19.05.2015

Posted at 16:29h in Yleinen by
0 Likes

Ah, haluun lisää henkäyksenkevyitä silkkipuseroita kaappiini. Tämä tänään ensi kertaa päälläni ollut Phase Eightin  marjanpunainen yksilö lumosi mut ihan täysin. Pikkuisen se on nafti tuosta pallovatsani kohdalta, mutta asia ratkennee (indeed..) tekemällä sivusaumoihin pienet halkiot. Pitänee konsultoida ompelijaa asiasta. Itse en ala tuollaista ohutta silkkiä ompelukoneeni jalan alla ryttäämään, pieleen menee kuitenkin.

Noin niin kuin verkkokaupan myyntikuvien perusteella paidan pitäisi olla kaikinpuolin löysä, myös tuosta helmastaan, mutta toimii tämä mielestäni näinkin, tai itse asiassa juurikin näin. Helmastaan kovin löysistä yläosista tulee ainakin itsellä näiden hinkkien kanssa vähän sellainen olo kuin olis telttaretkellä.

Mut oli nafti tai ei, niin hitto että on herkullisen värinen pusero. Kyllä se vaan on niin, että kaltaiseni kalpeanaamaan kannattaa pukeutua muuhunkin kuin pelkkään mustaan. Kasvotkin saa ihan erilaisen hehkun, kun niiden lähistöllä on väriä.

Vaikka tiedänkin, että feissaripojan tänään heittämä kehu "tykkään sun tyylistä" oli vaan myyntikikka, jotta olisi saanut mut heltymään Kirkon Ulkomaanavun lahjoittajaksi, niin lämmitti se silti mieltä. Oli nimittäin tänään itselläkin sellainen olo, että tykkäsin kovasti habituksestani. Sais olla tällainen fiilis useamminkin.

pusero-Phase Eight, House Of Fraser/housut-S.T.I./rotsi-Junarose (saatu)/kengät-Minna Parikka/korvikset-Tallinnan  Kumun museokaupasta/laukku-Liebeskind Berlin/huivi-La Redoute/aurinkolasit-Police

Tämän vapaapäivän ohjelmaan kuuluu lähinnä koulu ja työ -pakerrusta (mahtava vapaapäivä tosiaan..), mutta sen verran kävin kaupungilla pyörähtämässä, että kävi tuhlaamassa Synsamin stailauskisasta voittamani lahjakortin. Olin alunperin miettinyt ottavani RayBanin Clubmasterit, mutta kun iskin nämä juuri liikkeeseen saapuneet Policen pokat päähäni, saivat reiskat jäädä unholaan. Vallan täydelliset!


18.05.2015

Posted at 00:19h in Yleinen by
0 Likes

Ääää… Mä niin vihaan tätä!!! Nimittäin portfolion kasaamista. Se on joka ikinen kerta yhtä raivostuttavaa ja tuskastuttavaa ja kamalaa.

Näyttö on viikon päästä maanantaina ja pitää vielä ehtiä teettää printitkin, joten laitoin itselleni deadlineksi tiistain. Silloin on vapaapäivä, joten paketoin tän paskakasan silloin printtauskuntoon. Muotokuvista on kokonaisuus aikalailla valmiina, mutta lehtikuvien valinnassa on vielä hieman tekemistä ja samoin niiden taitossa kuvateksteineen.

Joku teistä lukijoista kommentoi mulle alkuvuodesta, kun tuskailin keskeneräisiä asioita, että "miksi et vaan mene ja tee sitä viimeistä näyttöä" ja tuon kommentin luettuani sitten soitin kouluun ja otin selvää näyttöpäivästä. Että kiitos vaan perseelle potkimisesta kuka ikinä olitkin! Nyt tää roikkumaan jäänyt homma hoidetaan alta pois ja haetaan se hemmetin tutkintopaperi.

Onneksi on osaavia ja ihania koulu- ja työkavereita, joilta saa hyviä kommentteja ja neuvoja tähän hommaan. Itse tulee niin sokeaksi omille kuvilleen, kun kattelee niitä tunnista ja päivästä toiseen, että lakkaa ajatus juoksemasta. Tänäänkin tätä projektia pakertaessani olen saanut vinkkejä kollegoilta niin kuvankäsittelyyn kuin taittoonkin. Lisäksi yks Nöppis-vauva äiteineenkin lähetti tsemppausvideon, joten en oo ainakaan yksin tän homman kans jäänyt. Ilman kaikkia noita ois saattanut olla tää puuha vieläkin tahmeampaa.

