasti liikkuvaa kohdetta ja kuvista tulee alivalottuneita tai kohteesta epäterävä liikkeen vuoksi, voit vaikuttaa tilanteeseen nostamalla ISO-lukua suuremmaksi, eli herkemmäksi. 

Loppuun vielä tällainen maisemakuva esimerkki pelkän valotuksen korjauksen vaikutuksesta. P-ohjelmassa voi tosiaan korjata valotusta useimmiten asteikolla -3 – +3. Eli vaikka ei ymmärtäisi aukoista ja suljinajoista mitään, voi kuvaa yli- tai alivalottaa yksinkertaisella + tai – säädöillä. Nuo ylläolevat kuvat on otettu muutaman minuutin välein Vuokatin vaaralta kauniina kesäiltana. Vasemmalla taitaa olla automaattivalotuksen 0-tulos, eli kameran mielestä oikea valotus. Halusin kuitenkin saada pilvet paremmin näkyviin ja taivaalle struktuuria, joten korjasin valotusta miinukselle (varmaan -2 tai -3) ja lopputuloksena oikean puoleinen kuva. 

Kamera siis tallentaa, mutta se on se tyyppi siellä kameran takana, joka ottaa valokuvia. Suosittelen ottamaan ohjat omiin käsiin ja tutustumaan elämään täysautomatiikan ulkopuolella. Näillä pääsee alkuun ja sitten hetken päästä huomaatkin jo opettelevasi manuaaliasetusten käyttöä!

Jos ei järkkäriä vielä löydy, niin hyvä kamera opetteluun on esimerkiksi Olympus PEN E-PL7! 


29.10.2015

Posted at 14:59h in Yleinen by
0 Likes

Olin pari päivää sitten Me Naisten haastattelussa, jossa vastattiin erilaisiin naisia koskeviin väittämiin. Yksi väittämä kuului, että "naisen käsilaukusta ei koskaan löydä mitään". Vastasin epäröimättä kyllä ja aloin sinä samalla ihan mielenkiinnosta penkoa, että mitä kaikkea mun viime aikojen käytetyin veska oikein on niellytkään. Ja kyllähän sieltä löytyi yhtä sun toista, mutta ei sentään silistysrautaa niin kuin äidiltäni aikoinaan. (ja hän ei siis itse muistanut silitysraudan olevan käsilaukussa.. )

Tällä kertaa ei kassista löytynyt elintarvikkeita, vaan Marc O'Polo olkalaukkuni sisältö tällä viikolla reissatessa näytti seuraavalta:

Muutama objektiivi, laturi (ja tietenkin itse kamera, joka puuttuu kuvasta), lääkkeet, rakkolaastareita, kynsilakka, pari huulirasvaa, silmälasit, matkakortti, tukkalenksu, puhelin, lompakko, läjä huulipunia, kasa papereita, kuitteja ja alennuskuponkeja, random meikkisiellin, kampa, ihmeellisen paljon kyniä, avaimet, puhelimen laturi, kalenteri ja nahkahanskat. 

Käsilaukusta löytyi siis kuusi huulipunaa ja yksi sävyttävä huulivoide ja rotsin taskuista vielä pari punaa lisää ja siitä huolimatta oli eilen aamullakin tilanne, että ei ollu just sellasta sävyä kuin oisin huulilleni halunnut. Varsinainen first world problem. Hanskoja en ole vielä kertaakaan tänä syksynä kiskonut käteeni, mutta siellä ne jo laukussa matkustaa kaiken varalta. Kynien määrää en yhtään tajua, harvoin edes kirjoitan mitään paperille. 

Compeedin rakkolaastarit on ihan mun best friend nyt, kun koitan taltuttaa mustia kiiltonahka Martensejani pehmeämmäksi. Toisen kengän kanssa ollaan jo väleissä, mutta toinen kalvaa edelleen kantapäätäni, mutta onneksi noi laastarti pelastavat tilanteen. Uskoisin, että muutama käyttökerta vielä ja pääsemme Marttien kanssa väleihin.

