Sinne se meni, elokuu ja sen myötä koko kesä ja sairaan kiva työ. Tähän syyskuun ensimmäiseen aamuun heräsin jälleen vapaaherrattarena ja kalenteri täynnä tilaa yllätyksille. Palaan kuitenkin vielä hetkeksi elokuun fiiliksiin Instasta koottujen kuvamuistojen kera.

  • Kotikotona pääsin tutustumaan isin ja äidin oravakavereihin, joiden tempuista olinkin jo ehtinyt kuulla puhelimessa. Rohkein pörröhäntä tulee aina aamuisin moikkaamaan isää jopa autotalliin sisälle asti.
  • Porin raviradalla pidettiin maaseutunäyttely ja minun oli ihan pakko päästä sinne katselemaan elukoita. Ihastelin kylkikyljessä nukkuneita pikku possuja ja uskalsin ihan vähän silittää heppaa.

  • Koko kesän odotetuin viikonloppu oli omalla kohdallani Porispere, jonne olimme saaneet Tommin kanssa liput jo joululahjaksi. Töihinkin yritettiin kysellä, mutta tällä kertaa pidin pääni ja vapaani.
  • Festareiden parhaat vedot näin kotimaisten toimijoiden puolesta, kun sekä Von Hertzen Brothers että Lapko saivat allekirjoittaneen hurmokseen.
  • Festareilla tärkeää on hyvä seura ja oikea pukeutuminen, itsellä oli kunnossa onneksi molemmat. Seurana ystäväni Anni ja jalassa mudassa taapertamiseen sopivat Nokian Hai Low -kumpparit. (saatu)

  • Kesän iloisin ylläri oli, kun kuulin kuinka paljon sukua olisi yhtäaikaa kotikonnuilla juhlistamassa mummin 95 synttäreitä. Onneksi vapaat onnistuivat itsellekin työkavereiden suostuttua tuuraamaan ja pääsin paikalle.
  • Vuokatin vaaramaisema on syvälle sieluun juurtunut kotimaisema, joka liikuttaa ja ihastuttaa joka kerta.

  • Monen muun herkun ohella mies väsäsi elokuussa mm. parhaan ikinä syömäni pizzan. Tomaatti-mozzarella pizza valmistettuna tällä ohjeella (ilman kastikkeen matolle heittämistä) vei kielen mennessään.
  • Käytiin vihdoinkin ekaa kertaa REKO-ostoksilla, kun sattumoisin ajettiin paikan ohi juuri kun hulina oli hurjimmillaan. REKO Pori– ryhmän löydät fb:sta. Jakelu joka torstai klo 18 vanhan Cittarin parkkipaikalla. Etukäteen tilattujen tuotteiden lisäksi mahdollisuus myös ex tempore -ostoksiin.

  • Elokuussa ehostautumistuotteiden käyttö oli melko vähäistä, meikki syntyi kesän tuoman hehkun ansiosta päivittäin alle viidellä tuotteella. Tukan kanssa puolestaan riitti tappelemista, hirvee kuiva takkukasa jota en aina jaksanut edes harjata. Kolmen euron Natusan Kidsin kätyri-suihke tuli tarpeeseen.

 

  • Lukeminen on jäänyt viime vuosina ihan harmillisen vähälle, mutta elokuussa eteen sattui jopa kaksi kirjaa jotka molemmat piti lukea melkein kertalaakista.
  • Kon Marin ensimmäiset 30 sivua saivat aikaan hillittömän innostuksen alkaa karsimaan tavaraa. Kirjan loppuvaiheen hölinät tavaroille puhumisesta ja sukkien millintarkasta taittelusta kuitenkin latistivat alussa nousseet positiiviset fiilikset kirjasta.
  • Amorphis-historiikin luin kuuntelemalla aina samalla biisit joista kirjassa kulloinkin puhuttiin. Hienosti aukeni bändin kehityskaari ihan uudenlaisessa valossa. Nyt odotan innolla perjantain ilmestyvää Under The Red Cloud -levyä ja sen mukana tilaamaani hupparia!