Tiistaina siis lehtikuvasetti kuntoon, keskiviikkona rojut Rajalaan printattavaksi. Loppuviikon aikana ehtii sitten tehdä pikkuviilaukset kuten koota koululle jäävän arkisto cd:n ja tehdä muut viime hetken jutut. Yksi lehti, johon kuvaamani kuvat toimivat näytön asiakastehtävänä, ei ole vielä ilmestynyt, mutta mulle on luvattu, että ainakin pdf-muodossa ehdin julkaisun saada käsiini ennen näyttöä. Hyvä olis, sillä haluaisin ehdottomasti esittää nuo kuvat jurylle nimenomaan lopputuotteen (edes lähes tulkoon) muodossa, en vain irrallisina kuvina.

Ihan siis voiton puolelle jo! Reilun viikon päästä oon toivon mukaan ihan ammattitutkintonimikkeeltänikin Valokuvaaja.

Kuvissa hieman otteita portfolion mahdollisesta sisällöstä!


16.05.2015

Posted at 15:36h in Yleinen by
0 Likes

Temptation Island -Aki. Just sen ihmisen sitten toi mieleen ystävälleni tämä uusi tukkani. Itselläni oli kyllä ollut mielessä esimerkiksi Colin Farrell. 😀 Mutta toipa kuontalo mieleen mitä tahansa, niin oon siitä itse ihan fiiliksissä. En muista koska olis viimeksi tukka tuntunut näin huolettomalta ja häiritsemättömältä asialta.

Niin kovasti kuin haluaisinkin osata tehdä itselleni letin, niin ainakaan toistaiseksi se ei vielä tältä rähmäkäpälältä onnistu. Eilen illalla töllöä katsoessa koitin kovasti treenata, mutta hermot siinä vaan meni. Niinpä ainakin toistaiseksi pitää tyytyä hiukset kiinni halutessa ihan perus ponnariin ja mininutturasyheröihin.

Tukan lisäksi eilen oli yllä muutakin uutta, joten olin reipas ja otin ruokiksella asukuvat. Siinä missä vielä pari kuukautta sitten epäilin mielenterveyttäni vaaleanpunaisten asioiden alettua jälleen kiinnostaa noin 25 vuoden tauon jälkeen, niin nyt mä olen jo ihan sinut tämän vaatekaappiini hivuttautuvan lällyn värin kanssa. Huhtikuussa esittelemäni neuletakki ei nimittäin jäänyt tämän kevään ainoaksi hattarahankinnaksi, vaan ihastuin ikihyviksi Booztilta löytämääni Creamin trikootakkiin, jonka onnistuin poimimaan sen ollessa jossain alessa. Kohtuullisen huono tuotekuva vaan tuolla verkkokaupan sivuilla, sillä siinä ei näy lainkaan nuo sifonkiliehukkeet, jotka on just tärkee juttu.

housut-S.T.I./t-paita-KUDE Design (saatu)/trikootakki-Cream/kengät-Vagabond/nahkatakki-Junarose (saatu)

Toinen eilisen asun tuore juttu on nuo uudet työpökät, jotka nappasin mukaani Ratsulan Toripäivien aletangosta ja kiikutin sitten sisäpihaltani löytyvälle ompelijalle lyhennettäväksi ja kavennettavaksi. Mulla on nyt viimeisen vuoden sisään ratkennut töissä kolmet tai neljät housut, kun syväkyykyt ovat käyneet vähän turhan rajuiksi farkuille ja muille joustamattomille pöksyille. Ihan verkkareissa tai perusleggareissakaan ei kuitenkaan viitsi töissä käydä, joten astetta paksummat, mutta trikoiden lailla joustavat duunihousut olivat tarpeen ja Moda-ketjussa myytävän S.T.I.:n korkeavyötäröiset vaikuttivat just oikealta vastaukselta ongelmaani. Housut löytyivät just sellasesta ns. aikuispöksyhyllystä, johon en ennen ollut älynnyt edes vilkaista, mutta onneksi nyt katsoin. Pientä fiksausta housut kuitenkin vattivat, kun lahkeet olivat  tosiaanmakuuni liian pitkät ja löysät, mutta sen asian tosiaan korjasi ompelija kympillä. Kesällä nilkat kuuluu näkyä!