Kynsilakankan (saatu Lumenelta) majailua laukussani en oikein tajua, kun enhän mä osaa edes lakata näitä nysiäni. Mutta kyllä mä aina toisinaan yritän jotain töhriä ja tuolla Lumenen vaalealla helmiäislakalla ei onneksi saa kauhean näkyvää sotkua aikaa, vaikka maali ei ihan pelkkiin kynsiin osuisikaan. 

Greippiä ja eukalyptusta sisältävä Hurraw:n Kapha huulivoide (saatu) on koukuttanut minut raikkaalla tuoksullaan ja miellyttävällä koostumuksellaan. 

Tärkein laukussa kulkeva asia on tietenkin avainnippu, jota koristaa henkkamaukasta löytynyt suloinen pupuotus. Juuri avainten kohdalla useimmiten saa kokea sen, ettei laukusta todellakaan löydä mitään. Ei ole yks tai kaks kertaa, kun olen raivoissani kääntänyt koko laukkuni sisällön maahan kerrostalomme ulko-oven eteen, kun avaimet eivät ole hirmuisestä kaivelusta huolimatta sattuneet sekasotkusta käteen. Avaimenperässähän olis toki tuollainen klipsu, jolla ne sais laitettua kiinni vaikkapa johonkin laukun lenksuun jotta löytyisivät helpommin, mutta ei kai sitä nyt sellaista koskaan tajua käyttää.

Seuraavaksi onkin vuorossa tuon laukussa lymyilevän paperikasan perkaaminen, sillä sen seassa on myös useampi sellainen kuitti, joita tarvitsen laskuja väsätessä. Todella ihaltavaa kirjanpitoa… 😀

Ihailen suuresti ihmisiä joiden käsilaukut on aina siistejä ja tavaroille on tarkat paikkansa, mutta itse en vaan kuulu kyseiseen heimoon. 

Mitään outoa ei laukustani onneksi tällä kertaa löytynyt, mutta asia ei ole näin joka kerta. Ällöin laukustani löytynyt asia on ollut todella homeinen karjalanpiirakka. Yöks. Tuota riisipiirakkaa iloisempi ylläri oli puolestaanyhden baari-illan jälkeen veskasta löytynyt rullakebabin puolikas. Siellä se pötkötti söpösti folioon käärittynä ja pelasti darrapäivän. 

Mikä on oudointa mitä sun käsilaukusta on koskaan löytynyt?


28.10.2015

Posted at 21:54h in Yleinen by
0 Likes

Kiersin tänään muutamat pr-toimistojen pressipäivät, kun kerran Helsingissä satuin olemaan ja ensi kevään uutuuksien joukossa oli yksi erityisen iloinen yllätys. Crocs nimittäin tuo mun superlemppari kiilakorot takaisin mallistoon! Itselläni on nämä kepeät sandaalit mustana ja täällä nähdyt pallokuvioiset punaiset ja ovat olleet useamman kesän ajan todellisessa voimakäytössä, koska ovat yhtä aikaa nätit, sirot, todella hyvät jalassa ja uskomattoman kevyet. 

Ensi kevään mallistoon sandaali on muuttanut muotoaan sen verran, että noita jalkapöydän päältä kulkevia remmejä on hieman asemoitu uudelleen ja ne on kiinnitetty toisiinsa. Muuten malli näyttäisi olevan ihan ennallaan. Kiilakorkkareita on tulossa mustana ja tuossa kuvassa näkyvässä värissä.

Kuvailin myös muutamia muita kevät-kesä 2016 -malliston Crocseja.

Paljon näkyi kesäkengissä kukkakuoseja ja heleitä pastellisävyjä. Kiilakoroista tulossa myös tuollainen pistokas versio.

Miesten mallistosta kivoimmalta näytti nämä kepeät canvaskengät!

PS.Mulla on huomenna ne pääsykokeet, pitäkää peukkuja!