  • Elokuussa tuli aika monta kertaa käytettyä hashtagia #ilovemyjob. Esimerkiksi hellepäivä rantsussa kuvaten SUP-lautailua ei ollut huono juttu.
  • Hääkuvauksen pariinkin pääsin pitkästä aikaa ja sekin maistui. Pääsin ottamaan taas itselleni ominaisia vastavalo-hössöntössö -otoksia. 😀
  • Elokuussa piti myös alkaa miettimään syksyä ja rutiineihin palaamista. Rutiinit aloitettu hikoilemalla punttikoulussa.
  • Paluuta freelancer elämään ehdin petaamaan sen verran, että sain portfolio-nettisivut työn alle. Valmista ei tokikaan vielä ole, mutta syyskuun tavoite on pistää homma pakettiin.

Sellainen oli ihana elokuu. Nyt mä aloitan tän syyskuun kipittämällä kampaajalle, jotta saadaan joku selko tähän takkukasaan. Adios!


Hyvin harvoin sähköpostiini kolisevista pressitiedotteista paljastuu mitään sellaista infoa mitä ajattelisin suoraan jakavani täällä blogissa, mutta nyt osui vastaan sellaista infoa mikä kiinnosti itseäni siinä määrin, että halusin vinkata muillekin pluskokoisille. Saksalainen S.Oliver Group on itselleni siinä määrin tuttu, että merkin vaatteita tulee vastaan todella monissa kaupoissa, mutta en nyt ainakaan äkkiseltään muista, että omasta vaatekaapistani löytyisi heidän kamojaan. Nyt kuitenkin tiedote kertoi, että S. Oliver nostaa pluskoon Triangle-mallistonsa omaksi brändikseen.

Tiedotetta lukiessani muistinkin juuri jokunen viikko sitten nähneeni Anttilassa yhden oman kokoiseni mekon jonka niskalapusta muistan lukeneeni nimen Triangle, joka siis oli vielä tuossa vaiheessa itselleni ihan uusi nimi. Noita plus koon -kamppeita on siis ollut S.Oliveria myyvissä paikoissa jo tähänkin saakka, mutta ilmeisesti melko huomaamattomasti siellä kaiken muun seassa eikä mallistoa ole sen kummemmin markkinoitu. Nyt Triangle halutaan kuitenkin tuoda esille selkeästi omana brändinään. Toivottavasti mallistoa olisi hyvin löydettävissä S.Oliveria myyvissä liikkeissä, sillä näkemieni kuvien perusteella ainakin itseäni kyllä kiinnostaa. Esimerkiksi tuo yllä oleva asu kelpaisi kaappiini heti!

 

Triangle-malliston kokoskaala keskittyy välille 40-50, joidenkin tuotteiden yltäessä jopa kokoon 54 saakka. Tuolta S.Oliverin nettisivuilta valikoimaa selatessa näkee, että pääosassa on yksinkertaiset ja helposti yhdisteltävät perusvaatteet. Ei mitään hurjaa trendien aallonharjalla hyppimistä, vaan aika ajatonta fiilistä. Trikoopaitojen ja peruspaitapuseroiden seasta on kuitenkin löydettävissä myös mielenkiintoisempia tuotteita. Ehdottomasti siis aion itse katsastaa Trianglen kamppeita tarkemmin kunhan seuraavan kerran jossain vastaan tulee.

Onko Triangle jo jollekin tuttu?


Viimeinen 9 päivän aamuvuoroputki loppui keskiviikkona ja maanantaina on edessä enää yksi iltavuoro ja mun vuorotteluvapaan sijaisuus olisi sitten taputeltu. Tiistaina odottaa siis paluu takaisin free-kuvaajan arkeen. Vaikka odotankin jo sitä, että saisi hetken jopa ihan lomailla, niin fiilis on samalla kyllä melkoisen haikea. En muista viihtyneeni missään työpaikassani niin hyvin kuin nyt tuolla lehdessä. Pestien loppua juhlistettiin eilen illalla kosteissa merkeissä pian takaisin opiskelupaikakunnilleen palaavien kesätoimittajien kanssa. Mikähän siinä onkin, että baariin eksyessä mun on aina päästävä karaokeen laulamaan Kaija Koon Tinakenkätyttö, näin kävi jälleen eilen. 😀

