20.07.2015

Posted at 16:05h in Yleinen by
0 Likes

Suunnatessamme lauantaina Kirjurinluodon konserttiin ei mulla ollut oikein minkäänmoisia odotuksia illan esiintyjiä koskien. Lähinnä odotin pääseväni heiluttamaan peppua Kool & The Gangin discoklassikoiden tahtiin. Tommi oli liikkellä puhtaasti Robert Plantin vuoksi ja oli keikasta ihan innoissaan, mutta itse en tuolta Led Zeppelin -legendaltakaan osannut odottaa yhtään mitään. Led Zeppelin on itselleni niitä bändejä joilta toki osaa nimetä muutaman klassikobiisin jotka edelleen kuluttavat radioiden soittolistoja. Stairway to heaven, Whole lotta love, Kashmir, Black dog ja Immigrant song. Siinäpä se oikeastaan oli oma tietouteni tuosta 70-luvun rockmammutista ja herra Plantin omista puuhista tiesin vielä vähemmän. Mutta tulinpahan sitten ainakin positiivisesti yllätetyksi. Robert ja bändinsä The Sensational Space Shifters nimittäin pyyhkäisivät aika lailla jalat altani areenalle taikomallaan intensiivisellä tunnelmalla ja matalalta murisseilla sävelillään.

Herra Plant, tai Golden God, kuten häntä nimitetään, ei ollut ehtinyt olla lavalla varmaan yhtä biisiä enempää, kun jo julistin, että "ei jumalauta miten kuuma ukko!". Plant oli taas yksi todiste siitä, että sex appeal ei todellakaan ole iästä kiinni. 66-vuotiaan kiharapään ei tarvinnut riehua eikä tehdä sirkustemppuja naulitakseen ihmisten keskittymisen itseensä, vaan karisma ja rock'n roll ihan pursuivat miehestä aina takariviin saakka vähäeleiselläkin esiintymisellä. Bluesia, folkia, voodoofiilistä ja tietenkin rock-säveliä, bändi tarjoili kaikkea tuota sulassa sovussa ja kietoi ihmiset maagiseen musiikkikuplaan Porin pimenevässä illassa.

Eli kyllä kolisi ja lujaa. Tänään olenkin sitten sivistänyt itseäni kuuntelemalla lisää Led Zeppeliniä ja Robert Plantin soolotuotantoa. Nytkin taustalla soi yksi Plantin livekonsertti youtubesta. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua bändiin tai artistiin. Vaikka yhtye olisi kuopattu jo vuosikymmeniä sitten, on musiikki edelleen olemassa ja etenkin nyt internet aikakaudella helposti saatavilla.

Tämä pariskunta siis ainakin oli oikein onnellinen lauantai-iltana ja niin tuntui kommenteista päätellen olleen hyvin moni muukin. Ja eilen illalla taloudessamme katsottiin televisiosta mitäs muutakaan kuin Led Zeppelin Celebration Day -konserttia vuodelta 2007, jossa bändi kookontui ensimmäistä kertaa soittamaan yhdessä sitten vuoden 1980 ja rumpalinsa John Bonhamin kuoleman.

Moniko teistä oli paikalla? Ainakin yksi oli. Terkkuja lukijalle joka nappasi pikaisesti hihasta eturivissä!


19.07.2015

Posted at 19:56h in Yleinen by
0 Likes

Ai hitto mikä väsymys ja kolotus olikaan todellisuuttani tänään herätessa. Kolmen päivän jazz-putki (kaks töissä, yks vapaalla) teki tehtävänsä ja pisti omituisilla kuvausasennoilla, superpainavalla kamerarepulla ja eilisen Kool & The Gang -bailaamisella selän ihan jumiin. Pitänee koittaa varata aikaa hierojalle ensi viikoksi. Sänky siis koitti pitää ottessaan pitkälle iltapäivään, mutta onneksi muru tuli ja pussaili mut hereille ja kutsui syömään loihtimaansa "aamiaista". Myöhemmin lähdettiin sitten vielä hengailemaan Jazz-kadulle toiveissamme päästä käymään siellä olleessa maailmanpyörässä, mutta sinne pyrki viimeisen päivän kunniaksi jokunen muukin eikä jonottaminen todellakaan ole mun juttuni, joten jäi sitten maisemien ihailut yläilmoista väliin ja suunnattiinkin vain päivälliselle yhteen pop up -ravintolaan. Kotiin palattuani kävin ikuistamassa päivän rätit pitkästä aikaa ullakolla.

Kaivelin kesäkenkalaatikon uumenista jalkaani ihan aidot ysärihelmet. Benettonin "puukkarit" ovat lukioaikaisen ystäväni hankinta 90-luvun loppupuolelta. Sandaalit olivat kaverilleni hieman isot, joten ne päätyivät jossain vaiheessa minulle. Kengät ovat lojuneet vuosikausia käyttämättömänä ja nyt sitten katselin, että nehän näyttääkin taas ihan hiton hyviltä. Jo muutaman korttelin kävelyn jälkeen kyllä muistui mieleen miksi sandaalit ovat jääneet vähälle käytölle: ne eivät ensinnäkään meinaa pysyä jalassa ja toiseksi hinkkasivat reunallaan molemmista jalkapöydistä nahan rullalle. Paska homma. Oisivat niin nätit.