Tänään on sitten kiinnostanut lähinnä nukkuminen ja sohvalla makaaminen. Päivän kehnoon energiatasoon sopikin mainiosti ystäväni Annin kanssa pidetty leffailta, johon halusimme jonkun huonon elokuvan. Ja voin sanoa, että Fifty Shades of Grey oli kyllä juuri sitä. Aivan järkyttävän kökkö leffa, joka aiheutti vuorotellen huutonaurua ja hirveää ärtymystä. (Kirjoja en ole lukenut, mutta veikkaisin tämän filmatisoinnin perusteella, että aiheuttaisivat minussa halua viilleellä itseäni kirjan sivuilla.) Jossain parinkymmenen kiduttavan tylsän minuutin jälkeen huusimme molemmat turhautuneena yhteen ääneen, että "no panisivat nyt jo!", kun sitähän elokuvan oli mainostettu olevan, seksiä. No ei ollut oikein edes sitä. Löysin elokuvasta arvion, joka on aika suoraan kuin omat ajatukseni. Myös me kotikatsomossa totesimme, kuten tuo domen kriitikkokin, että jopa Twilight leffat voittaa tämän kammottavan tekeleen. Mutta paskojen leffojen iltaan siis aivan täydellinen osuma.

Nämä kuvat ei liity tämän päiväiseen elokuvanautintoon eivätkä edes eilisiin pippaloihin, joissa viiletin lemppareihin ujuttautuneessa punaisessa kotelomekossani, vaan tämä asu on eilisen vapaapäivän releet, kun hengailin kaupungilla. Kullan väriset Calirootsin alesta tilaamani Vansin Slip Onit pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön piristämällä muuten mustaa kokonaisuutta.

housut-S.T.I./rintsikat-Fantasie/neule-Marimekko/takki-Even&Odd/kengät-Vans/laukku-Liebeskind Berlin

Nuo Fantasien olkaimettomat liivit ovat niin simppelit ja peittävät, että niiden kanssa pystyy hyvin käyttämään läpinäkyvää paitaa. En kauhean usein harrasta pukeutumisessa tämän tason "vilauttelua", mutta tuota Marimekon pellavaneuletta tykkään toisinaan käyttää noin ilman alustoppia. Ehdottoman tärkeää silloin kuitenkin, että alaosa nousee riittävän korkealle, että ei tule paljastettua enempää kuin tuo pallean seutu. Koko mahan paljastaminen muualla kuin rannalla sopii mielestäni vain harvoille ja itse en taikinavatsani kanssa todellakaan kuulu heihin. Eipä sillä, että navan vilkkuminen olisi mielestäni järin tyylikästä oikein kenenkään pukeutumisessa. Pallean seudun paljastelu lyhyen topin ja korkeavyötäröisen alaosan välistä sen sijaan on mielestäni kivemman ja siistimmän näköistä.

Olisin halunnut jo pukeutua nahkarotsiin, mutta ovesta ulos päästyäni totesin kelin olevan vielä turhan lämmin, joten takki vaihtui ylempänä kuvissa näkyvään ohueen takkiin. Piti kuitenkin kuvata tämäkin rotsiversio asusta, kun tykkäsin siitä kovin. Mutta kyllä mä jaksan vielä odotella niitä rotsikelejä, muutama lämmin kesäpäivä töiden loputtua sopisi suunnitelmiini enemmän kuin hyvin. Mutta saa nyt nähdä ehtiikö tässä juurikaan lomailemaan, sillä muutamia kuvauskeikkoja olis jo heti vireillä ja kalenteri alkaa pikku hiljaa täyttyä myös erilaisista blogiin liittyvistä kuvioista. Taisin jo joskus kesällä blogin fb-sivulla vihjata, että saattaa olla muutoksia luvassa ja nyt asiat muutaman viikon sisällä vihdoin konkretisoituu. Pysykäähän siis kuulolla vaikka seuraamalla Tyyliä metsästämässä fb-sivua, niin kerron lisää varmasti melko pian!