Minulla muuten oli lukioaikana Benettonin t-paita jossa oli etumuksessa tuo sama silmien kuva. Isosiskoni toi sen tuliaisiksi Milanosta ja pusero oli pitkään lempparini. Saattaa olla edelleen tallessa jossain muistovaatelaatikossa.

Vaikka kesä on ollut kurja säiden puolesta, on nenälleni silti ehtinyt ilmestymään hieman pisamia. Saisi tulla kyllä lisääkin. Penskana pisamia ropisi nassuun aina enemmän, en tiedä mihin ovat iän myötä kadonneet.

housut-Vero Moda (saatu)/pusero-Monki/sandaalit-Benetton/laukku-Lumi/korvikset-Cailap/rannekoru-Via Minnet

 

Sandaalien lisäksi päällä oli muutakin pitkäksi aikaa unholaan jäänyttä. Luulin nimittäin kadottaneeni tuon Monkin huitulapaidan ihan kokonaan sen oltua teillä tietymättömillä varmaan pari vuotta, mutta niin vaan se ilmestyi yhden random muovipussin pohjalta vaatehuonetta siivotessa. Jälleennäkeminen oli iloinen, sillä pusero on malliltaan ihan suosikkini. Miinuksena kuitenkin hieman itselleni turhan piukat hihat ja polyesteri materiaalina. Mietinkin tuossa, että pitäisiköhän teettää ompelijalla paidasta silkkinen versio. Täytynee käydä kangaskaupassa norkoilemassa ja kysäistä sisäpihallani sijaitsevasta ompelimosta hinta-arviota. Mutta tuskin se ihan omaisuuksia maksaisi ja tietona olisi kuitenkin, että puserosta tulisi todella rakastettu ja paljon käytetty.


18.07.2015

Posted at 15:19h in Yleinen by
0 Likes

Tänään oli siitä harvinaislaatuinen tilanne, että meillä oli jazz-vieraani Mikon kanssa asukuvauspaikka eiliseltä valmiiksi bongattuna, joten kaivelinkin sitten vaatekaappia sillä mielellä, että halusin päälle jotain kuvauspaikkaan sopivaa. Porin Keskusaukiolle reilun viikon ajaksi rakennettu Porin Maailmannäyttelyn graafinen paviljonkirakennus sitä ympäröivine vesialtaineen sopi loistavasti yksinkertaisen kokomustan asun kuvausympäristöksi.

I'm an alien

Tuo tavella alesta löytämäni Michael Korsin mekko on kyllä hitsin kiva. Täytyis muistaa käyttää enemmän. Näitä kuvia katsellessa huomaa näkee hyvin, että mekon malli on just hyvä ja hieman imarteleva kaltaiselleni vatsakkaalle omenalle. Tuo vähän muotoa ja kurvia ja huijaa optisesti jotain ajatusta vyötärön olemassaolosta. Hihojen ja helman mittakin on itselleni enemmän kuin passeli. Hyvä pyllerökolttu siis!

 

Rakennuksen sisällä olevassa pikkuruisessa galleriatilassa pääsee tutustumaan yhdeksän eri taiteilijan teoksiin. Jännittävää konseptissa on kuitenkin se, että teokset eivät ole paikalla galleriassa, vaan ne koetaan katsojan ja taiteilijan välisenä puhelinkeskusteluna. Me olimme paikalla juuri työntekijän tullessa avaamaan galleriaa, eikä kello ollut vielä ihan kahtatoista, virallista aukeamisaikaa, joten en saanut haluamaani taiteilijaa vielä langan päähän. Toisen taiteilijan puhelinvastaajaviestin kuitenkin ehdin kuuntelemaan. Alla ilmeeni kokiessani taidetta puhelinvastaajasta.

Porin Maailmannäyttely on avoinna vielä tänään ja huomenna klo 12-19 ja itse aion mennä paikalle uudelleen huomenna, sillä haluan saada puhelimeen taiteilijan nimeltä Juuso Noronkoski. Hänen teokseensa nimittäin kuuluu nimittäin sellainen asia, että herra on luvannut olla näyttelyn ajan muuten täysin puhumatta ja jakaa sanojaan ainoastaan hänelle soittaville näyttelykävijöille. Haluan ehdottomasti keskustella hänen kanssaan! 😀

 

mekko-MICHAEL Michael Kors/sandaalit-H&M/laukku-Diesel/aurinkolasit-Dolce & Gabbana (saatu)/korvis-gTie

Nyt odotellaan, että sateinen sää hieman väistyisi ja lähdetään sitten murun kanssa illaksi Kirjuriin kuuntelmaan Buena Vista Social Clubia, Kool & The Gangia ja Robert Plantia. Kaksi edellisetä Jazz-päivää meni työn touhussa, mutta tänään saan ihan vaan relailla piknikviltillä ja nautiskella viiniä. Tarkoitus on kuitenkin ottaa kamerakamat mukaan ja käydä photo pitissä hakemassa muutamat kuvat esiintyjistä, kun se kerran kuvaaja-passin ansiosta mahdollista on. Muutamia torstain ja perjantain keikkakuvia voi halutessaan kurkata mun Valokuvaaja Veera Korhonen Fb-sivulta!